Vitsauksena vieraslajit

Vieraslajit, tai ainakin tieto kurttulehtiruusun haitallisuudesta on nostanut päätään, kun monille tuttu ja paljon käytetty ”kurtturuusu” sai tuomion tulla hävitetyksi seuraavan kolmen vuoden aikana. Puhelin soi myös omallakin työpöydällä, kun ohjeita kyseltiin ruusun hävittämiseksi.

Vieraslajilla tarkoitetaan kasvia, eläintä tai muuta eliölajia, jonka ihminen on tahattomasti tai tarkoituksella tuonut lajin luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle. Haitallisia vieraslajeja ovat sellaiset, joiden on todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta. EU on laatinut vuonna 2016 vieraslajiluettelon, joka koostui 37 eri vieraslajista, niin eläin- kuin kasvilajeista. Lista täydentyi 2017 vielä 12 lajilla, joista erityistä riesaa aiheuttavat jättiputket ja jättipalsami. EU:n laatiman listan lisäksi torjuttavien vieraslajien listaa kasvattaa kansallinen luettelo, josta mainittakoon juurikin kurtturuusu ja komealupiini. Näitä lajeja ei saa vieraslajilain mukaan pitää, säilyttää, kasvattaa, kylvää, myydä tai käsitellä millään muullakaan tavalla niin, että se voi päästä luontoon.

Vieraslajien torjunta vaatii usein onnistuakseen useamman kiinteistönomistajan yhteistyötä. Koska kaikilla vieraslajeilla, ainakin haitallisimmilla, on tapana levitä tehokkaasti, saadaan harvoin pysyviä tuloksia vain ”omalla markilla” toimimisella, koska esiintymä levittäytyy usein tontin rajoista piittaamatta. Vieraslajeja tapaa yleisesti vesistöjen varsilla kahdesta ei syystä: vesi kuljettaa tehokkaasti kasvien siemeniä uusille kasvupaikoille ja esimerkiksi jyrkät ja vaikeakulkuiset joenpenkat ovat hankalia hoidettavia ja täten lajit saavat vapaasti levitä paikaltaan. Sen lisäksi, että vieraslajit supistavat luontaisten lajien elinympäristöjä, edesauttaa mm. jättipalsami rantojen eroosiota. Jättipalsamin heikko juuristo sitoo huonosti maata ja yksivuotisena kasvina altistaa mm. jokirannat sortumille. Tästä on seurauksena pahimmillaan jokivarsien peltoalojen pieneneminen.

Vieraslajeista ja niiden torjunnasta löytyy tietoa mm. vieraslajit.fi-sivustolta. Niistä onkin mahdollista päästä eroon sitkeällä ja katkeamattomalla torjunnalla. Helpoiten eroon pääsee jättipalsamista, joka yksivuotisena kasvina leviää vain siementämällä ja siemenet ovat onneksemme lyhytikäisiä. Palsamista pääsee yksinkertaisesti eroon sillä, ettei sitä päästä siementämään esim. niittämällä tai kitkemällä se tarpeeksi ajoissa, 1-3 kertaa kesässä. Vaikeammin eroon päästävien joukkoon kuuluvat sitten loput aiemmin mainituista vieraslajeista. Laajoille kurtturuusuesiintymille sopii parhaiten näivettäminen (maanpäällinen kasvusto leikataan toistuvasti maata myöden) kun taas jättiputki- ja kopealupiiniesiintymät vaativat siementämisen estämisen lisäksi juurakon poiskaivamista tai kemiallista torjuntaa.

Lyhyesti: Kiinteistönomistaja on vastuussa vieraslajien hävityksestä ja siitä, ettei se pääse leviämään luontoon – hoidetaan siis jokainen vastuu omalta osaltamme suomalaisen luonnon monimuotoisuuden ja alkuperäisyyden säilyttämisessä.

Marika Turpeinen, maisemasuunnittelija, Etelä-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaiset