Sveitsin yrttituotannosta voi ottaa oppia

Nyt ennen uutta kasvukautta on hyvä pohtia, mitä viimekesäinen matkani sveitsiläisille yrttitiloille opetti. Päällimmäisemä vierailuilta jäivät mieleen sopimustuotanto, viljelijöiden yhteenliittymät ja luomuviljely sekä aurinkoenergian hyödyntäminen.

Sveitsissä monet yrttitilat ovat pienehköjä ja sijaitsevat vuoristoalueella. Maassa vijeltiin vuonna 2018 yli 300 hehtaaria yrttejä. Vierailukohteissamme yrtit olivat tilan pääelinkeino ja yrttien viljelyala on 5 - 10 ha, joten matkalla näkemiäni ratkaisuja voisi hyvin soveltaa meidän oloissamme.

Sopimusviljely ja yhteistyö

Vaikka sveitsiläiset tilat hyödyntävät yrttejä monin eri tavoin (tislaus, omat tuotteet, siemen- ja raaka-ainetuotanto, matkailu), niin yhteistä kaikille tiloille on sopimustuotanto. Makeisvalmistaja Ricola on yrttien merkittävä ostaja, näin ollen sopimustuotanto sen kanssa luo tiloille yhden tukijalan tuotantoon.

Ricola ja muut jatkojalostajat tuovat lisäarvon oletettavasti varsin hyvähintaiselle yrttiraaka-aineelle: kausityöntekijänkin palkka on 3500 €:n luokkaa kuukaudessa, Sveitsin yleistä hintatasoa seuraillen.

Viljelijöiden välisestä yhteistyöstä voisi mainita esimerkkinä Valplantes-osuuskunnan, joka on juuri tehnyt suuren investoinnin yrttien kuivamisen ja käsittelyn automatisoimiseksi. Fallernhofin tilalla puolestaan tehtiin rahtikuivausta niin, että kuivattua tavaraa tulee vuosittain 40 - 50 tn.

Luomuviljely ja koneellistaminen

Sveitsiläisessä yrttiviljelyssä luonnonmukainen tuotantotapa vaikuttaa olevan vallitseva käytäntö. Vuonna 2018 Sveitsissä 15,4 % koko viljelyalasta oli luonnonmukaisesti hoidettu.

Rikkakasvit ovat ihailtavalla tasolla hallinnassa, vaikka Sveitsissä ei käytetä suomalaiseen tapaan mustamuovikatetta. Rikkakasvit pidetään kurissa haraamalla, harjaamalla sekä soveltuvin osin liekittämällä. Lisäksi kitketään ja harataan käsiharalla.

Kylvö- ja istutustöissä sekä rikkatorjunnassa käytetään vihannestuotannosta tuttuja koneita. Yrttien korjuuseen sen sijaan tarvitaan erikoiskoneita, yrttipuimureiksikin niitä nimitetään. Korjuukoneita on monenlaisia: hinattavasta noukinvaunutyyppisestä koneesta ajettavaan, teloilla kulkevaan yrttipuimuriin.

Kuivaaminen ja sen jälkeinen yrttien käsittely on myös hyvin pitkälle koneellistettu, vaikka siellä täällä onkin edelleen käsityövaiheita. Kun kuivatun massan määrä nousee kymmeniin tonneihin, säilytystilan käyttöä joutuu jo miettimään. Kuivattujen yrttien paalaaminen kanttipaaleihin säästää varastotilaa ja tekee kuljetuksen tehokkaaksi.

Kasvihuoneita hyödynnetään kuivausilman lämmittämisessä. Yksi vaihtoehto on ottaa suurella ilmastointiputkella sadonkorjuuaikana jo tyhjillään olevasta taimikasvatushuoneesta lämmintä ilmaa suoraan kuivatusilman lämmittämiseen. Toinen vaihtoehto on päivällä varastoida auringon lämpöä isoon vesivaraajaan. Yöaikaan tai pilvisenä päivänä lämmitetään kuivausilmaa veteen varastoituneella lämmöllä.

Yhteenvetona voisi todeta, että näkemämme sveitsiläistilat ovat vakuuttavia, ammattitaitoisesti hoidettuja ja vaikuttavat myös taloudellisesti kannattavilta. Jos oppia halutaan ottaa, niin nähty mittakaava on meille sopiva ja tekniset ratkaisut meille mahdollisia.

Marjo Marttinen, erikoisviljelyasiantuntija

ProAgria Keski-Suomi

Kirjoittaja osallistui Pyhäjärvi-instituutin Lisäarvoa yrttiviljelystä -hankkeen opintomatkalle Sveitsiin kesäkuussa 2019. Hänellä yhtenä osaamisalueena on avomaan yrttituotanto.