Olisiko lypsykauden pidentäminen mahdollista?

Nautayksilöiden välillä on suuria eroja soveltuvuudessa pidennettyyn lypsykauteen.

Belgialaisen luomuvuohitilan isännällä Wim Pietersillä Basseveldessä on lypsyssä noin 600 vuohta. Maidontuotanto on 1100 – 1200 l/vuosi/eläin (normaali keskituotos Belgiassa 800 – 900 l/vuosi/eläin) eli 3,6 l/vuohi/päivä, rasvapitoisuus 4,1 % ja valkuaispitoisuus 3,4 %.

Erikoisuutena tilalla on pidennetyn lypsykauden käyttäminen. Normaalisti kutut vuonivat tilalla ensimmäisen kerran vuoden vanhoina. Seuraava astutus ajoitetaan siten, että toinen vuoniminen on kolmevuotiaana. Tämän jälkeen suurinta osaa kutuista ei enää tiineytetä, vaan ne lypsävät loppuelämänsä eli neljästä viiteen vuotta.

Vanhemmista kutuista vain ne, joilta todella halutaan uudistuseläimiä, astutetaan useammin. Pitkään maidontuotantoon kykenevien kuttujen täytyy olla geneettiseltä perimältään siihen sopivia, minkä vuoksi tilalle ei osteta kuttuja muualta. Myös siitosurokset pyritään kasvattamaan omista eläimistä. Tilalla on useita eri rotuja, joita jonkin verran risteytetään pitkämaitoisuuden edistämiseksi.

Pitkään tuotantokauteen on pyritty, koska eläinten terveys pysyy parempana, kun sairastumisen kannalta riskialttein vuonimishetki jää pois. Työnteko on helpompaa ilman vuonimisten vahtimista ja toisaalta markkinoita ei ole uroskileille, vaan niistä eroon pääseminen on ongelmallista.

Onnistuisiko lehmillä

Kutuilla lypsykauden pidentäminen on luontaisesti helpompaa kuin naudoilla, mutta myös lypsylehmäpuolella on monista syistä johtuen ollut kiinnostusta vastaavanlaiseen tuotantorytmin muutokseen. Poikimavälitavoitteeksi voisi asettaa nykyisen 12 kuukauden sijaan 18 kk. Lehmilläkin suurin osa terveysriskeistä liittyy poikimiseen ja sen jälkeiseen herumiseen: mm. poikimahalvaus, revähdykset, ketoosi, juoksutusmahan kiertymä ja utaretulehdukset. Mahdollinen energiavajaus lypsykauden alussa heikentää hedelmällisyyttä aiheuttaen tarvetta hedelmällisyyshoitoihin ja useampiin siemennyksiin. Korkeatuottoisen lehmän saaminen umpeen ajoissa ennen seuraavaa poikimista voi olla haasteellista ja usein joudutaan turvautumaan antibiootteihin utareterveyden ylläpitämiseksi.

Aiheesta käytiin ajatustenvaihtoa Euroopan luomuasiantuntijoiden EAT-organic tapaamisessa Belgiassa toukokuussa 2014.  Ainakin Hollannissa ja Ruotsissa on tehty tutkimuksia, joista laajin on toteutettu Sara Östermanin tohtorinväitöskirjan teon yhteydessä Uppsalassa 2003 (http://pub.epsilon.slu.se/191/1/91-576-6426-9.fulltext.pdf). Yhteisen käsityksen mukaisesti pidennetty lypsykausi onnistuu helpoiten ensikoilla, joilla on vanhoja lehmiä tasaisempi maitokäyrä ja pienempi taipumus lihomiseen. Siemennyksen viivästyttäminen antaa ensikoille aikaa kasvaa ja kehittyä kunnolla ennen uutta tiineyttä ja sitä seuraavaa lypsykautta.

Edellyttää suunnitelmallisuutta

Ruotsalaistutkimukseen perustuen lypsykauden pidentäminen onnistuu paremmin, kun käytetään useampaa kuin kahta lypsykertaa päivässä. Tiheämpi lypsy ylläpitää korkeampaa maitotuotosta ja siten maitokäyrä pysyy tasaisempana, eivätkä yksilöt mene umpeen liian aikaisin. Tavoitteena on, ettei umpikausi juurikaan venyisi normaalista, jolloin lehmien lihomisriski on pienempi. Useammalla lypsykerralla saadaan myös maidon soluluku pysymään normaaleissa lukemissa lypsykauden pidetessä.

Pidennetty lypsykausi yhdistettynä useampaan lypsykertaan päivässä korottaa lehmien keskituotosta. Silti ruokinta voidaan pitää helpommin karkearehuvaltaisena, kun väkirehua kaipaava herutusjakso on suhteessa lyhyempi. Onnistuessaan toiminta on taloudellisestikin kilpailukykyinen vaihtoehto.

Lypsykauden pidentyessä syntyvien vasikoiden määrä vähenee, mikä ei välttämättä ole huono asia, kun välitysvasikoiden hinta on alhainen ja niiden hakua joudutaan monesti odottamaan. Riittävä uudistuseläinten saanti on varmistettava esim. käyttämällä halutuille yksilöille sekstattua siementä.

Pidennettyyn lypsykauteen ei tule ajautua, kuten joidenkin yksilöiden kohdalla helposti tapahtuu tiinehtymisen venyessä, vaan sen on oltava tietoinen strateginen valinta. Ruokinta ja hoito on järjestettävä strategiaa tukevaksi, jotta vältytään eläinten lihomiselta, ylipitkiltä umpikausilta, solumäärän lisääntymiseltä ja kiimanseurannan ongelmilta. Eri yksilöiden väliset erot ovat suuria ja lypsykauden pidentämistä harkittaessa tulee lehmienkin puolella tehdä karsintaa valiten niitä yksilöitä, joilla on luontainen taipumus pitkämaitoisuuteen. Hyvin toteutettuna pidennetty lypsykausi voi olla eläinten hyvinvointia lisäävä tuotantostrategia, joka vähentää hoitajankin stressiä.

Kirjoittaja on luomun erityisasiantuntija Pirkko Tuominen ProAgria Pohjois-Savossa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jaa

Hanketoimijat

  • Sähköinen kasvinsuojelututkinto nyt verkossa
    Maksa verkossa, suorita sähköisesti ja hyväksytyn suorituksen jälkeen todistus heti sähköpostiisi
  • Tilaa palvelu
    Hyödynnä osaamisemme johtajuuteen, tuotantoon ja yritystoiminnan kehittämiseen liittyvissä ratkaisuissa.

Palvelut