Uutta tietoa maataloustieteen päiviltä

Osallistuimme tammikuun alkupuolella joka toinen vuosi Helsingin Viikissä järjestettäville maataloustieteen päiville. Meiltä oli posterinäyttelyssä esillä Ravinnerenki-hankkeen tuottama aineisto ” nurmen ravinnetasetutkimus pohjoissavolaisilla tiloilla”. Postereita esiteltiin posteri-esittelyssä asiasta kiinnostuneille ensimmäisen seminaaripäivän iltapäiväosuudessa; keskusteluissa nousi esille mm. nurmen satotason tuntemisen tärkeys ja lannoituksen tarkentaminen.

Kuva Ravinnerenki-hankkeen posterista Maataloustieteenpäivillä 2018.

Seminaaripäivissä oli yhteensä n. 150 esitelmää sekä saman verran postereita, eli suunnittelimme jo ennen päiviä mitä esityksiä kävisimme kuuntelemassa.

Ensimmäinen kuuntelemamme esitys koski nautakarjatalouden ympäristövaikutuksia, esittelijänä Perttu Virkajärvi Luke Maaningalta. Ehkä keskeisin viesti oli se, että naudan tai nurmen ympäristövaikutuksia ei tulisi arvioida yksittäin, vaan yhdessä. Lisäksi meillä Suomessa esim. viljelyolosuhteet nurmirehun viljelylle ovat siinä mielessä edulliset, että suosimassa tässäkin kotimaista, voidaan merkittävästi pienentää ympäristöhaittoja omalta osaltamme.

Kuva on otettu Perttu Virkajärven esityksestä ”nautakarjatuotannon ympäristövaikutusten arviointi ja sen kehittämistarpeet”

Ravinnerenki-hankkeessa tehtävää ravinnehuuhtoumamallinnus-kartoitusta sivusi Inese Huttusen (SYKE) esitys ”modelling agricultural loading from Finnish watersheds”. SYKEn VEMALA-mallinnusohjelmalla lasketaan noin kahdelle kymmenelle pohjoissavolaiselle tilalle lohkokohtaiset ravinnehuuhtoumat, samalla kun VEMALA-mallia kehitetään entistä luotettavampaan suuntaan. Tavoitteena on ollut selvittää mallin avulla lasketut ravinnehuuhtoumat tietyille lohkoille ja antaa niiden pohjalta suosituksia viljelytoimenpiteiksi. Näistä mallinnustuloksista kuulemme hankkeen aikana myöhemmin.

Mielenkiintoisia tutkimustuloksia tuli esille Salaojituksen tutkimusyhdistyksen sekä Salaojayhdistyksen esityksessä tuotantosuunnan muutoksen vaikutuksesta pellolta tulevaan ravinne- ja kiintoainekuormitukseen. Tutkimuksen mukaan liukoisen epäorgaanisen fosforin ravinnehuuhtoumat olivat kasvaneet kun tuotantosuunta oli vaihtunut tavanomaisesta viljanviljelystä luomunurmen- tai luomulaidunnurmen viljelyyn. Pellon maalaji oli HeS, HsS ja AS. Kokonaistypen huuhtoumat olivat pienentyneet, samoin luonnollisesti kiintoainekuormat. Esityksen jälkeen käydyssä keskustelussa kävi ilmi, että säilörehunurmena ollut lohko oli korjattu sadoksi vain kerran kesässä, ja laidunalueelle oli tuotu lisärehua, ja nämä tekijät varmasti vaikuttavat kuormituslukuihin.

Kuva johtopäätöksistä, Salaojituksen tutkimusyhdistyksen ja Salaojayhdistyksen esityksestä ”tuotantosuunnan muutoksen vaikutuksesta pellolta tulevaan ravinne- ja kiintoainekuormitukseen”

Peltojen vesitaloutta sekä sen järjestämistä sivuavia esityksiä kävimme kuuntelemassa muutamia. Jokioisissa on tutkittu täydennysojituksen vaikutusta pellon ravinne- ja kiintoainekuormitukseen lohkolla, joka on alun perin ojitettu 32 m:n tai 16 m:n ojaväleillä 1950- luvulla. Täydennysojitus tehtiin joko puolittamalla 16 m:n ojaväli 8 m:iin tai ojittamalla 32 m:n ojavälin alue 10,7 m:n ojaväleihin. Täydennysojitus lisäsi alueelta salaojavalunnan kautta tulevaa ravinne- ja kiintoaineskuormitusta, kun taas pintakerrosvalunnan kautta tuleva kuormitus pieneni. Peltojen kuivuminen kylvökuntoon parani täydennysojitetuilla alueilla huomattavasti, mikä on tietysti viljelyn kannalta merkittävä positiivinen tulos.

Kaikkien esitelmien ja postereiden abstraktit löytyvät osoitteesta http://www.smts.fi/sites/smts.fi/files/MTP2018_Abstraktikirja.pdf

Päivien avaussessiossa ja monessa muussakin puheenvuorossa korostettiin maatalouden mahdollisuuksia monien ympäristökysymysten ratkaisijana, ja tätä tuotiin esille nimenomaan positiivisessa valossa. Monessa esityksessä tuli esille se kuuluisa kolikon kääntöpuoli; hyvänä esimerkkinä vaikkapa tuo täydennysojitukseen liittyvä tutkimuskin. Pellon hyvä vesitalous on ensisijainen asia pellon viljeltävyydelle, mutta miten täydennysojitukset ja esim. peruskuivatusverkosto pitäisi järjestää ilmastonmuutoksen tuomia säävaihteluja silmällä pitäen, ja että saisimme kuormitusta entisestään vähennettyä, tarvitaan lisää tietoa. Lisäksi vastaavia tutkimuksia pitäisi toteuttaa erilaisilla maalajeilla ja eri kasvilajeille.

Useissa puheenvuoroissa painotettiin myös sitä, että uusin tieto pitäisi saada entistä nopeammin jalkautettua viljelijöille, ja tutkimus ja viljelijä lähemmäksi toisiaan; tässä kannamme oman kortemme kekoon mielellämme jatkossakin.

Anu Rossi ja Tiina Hyvärinen