Maajussien matkassa Walesissa

Olen matkustellut paljon nurmen perässä, mutta tämä toukokuinen reissu oli yksi erityisimmistä. Erityiseksi sen teki host-farmarimme, lammas- ja emolehmätilojen isännät John Yeomans ja Richard Tudor, jotka ottivat meidät mukaan paikalliseen maajussin arkeen.

Matkustimme toukokuisena sunnuntaina kolleegani Jarkko Storbergin kanssa Lontooseen, josta monien vaiheiden jälkeen saavuimme syvälle Walesiin. Maisemat olivat odotuksiakin vielä upeammat, sillä pellot kaartuivat kukkuloilla kuin tarjottimella silmien eteen lampaineen ja lehmineen. Alue jossa liikuimme eniten, sijaitsi lähellä Snowdonian kansallispuistoa.

Heti ensimmäisenä iltana osallistuimme nurmiryhmätapaamiseen, jossa hostimme John on yksi ryhmäläisistä. Ryhmä vaikutti koulutuspainotteiselta -ja voileipäpainotteiselta. Voileipätarjotin oli jopa pellolla mukana. Alustus käsitteli erityisesti pyöröpaalausta ja vieraileva asiantuntija painotti säilöntälaadun merkitystä lampaiden terveyteen. Pellolle päästyämme virisi keskustelu huippuunsa, ja havaintojen lomassa tehtiin pikamittauksia typen ja sokerin määrästä kasvustossa. Sokeri kiinnosti porukkaa erityisesti. Jäin kaipaamaan lapiota. Sitten oli minun vuoro pitää alustus. Kello oli tässä vaiheessa Suomen aikaa noin 23.30 ja porukalla tuntui olevan virtaa jopa enemmän kuin minulla. Kuvat ja kertomani suomalaisista nurmista kasvukauden alkumetreillä hämmästyttivät porukkaa kovasti. Setvittyämme kasvurytmit, valoisat kesäyöt ja meidän nurmiryhmien loistavat tulokset olikin jo keskiyö.

Host-John lähti edeltä ajamaan ja pimeässä vasenta kaistaa kurvaillessa oli mielenkiintoista seurata tuota autoa, erityisesti kun tiet olivat mutkaisia ja paikoin vain 2/3 auton levyisiä, reunustettuna korkein pensasaidoin. Onneksi kuskina oli mahdollisesti rallikuskin urasta nuorempana haaveillut Sir Storberg. Kiipesimme Yeomansien farmin yläkertaan, eikä unta tarvinnut kauaa odotella. Ikkunasta kuului välillä Muu ja välillä BÄÄÄÄÄ. Aamulla myös Kot-kot.

Kuvat Yeomansien maatilalta

Seuraavana päivänä lähdimme aamulaitumille porukalla heti aamupaahtoleipien jälkeen. Mönkijään oli rakennettu erityinen etuosio, johon sai kätevästi mukaan lääkintätarvikkeet ja perällä oli väkirehusaavit. Väkirehua jaettiin nuorimmille eläimille. Luulin hurjan maaston perusteella olevamme jo kukkuloilla. Sitten John sanoi, että lähdetäämpäs sitten kukkuloille. Korkeisiin kukkuloihin saikin sitten reissun aikana tottua huolella, sillä tyypillistä oli laiduntaa maatilan ympäristössä paremmilla pelloilla emolehmiä, lypsylehmiä ja nuorimpia lampaita ja korkeimmilla huipuilla sitten loput. Onneksi kävimme kukkulalaitumilla useita kertoja, sillä ensimmäisellä kerralla kaikki huomioni keskittyi näkymien pällistelyyn. Kukkuloilta näkyi, kuka oli tehnyt säilörehua ja kuka oli parhaillaan kalkitsemassa peltojaan. Ilmakuva ilman Dronea, kätevää!

