Nurmentuotanto muuttuvissa sään ääri-ilmiöissä

Talvi 2019-2020 osoitti erikoisuutensa leutona ja vähälumisena. Pohjois-Savon alueella on totuttu lumiseen ja kylmään talveen, paikoitellen lunta olikin runsaasti jopa toukokuun puoliväliin asti. Alkukeväästä lumien sulamisen jälkeen ei osattu odottaa miten paljon nurmiin ilmestyy talvituhoja. Toukokuun edetessä nurmien talvituhot konkretisoituivat ja jopa kokonaisia lohkoja oli tuhoutunut. Talvituhoja edistivät talven aikainen nurmientallaus ja myöhäinen syksyinen sadonkorjuu.

Pohjois-Savossa kasvukausi 2020 käynnistyi hitaasti ja koleasti. Kesäkuun alussa lämpösumma oli Maaningan korkeudella 71 astetta jäljessä 2019 kasvukaudesta. Vaikka kasvukausi käynnistyi hitaasti, koetteli kuivuus Ylä-Savon aluetta historiallisella tavalla. Nurmien ja syysviljojen kasvu oli hidasta, eivätkä keväällä tehdyt täydennyskylvöt itäneet. Ensimmäisen kerran vettä satoi reilummin muutama päivä ennen juhannusta. Moni odottelikin sateet ennen ensimmäistä säilörehunkorjuuta. Viikkoja kestänyt helle laski nurmien D-arvoa nopeasti ja ensimmäinen säilörehusato jäi paikoitellen vaatimattomaksi, vaikka ennen juhannusta tulleet sateet kasvattivat kasvustojen massaa. Juhannuksen jälkeen tehtyjen säilörehujen D-arvot ovat analyysien mukaan olleet noin 670-660 g/kg ka.

Toiseen ja kolmanteen säilörehuntekoon lasketaan nyt paljon. Toisen sadon kasvu on ollut hidasta, todennäköisesti kovan kuivuuden takia, jota jatkui viikkoja ensimmäisen rehunteon jälkeen. Heinäkuun aikana tehtyjen kasvustokäyntien perusteella kasvustot ovat lehteviä ja tiheitä, mutta pituutta tarvitaan vielä. Kolmatta säilörehua korjattiin 2019 kasvukaudellakin osittain syyskuun puolella, tänäkin vuonna kolmas korjuu jää myöhäiseksi. Runsaiden sateiden takia peltojen pinnat ovat todella pehmeitä eikä heinä/elokuun sateille vielä tässä vaiheessa näy loppua

Jos talvet jatkuvat leutoina ja vähälumisina ja keväät kuivina pitää nurmen korjuuntaktiikka pohtia uudelleen. Osa tekee toisen säilörehusadon ns. pikkukakkosen noin 5-5,5 viikon päästä ensimmäisestä korjuusta. Osa tekee samoihin aikoihin puhdistusniiton, jos nurmi ei ole ensimmäisenkorjuun jälkeen lähtenyt hyvään kasvuun. Osa odottaa nurmen kasvua elokuulle ja tekee vain kaksi mahdollisimman runsasta säilörehusatoa. Jokaisessa vaihtoehdossa on hyvät ja huonot puolensa. Onko ns. pikkukakkosen tekeminen taloudellisesti järkevää, jos satotaso on alhainen? Uskaltaako puhdistusniiton tehdä, jos säilörehuala on tiukalla? Kannattaako toinen sato päästää liian vanhaksi, sen ruokinnallinen arvo on aina koettu huonommaksi kuin ensimmäisen ja kolmannen sadon. Myös sää olosuhteet vaikuttavat korjuutaktiikkaan ja nurmen kasvuun. Kannattaako myöhään syksyllä korjata kolmatta satoa, jos talvituhot yleistyvät?

VarmaNurmi hankkeessa pyritään saamaan vastauksia sään ääri-ilmiöiden vaikutuksesta nurmentuotantoon. Kuivuudesta kärsivän kasvuston ravinteiden hyödyntämisen on todettu häiriintyvän VarmaNurmen havaintomaatiloilla tehtyjen typpitaso lannoituskokeiden perusteella. Nurmien lajivalintaa ajatellen kannattaa hyödyntää syväjuurisia ja monipuolisia seoksia. Esimerkiksi nykyiset ruokonata lajikkeet ovat paljon pehmeälehtisempiä myös rehukattaralla ja koiranheinällä on hyvä kuivuudensietokyky. Apila ja sinimailanen voisivat sopia viljelykiertoon koville maille.

Mutta vielä on paljon pohdittavaa, kuinka turvata mahdollisimman runsas ja laadultaan erinomainen säilörehusato muuttuvassa ilmastossa.

Nurmentuotannon asiantuntija

Tiina Hyvärinen

ProAgria Itä-Suomi, VarmaNurmi Hanke

Timotein tähkä esillä hyvinkin matalassa kasvustossa