Miltä kevään 2014 nurmet näyttävät – kurkistus kristallipalloon ja vähän peiliinkin

Talven säät ovat koetelleet nurmien talvenkestävyyttä. Ohut lumipeite katosi joulunpyhinä lähes kokonaan ja vesilammikoita ilmaantui pellolle jos toisellekin. Routaa ei juuri ollut, joten vesi katosi melko nopeasti, jos ojitus toimi. Jos ojitus taas ei toiminut tai pintavedet kertyivät paksuksi kerrokseksi notkoon, saattoi vesi olla useamman päivän pellon pinnalla. Näissä kohdin talvituhot ovat erittäin todennäköisiä, sillä lammikon alla nurmen energiavarat hupenevat nopeasti eivätkä enää riitä kevääseen asti. Tammikuussa saatiin härmän verran lunta ja parin viikon kova pakkasjakso. Routa eteni vauhdilla ja saavutti MTT Pohjois-Savon tutkimusasemalla lähes 40 cm syvyyden. Pakkasjakson aikana tarvittiin nurmiheiniltä absoluuttista kylmänkestävyyttä ja sitähän timoteiltä kyllä löytyy.

Pohjoisen tyypin timoteilajikkeet esim. Iki ja Tuure aloittavat talveen valmistautumisen hyvissä ajoin ja jäivät nytkin hyväkuntoisina odottamaan talvea. Lumipeite tuli myöhään ja mielestäni myös eteläisen tyypin lajikkeille jäi useiden viikkojen aika talveen karaistumiseen, mutta riittääkö kaikkien nurmikasvien energia koko pitkän talven yli? Ainakaan jäätyviä vesipeitteitä ei routaisille pelloille lopputalvesta enää kaivata. Myöhäinen kevät voi olla kohtalokas rainadoille, apiloille ja raiheinille, jotka käyttävät energiavarojaan timoteita enemmän sahaavissa lämpötiloissa ja vesipeitteen alla. Myös jotkut natalajit sekä ruokonata saattavat olla kovilla, vaikka nämä ovatkin edellisiä kestävämpi. Timotei pärjää todennäköisesti tänäkin keväänä parhaiten vaikka kevät tulisi tavanomaiseen aikaan. Aikainen kevään saapuminen ja nurmen kasvuun lähtö on hyvä juttu, jos lämpötilat ovat tasaisesti plussan puolella. Tilanne muuttuu jos lämpötilat sahaavat voimakkaasti. Aikaisemmilta vuosilta on huomattu, että aurinkoiset, lämpimät päivät yhdessä pakkasöiden kanssa ovat heikentäneet selvästi apiloiden ensimmäistä satoa. Pakkasen vaikutus heiniin ei ole yhtä selvä, mutta kylläkin ajoittain havaittava. Yöpakkasissa kasvin energiaa kuluu runsaasti soluvaurioita suojaavien antioksidanttien tuotantoon, solukalvojen rasvahappokoostumuksen muutoksiin ja aineenvaihdunnan muutoksiin, joilla kasvi estää soluseinien rikkoutumisen ja solujen kuoleman. Erityisen arkoja pakkasille ovat nuoret versot ja lehdet. Yöpakkaset kuivattavat myös tehokkaasti pintamaata ja samalla ravinteiden otto vaikeutuu. Lannoituksella ravinteiden ottoa saadaan helpotettua ja kasvu saadaan nopeasti vauhtiin. Tasaisen viileä ja sopivan kostea alkukevät puolestaan lisäävät heinien versoutumista ja satopotentiaali kun vain ravinteita on sopivasti saatavilla.

Kristallipallon sumuisesta pinnasta on vaikea ennustaa tulevaa kevättä, mutta omiin tekemisiin voi vaikuttaa. Viisas varautuu lannoittamaan nurmet kun maan on sula ja kantava ja täydentämään harventuneita tai aukkoisia nurmia lisäsiemenellä. Täydennyskylvö tuo sadonlisää normaalinkin talven jälkeen, sillä harventumista tapahtuu joka talvi. Lannoituksen myöhästymisen vaikutus satoon näkyi viime kevään nopeassa kasvurytmissä selvemmin kuin vuosiin. Keväällä ei ole vara hukata kasvupäiviä ravinteiden puutteen takia. Talven stressistäkin toipuu paremmin, kun sadon rakennusaineet ovat heti saatavilla. Täydennyskylvöstä on erityisesti hyötyä jos lohkolla on vesipainanteita tai tiivistymiä, nurmessa on apiloita ja englanninraiheinää tai lohkolta on korjattu kolme satoa. Täydennyskylvöt onnistuvat hyvin, jos maassa on riittävästi kosteutta, siemen saa maakosketuksen eikä jää esimerkiksi kuloheinän tai sammaleen päälle. Kasvava verso tarvitsee myös valoa. Varhain keväällä nämä kaikki edellytykset täyttyvät hyvin ja kevään täydennyskylvön tuloksista pääsee nauttimaan parempana toisena satona. Kesätäydennyksessä ongelmaksi voi muodostua pintamaan kuivuminen ja muiden heinien ja rikkojen varjostus. Vantaiden kautta kylvö ja haihtumisen vähentäminen jyräyksellä sekä rikkakasvien torjunta tukevat kesän täydennyskylvöjä. Hellejaksoon on kuitenkin turha kylvää. Syksyn kylvöjen onnistumisen ratkaisee orastumisen ja talven tulon välinen aika. Ainakin viime vuosina syksyt ovat olleet täydennyskylvöille sopivia, pitkä ja lämpimiä.

Kirjoittajana nurmiviljelyn erityisasiantuntija Arja Mustonen, puh. 0400 203 755