Iltapäivällä oli tapaaminen 500 lehmän maitotilalla, jossa pidin lypsykarusellilla esitelmän suomalaisista keinoista selvitä talvesta ja tuottaa silti 12 000 kg ka/ha laatunurmea. Kainuun ryhmän lumisadetapaamisen kuvat hämmensivät -onko näistä kuvista oikeasti vain muutama viikko? Ilmakuva Kankaanpään ryhmän tapaamisesta kuloheinäpellolla oli kova hitti joka ryhmässä, eikä kukaan meinannut uskoa, että kasvukauden alusta laskien on mahdollista tehdä mahtava sato jo kuusi viikkoa myöhemmin.

Maitotilatapaamisessa arvioimme lohkojen kasvua mittalautasmittausten perusteella. Joka lohkolla suhteutimme näkemäämme myös suomalaisin silmin. Lopuksi ryhmään liittyi 500 lehmää, joilla oli jo into lypsylle. Kulkureittien tason ymmärtää parhaiten, kun kävelee lehmien kanssa koko matkan karusellille saakka. Tällä tilalla kulkureittejä oli yhteensä 4 km eri lohkojen välillä. Illalla palasimme Johnin ja Sarahin farmille vähän ennen auringonlaskua. Jarkko ehti mukaan myös vastaanottamaan laatikkotolkulla tavaraa, kun paikalliseen tapaan tuli ruokalähetys Tescolta. Kauppaan ei tarvitse lähteä ajelemaan erikseen.

Aamulla ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun John valmistautui Royal Welsh Grassland Event -tapahtumaan. Hän oli yksi tapahtuman kantavista voimista ja voimia tapahtuman onnistumiseen tarvittiinkin, sillä tuhansien kävijöiden tapahtuma oli järjestetty nimenomaan viljelijöistä koostuvan toimikunnan voimin. Lantanäytöksen kylttejä kirjoiteltiin vielä aamuteen aikaan.

Minut oli kutsuttu seminaariin kansainväliseksi puhujaksi. Jo ennen seminaaria koin tähtihetkiä, kun minut kiskaistiin erinäisiin lehtihaastatteluihin Iso-Britannian kansallisiin maatalousalan lehtiin kommentoimaan, kuinka Suomessa selvitään vaikeista talvista nurmen kanssa. Walesissa oli ollut yksi pahimmista talvista miesmuistiin. Toimittajaryysis huipentui vielä televisiohaastatteluun. Mikä onkaan rentouttavampaa, kuin puhua brittiläiseen lähetykseen.

Seminaaripuheessa kerroin runsaslukuiselle yleisölle, että me selviämme kaikista talvista, koska tiedämme talven olevan joka tapauksessa hankala. Hallitsemme nurmiprosessin laadukkaasti, koska meillä ei ole varaa epäonnistua tai löysäillä, vaan osaamme ennakoida. Tasokas nurmen perustaminen täystiheäksi, olosuhteisiin sopiva nurmiseos, tasapainoinen lannoitus, satotulosten ja analyysien tiivis seuranta niin maassa kuin rehussa -ja osallistuminen kokemuksia vaihtavaan nurmiryhmään. Olin listannut asioita, joilla sato on käytännössä jopa tuplaantunut tilatasolla. Ja jälleen Kainuun ja Kankaanpään lumi-kulokuvat hämmästyttivät. Kysymyksiä tuli runsaasti esityksen jälkeen. Osa kysymyksistä oli noin minuutin pituisia ja ne esitettiin tuplanopeudella, Walesin aksentilla. Onneksi meitä oli kaksi vastailemassa vielä tilaisuuden jälkeen, kun Jarkko oli myös paikalla. Juttukaveria nimittäin riitti.

Kuvassa John Yeomans, Jarkko Storberg, Anu Ellä ja Richard Tudor

”Kotona” käytiin vielä iltalaitumilla ja tutkittiin tilan komeat sonnit ja juoksutettiin paimenkoiran pennut. Tilalla poiki myös näinä päivinä kaksi lehmää, joista toinen oli Belgian sinisen risteytys. Yön pimeinä tunteina tuntui, että lasi viiniä ja levy suklaata Yeomansien olohuoneen sohvalla tulivat tarpeeseen.

