Muuttuuko viljelykiinnostus luomumarjoiksi?

Minulta kysytään useita kertoja vuodessa näkemyksiäni luomumarjaviljelmien perustamiseen. Kiinnostuneilta kysyn heti kättelyssä, minne meinasit marjasi myydä? Yleisin vastaus on tilamyynti ja Pakkasmarja. Nämä lienevätkin kaksi yleisintä reittiä saattaa luomumarjat loppukäyttäjilleen.

Jakeluteitä tarvitaan lisää, mikäli luomumarja-alaa tai pikemminkin marjojen määrää halutaan kasvattaa. Aktiiviset luomukuluttajat hakevat marjansa suoraan tiloilta. Heräteostajille tuoreita luomumarjoja ei ole tarjolla. Torit ja kauppojen edustat suorastaan huutavat luomumarjaa meilläkin Pohjois-Karjalassa, missä tuotetaan runsas neljännes Suomen luomuherukoista ja 14 % luomumansikoista.

Uskon tarjonnan lisäävän kysyntää myös pakastealtailla ja hillohyllyillä. Kilpailu piristää ja tarjontaa edistää, kun luomuraaka-ainetta on saatavilla nykyistä useammalle jalostajalle. Pidämme omista luomumarjoistamme puskurivarastoa, että tuotekehitys ei jäisi marjojen saatavuudesta kiinni. Tilallamme keskitytään teollisuuden marjatarpeiden tyydyttämiseen, ja tuotannon laajentuessa tarjoamme luomumarjojamme myös toimijoille, joilla ei ole vielä luomutuotteita markkinoilla.

Miksi luomumarjoja ei ole enempää tarjolla?

Marjojen luomuviljely on vaativa ja riskialtis laji. Tilastojen valossa luomumansikkaviljelmän keskikoko on reilu hehtaari, jolloin tiloilla satoikäistä kasvustoa on vuosittain alle hehtaari. Tällöin marjat mahtuvat parin tonnin hehtaarisadolla omalle kylälle.

Tavanomaisella puolella on kiinnostusta luomumansikkaan. Kiinnostus ei ole muuttunut marjoiksi, koska tavanomaisen mansikan hinta oli nousussa aina vuoteen 2020 saakka. Nyt tavanomaisille markkinoille on rakennettu ylituotanto, jonka laukeaminen tuo painetta kokeilla viljelyä luomuna. Onhan luomumansikoiden hinta ollut vakaa vuosittaisista satovaihteluista riippumatta.

Luomumarjojen markkina on edelleen ohut, joten yksittäinenkin iso, ammattitaidolla tehty kokeilu voi horjuttaa sitä. Näin, ellei markkinakanavaa ole mietitty huolella etukäteen.

Ainakin herukkapuolella kiinnostus luomuviljelyyn hiipuu, mikäli Suomen CAP -suunnitelma menee nykymuodossaan läpi. Marjaviljelmän luomuun siirtäminen tarkoittaisi 340 euron tukimenetystä hehtaarille!

Tilastojen valossa lienen ollut turhaan huolissani markkinoiden täyttymisestä. Luomumarjojen pinta-alat ja tuotanto ovat kasvaneet hitaasti. Niin monet asiat puoltavat juuri luomumarjojen menekin kasvua, että lopulta kyse lienee vain tuotannon kasvun ajoituksesta. Lisäksi tarvitaan tuotekehitystä. Käsittääkseni marjajalostetta, joka räjäyttäisi markkinat ei ole vielä keksitty.