Yksivuotisia rehumietteitä lännen nurmiryhmistä

Länsi-Suomen nurmiryhmien tammikuun kokoontumisissa puhuttiin yksivuotisista säilörehuista. Tässä kokoelma satakuntalaisten ja varsinaissuomalaisten karjatilojen kokemuksia!

Kaikilla ei toki erillisruokinnan näkökulmasta ole perusteltua ottaa viljelykiertoon härkäpapua ja/tai hernettä, koska laadukkaalla nurmisäilörehulla saavutetaan tarvittava määrä ja laatu. Toisaalta nurmen perustamisen kannalta seoskasvusto sopivalla valkuaisella höystettynä kiinnostaa erityisesti, jos kuivat savimaat estävät puhtaana nurmena perustamisen.

Kukaan ei ollut pettynyt härkäpavun, herneen eikä virnan ominaisuuksiin ruokinnassa. Härkäpavun oikeasta korjuuasteesta säilörehuksi keskusteltiin joka ryhmässä. Milloin D-arvon, valkuaisen, satotason nousun ja sääriskin välinen suhde on parhaimmillaan? Moni oli korjannut härkäpapurehunsa 75-80 kasvupäivän kohdilla. Lehtien, varsien ja palkojen toisistaan poikkeavat valkuais- ja sulavuusominaisuudet kiinnostivat.

Viljelypuolella oltiin koettu mieleenpainuvia hetkiä. Harva härkäpapusäilörehun viljelijä muisteli kaiholla sadekesää, sillä sekä siiloilla että paaleilla säilöttiin vettä enemmän kuin olisi haluttu. Esikuivausaika 3 vrk ei useinkaan riittänyt ja säilöntäongelmat ottivat aivoon. Jostain syystä rehu ei kuitenkaan useinkaan jäätynyt häiritsevästi. Härkäpavun paalaajilta kuulin monta elävää tarinaa, jossa vilahtelivat sanat limamössö ja sitkeä liimamassa. Tarinoiden välissä oli sanastoa, jota en tässä julkaise. Kuitenkin härkäpapurehu katoaa nopeasti ruokintapöydältä ja vähentää ostorehujen tarvetta usein enemmänkin, kuin analyyseistä voisi päätellä.

"Ekologisen alan pelleilyä", kertoi kuvan kasvustojen viljelijä

Vihantarehuherne vaikuttaisi olevan kesän ilonaihe ja sen viljely houkuttelee eniten ensikin kesänä. Helppoa, satoisaa ja maittavaa, kertoi moni. Näkyy maidon pitoisuuksissa ja lehmien ilmeissä ruokailutilanteessa. Toki valkuainen jää seoskasvustoissa alemmas kuin apilasäilörehuissa, mutta kertakorjuulla kerättävä saalis kiehtoo. Alemmilla pH-lukemilla ja ojitusongelmaisilla lohkoilla vihantaherneellä ei ole jalansijaa.

Vihanterherne-kaura oli monen mielestä helppo yhdistelmä

Virnoilla ärsyttivät usein korjuuongelmat, kun rehuvirnapitoisen massan korjuu osui kosteaan kesään ja maatakin kerättiin sadon mukana. Kuitenkin virnojen mahdollisuudet happamilla mailla yhdistettynä korkeaan valkuaispitoisuuteen innostivat monia. Suojakasviksi harva suositteli rehuvirnaa, sillä sen varjostavuus menee nurmen kannalta liioittelun puolelle. Kun virnapellon reunaa heiluttaa, koko pelto heiluu. Ruisvirnasta tosin ei ollut monellakaan kokemuksia ja se kiinnosti tutkimustulosten perusteella monia. Kokoviljasäilörehussa viljan seassa 20 kg/ha minimäärällä rehuvirnaa oli toisaalta saatu nostettua ruokinnan kannalta ongelmallinen 80-90 valkuaislukema tavoitteiden mukaiseen arvoon 120, eikä pöperöongelmaakaan ollut.

Suojakasvina vihantaherne-viljaseos on todella toimiva. Härkäpapuakin kehuttiin suojakasvina.

Vihantarehuherne-kauran alla vahvistunut sinimailasnurmi. Ei huono!

Osa oli kylvänyt sekä viljoja, härkäpapua, hernettä että virnoja ja erikoisimmissa tapauksissa seasta löytyi myös rypsiä. Seoskasvustoissa ääri-ilmiöt tasoittuivat ja moni sekakäyttäjä aikoo jatkaa seosviljelyä. Syysvehnä, ruisvehnä ja syysruis keväällä kylvettynä saattaa ilmestyä läntisille kokoviljapelloille ensi kesänä, sillä valkuaista ja D-arvoa metsästetään helposti korjattavilla kasveilla, joiden alla nurmi perustuu tiheäksi. Vihantaherneen osuus tulee kenties olemaan yksivuotisten voittaja. Osa ilmoitti keskittyvänsä jatkossakin papusoppaan. Kesällä jalkaannumme tutkimaan tilannetta porukalla pelloille.

Kirjoittaja:

Anu Ellä

ProAgria Länsi-Suomi

Katso myös video nurmiryhmistämme viime kesältä Tarvasjoelta: https://proagria.fi/videot/grassland-farming-discussion-groups-western-finland-5821