Varhain aamulla tilan kissa nukkui sängylläni, kun pakkasin tavaroita. Kuuluin kai jo kalustoon. Lähdimme kuitenkin Jarkon kanssa vuorostaan Richardin luo aamulaitumille. Richardin emolehmä- ja lammastila oli valittu vuoden lihanautatilaksi Walesissa. Toiminta vaikuttikin tasokkaalta ja pääsimme perehtymään myös kukkuloiden nurmien uusimistyyliin. Maastossa jossa kaikki suomalaisenergia meni korkeuseroihin totutteluun, voidaan siis ongelmitta kyntää, kylvää ja lannoittaa. Richard oli uusinut runsaasti nurmia kymmenien vuosien ajan ja ero toisen viljelijän lähes luonnontilaisiin laitumiin oli valtava. Richardin viljelystä ja ajatuksista tuotantosuunnan muutoksen osalta kerron enemmän toisessa tulevassa blogissa.

Ehdimme vielä käydä katsastamassa pubin, joka toimii 12 kertaa vuodessa kokoontuvan nurmiryhmän tukikohtana. Saimme keskustella ryhmänohjaajan kanssa paitsi ryhmästä, myös maidontuotannon kannattavuudesta. Tällä hetkellä parhaiten pärjäävät kuulemma tilat, jotka täyslaiduntavat 6kk ja joilla sisäruokintakausi on 6 kk. Tällöin keskituotosoptimi on noin 8000 kg maitoa/vuosi. Richard kierrätti meitä vielä illalla maisemareiteillä ja pakko oli intoilla, että walesilainen maisema on yksi kauneimmista missä olen koskaan vieraillut.

Kävimme vielä Richardin siskon eläinlääkäriasemalla, jossa nälkä kasvoi syödessä ja olisimme halunneet ehtiä käymään vielä siskon kertomilla suurilla maitotiloilla, joilla eläinlääkäri tekee automaattisesti kerran viikossa ennaltaehkäisevän terveydenhuoltokäynnin. Ketoosi oli tämän hetken yleisin hoidettava sairaus. Kun palaan Walesiin, nämä siskon kertomat kohteet ovat ensimmäisenä listalla. Ehkä ryhmä suomalaisia karjatilallisia lähtee mukaan?

John ja Richard tulevat vastavierailulle Suomeen Varsinais-Suomen ja Satakunnan seudulle 29.5-1.6 katsomaan itse, miltä näyttävät valoisissa öissä kasvavat nurmet. Richard tutkii suomalaisia nurmia ja maan rakennetta osana kansainvälisiä Nuffield Scholarship -opintojaan. Hän on havainnoinut maita laajasti ympäri maailmaa ja kirjoittaa havainnoistaan tarkan raportin. John tulee Suomeen Farming Connect -vaihtona, joka tukee kokemusten vaihtoa maailmalla. Videoimme heidän lammas- ja nurmiryhmissä 29.5 ja 30.5 pitämänsä alustukset ja jaamme ne myös pienryhmäläiset -facebook -ryhmässä.

Jos haluat tavata heidät, kysy minulta tarkemmin aikataulusta ryhmien ja tilavierailujen osalta -tai tule Särkän tanssilavalle Punkalaitumelle 30.5 iltana, jonne viemme heidät iltamenoihin.

Matkalla kotiin pyörähdimme vielä Lontoossa Jarkon kanssa, eikä prinssi Harrya tai Meghania näkynyt missään. Nukahdin Piccadilly Circuksen valotaulujen lähistöllä olevan patsaan viereen. Näin ehkä vieläkin unta Walesin vehreistä kukkuloista.

Kirjoittaja:

Anu Ellä

Huippuosaaja, nurmentuotanto

ProAgria Länsi-Suomi

Matkan kustannuksissa tuki Aikaa On -hanke ja MAST-hanke

Kiitos reipashenkiselle matkatoverille, jonka päätä ei kylmännyt mitkään ajoreitit.