Talviunille!

Rehunurmi pitäisi aivan kohta saatella talvilepoon, muutenhan se ei jaksa ensi kesää heilua.

Huoleton uinuminen edellyttää riittävää kaliumia ja fosforia. Nämä ravinteet parantavat talvenkestoa ja hallankestoa ynnä varmistavat riittävän aikaisen tuleentumisen. Kummastakin ravinteesta on suurella todennäköisyydellä pulaa ja kummankin anto nyt on liian myöhäistä. Nurmi tarvitsee sekä fosforin että kaliumin elokuun puoliväliin mennessä. Vaikka puutteen korjaaminen nyt ei enää asiaa paranna pitää tämä panna korvan taakse: ensi kevään lannoitekauppaa käydään parasta aikaa ja keväällä näitä tarvitaan. Kaliumin suurin tarve on keskikesällä mutta fosfori on syytä antaa heti keväällä.

Typpeä ei enää tarvita, se alkaa olla jo haitallista. Nurmi on vielä kasvussa ja nyt annettu typpi kiihdyttää kasvua. Tuloksena on turhan rehevä kasvusto.

Lumihome uhkaa nuoria, tiheitä nurmikasvustoja aivan samalla lailla kuin reheviä syysviljojakin. Ero on siinä että syysviljoilta hometta voi torjua kemiallisesti mutta nurmelta ei. Golfkentillä on käytössä käypiä aineita mutta rehunurmille niitä ei ole hyväksytty. Pitää siis tyytyä muihin torjuntatoimiin ja sehän onkin oikea linja; kemikaalit olkoot aina viimeinen konsti kun muu ei enää auta.

Lumihome iskee kaiken ikäisiin nurmiin mutta pitää erityisesti nuorista kasvustoista. Se on luonnollista koska nuori kasvusto on rehevä ja home halajaa rehevään, kosteana pysyvään kasvustoon. Samasta syystä typpi on haitaksi. Se kiihdyttää kasvua ja pitää kasvuston sankkana.

Kasvilajivalinnoilla voidaan tilannetta vähän helpottaa. Timotei kestää hometta varsin hyvin, lähinnä aikaisen kasvunlopettamisen vuoksi. Tähän ei pidä luottaa sillä uudet, kolmen satokerran lajikkeet kasvavat kyllä mielellään pitkälle syksyyn. Nurminata on jo homeelle herkkä ja englanninraiheinä on sitä erityisesti. Nuoret kasvustot ovat riskiryhmässä siksikin että juuri niissä on reheviä, homeelle alttiita lajeja enemmän kuin vanhoissa heinikoissa.

Lumihomeen torjunnassa avainsana on siis liian rehevän kasvuston välttäminen. Väärään aikaan levitetty lietelanta tai virtsa toimii lumihomeelle päivälliskutsuna. Myöhään syksyllä, kasvun loputtua ajettu lanta ei enää kasvua kiihdytä mutta syyskuun aikana levitetty on riski. Pitää siis miettiä mille nurmille syksylietettä ajetaan: ei ainakaan nuorimmille ja tärkeimmille. Ylirehevä heinikko pitää loka - marraskuussa korjata pois tai silputa hienoksi.

Apila tarvitsee syyskuussa kasvurauhan. Silloin kasvi vetää lehdistä ravinteita juuriin eikä tätä tointa auta häiritä. Apilan oikea korjuuaika on elokuu tai sitten lokakuu. Kalenteri toimii tässä varsin hyvin. Lämmin syksy epäilemättä siirtää aikaa jonkun päivän mutta merkitys ei ole iso. Talveen valmistaudutaan ensi sijaisesti päivän pituuden perusteella ja siinähän ei ilmojen lämpimyys vaikuta mitään.

Nurmien rikkatorjunta käy syksylläkin, varsinkin rönsyleinikin, hevonhierakan, peltokanankaalin ja voikukan syysruiskutus on tuottanut hyviä tuloksia. Rikkojen pitää tietenkin olla kasvussa ruiskutusaikaan, täytyy siis ehtiä ennen pakkasta. Lämmintä pitää olla joten tämän jutun lukuaikaan voidaan jo olla vähän myöhässä.

Muuta ei viljelijä oikein voikaan tehdä. Pellonpinnan muotoilulla on tietenkin väliä mutta kasvussa oleville nurmille se ei ole mahdollista. Syksyn valttikortteja ovat rehevän kasvuston välttäminen, harkittu lannan levitys ja rikkojen ruiskutus.

Kirjoittaja:

Juhani Peltola

ProAgria Keski-Suomi

Kuvat: Anu Ellä, ProAgria Länsi-Suomi