Mietteitä menneeltä kesältä

Mennyt kasvukausi oli Pohjois-Savossa jälleen haastava. Vettä odotettiin kovasti keväällä kylvetyille täydennyskylvöille. Viime syksynä kostean kasvukauden takia tuhoutuneita perustettuja nurmia täydennyskylvettiin urakalla. Vettä saatiinkin tovi odotella ja monin paikoin täydennyskylvetyt siemenet itivät vasta kesäkuun puolella. Ensimmäiset timotein tähkät alkoivat ilmestyä kasvustoihin jo toukokuun loppupäivinä. Rehunteko aloitettiin verrattaen aikaisin, jo kesäkuun alussa. Kuivuuden takia ensimmäisen vuoden nurmien sato jäi todella heikoksi. Monella tilalla on arvioitu ensimmäisen rehunteon satotason olleen 1/3 ”ns normaalista sadosta”. Ensimmäiset sadot olivat kuiva-aineeltaan ja D-arvoltaan korkeita.

Kuivuuden jatkuessa sadonkorjuun jälkeinen lannoitus mietitytti. Pintaan levitetty liete on aiheuttanut polttovioituksia nurmissa, kun taas sijoittamalla tehty viilto kuivattaa maan pintaa entisestään. Rakeinen lannoite kannattaa levittää ennen lietettä. Toista satoa saatiin jo enemmän, mikä on paikannut ensimmäisen sadon alhaista satotasoa. Suurin osa Pohjois-savolaisista tiloilta aikoo korjata kolmannenkin sadon. Kuiviin olosuhteisin kannattaa tulevaisuudessa varautua monipuolistamalla nurmiseosta. Esimerkiksi puna-apila menestyi tänä vuonna hyvin. Ruokonata kestää myös paremmin kuivuutta syvemmän juuriston takia kuin timotei.

Pohjois-Savossa saatiin säilörehua kuitenkin kohtuullisesti. Rehujen magnesiumit saattavat kuitenkin olla alhaalla toisen poikkeuksellisen kesän jälkeen, joten rehut kannattaa analysoida ennen sisäruokintakautta, myös kivennäisanalyysin osalta. Jos sisäruokintakausi mietityttää, kannattaa sitä pohtia yhdessä ruokinnan asiantuntijan kanssa. Rehujen riittävyys kannattaa laskea ja miettiä, mitä vaihtoehtoja on, jos rehusta on pulaa; ostetaanko lisää rehua ja millaista sen pitäisi olla vai pienennetäänkö eläinmäärää? Myös tässä ruokinnan asiantuntijat voivat olla apunasi.

Tiina Hyvärinen, Eveliina Turpeinen