Varhaiskevään nurminäkymiä vehreästä Länsi-Suomesta

Tänä keväänä tein ensimmäisen kasvustokäynnin nurmilla jo maaliskuussa, kun muiden maakuntien kolleegat taisivat vielä hiihtää pellolla. Huhtikuun olenkin jo melkein asunut Varsinais-Suomen ja Satakunnan pelloilla. Vaikka tieltä katsottuna pellot näyttäisivät vielä melko ruskeilta, löytyy kuloheinän alta huimia vihreitä nousijoita. Vihreä näyttää jotenkin paljon vihreämmältä näin keväisin!

Länsi-Suomessa ensimmäiset nousijat olivat englanninraiheinät ja sinimailaset. Ruokonatakin heilui huhtikuun alun myrskytuulessa jo pitkänä, mutta punakärkisenä ja stressaantuneena. Itse punoitin korkeintaan reippaimpien isäntien kävelyvauhdista varustauduttuani kolmella toppatakilla hyytävinä pakkasaamuina, mutta kasvustohavainnot kiinnostavat aina. Hätäisimmät nousijat saattoivat paleltua, kuten näytti käyneen Satakunnassa ensimmäisenä nousseille englanninraiheinille ja aikaisille sinimailaslajikkeille. Varsinais-Suomen korkeuksilla englanninraiheinät ovat talvehtineet erittäin hyvin. Jos olisin lehmä, hyppäisin aidan yli pellolle nimenomaan noiden 20-senttisten, pehmeiden ja vehreän kiiltävien raiheinien kimppuun. Saattaisin tosin harkita apiloitakin.

Kevään yllättäjiä ovat viime kesänä perustetut timoteit. Ne ovat monella tilalla ärsyttävästi hukassa, hiipuneet kai viime vuoden helteisiin kuivilla savimailla. Jos on suunniteltu 70% seokseen timoteita ja sen sijaan pellolla onkin 70% aukkoa ja lisäksi apiloita ja natoja 30%, ei seos ole suunnitellusti kohdallaan. Onneksi hieman iäkkäämmät timoteit ovat kuitenkin normaalilla tavalla nousussa. Valkoapiloita kylvettiin viime kesäksi paljon ja osa lajikkeista on harventunut, kuten heikommin talvenkestävät puna-apilalajikkeetkin. Rainatoja on löytynyt pelloista talven jäljiltä noin 1 kpl/hehtaari. Sadan lehmän tilalla ei mistään kasvista ole hyötyä tai haittaa, jos niitä on vain muutama prosentti keväällä hengissä. Monipuolisessa seoksessa on onneksi aina selviytyjiä.

Sitä mukaa kun olen käynyt katsastamassa tiloilla peltojen ja isäntäväen kevätkuulumisia, on samoilta tiloilta tullut heti samana tai seuraavana päivänä tarkentavia puheluita täydennyskylvökoneen päältä tai siemenkaupasta täydennysostoilta. Kun edellisenä syksynä harvaksi arvioitu pelto on onnistuneesti täydennetty tai perustettu uudella tekniikalla tiheäksi, eivät nurminaisen armottomat kasvustosakset paljasta enää 13 sentin riviväliaukkoa. Tällöin moni vinoilee minulle hykerrellen ”Onko vielä tiheydessä valittamista?”. Niistä hetkistä tykkään erityisesti, kun yhteiset ideat ovat lähteneet heti toimintaan ja tuloksiakin voidaan sitten elvistellä yhdessä. Kesän elvistelyjä odotellen.

valtakunnallinen nurmihuippuosaaja Anu Ellä, ProAgria Länsi-Suomi