Amerikassa kaikki on paremmin ja hienompaa, vai onko?

Pohjois-Amerikan vadelman ja karhunvadelman yhdistys järjesti 22.–24. helmikuuta etäseminaarin, johon minäkin osallistuin. Monesti tulee ajateltua, että ”isossa” maailmassa ja erityisesti Amerikassa kaikki on paremmin ja hienompaa, mutta oli mukava huomata, että meidän suomalainen vadelmantuotantomme on ihan yhtä hyvällä tolalla kuin sielläkin. Tutkimusresurssit ovat siellä luonnollisesti ihan eri tasolla kuin täällä ja kerrottavaa riitti hyvin kolmeksi päiväksi. Mutta samalla tavalla sielläkin esitysten aiheet keskittyivät vallitsevaan markkinatilanteeseen ja maailman tapahtumiin sekä vallalla oleviin trendeihin, työvoiman saatavuuteen sekä viljelyteknisiin seikkoihin niin avomaalla kuin tunneleissakin.

Vaikka kyseessä oli vattuseminaari, niin täälläkin osa aiheista pyöri pensasmustikan ympärillä. Nimittäin lisääntynyt pensasmustikan tuonti on hyödyttänyt amerikkalaista pensasmustikan markkinaa, sillä kasvava tarjonta lisäsi kuluttajien tietoisuutta ja kulutusta. Samalla oman maan tuotanto on kasvanut. Tämä sama kehitys on nyt nähtävillä vadelmien ja karhunvadelmien osalta. Tuotanto on kasvanut Pohjois-Amerikassa viimeisen 5-10 vuoden aikana ja samaan aikaan hinta on myös kehittynyt positiivisesti ja tuotanto on ollut kannattavaa. Nyt tosin sielläkin huolena on tuotantokustannusten nousu. Vadelman ja karhunvadelman kulutus kasvaa nyt marjalajeista nopeimmin. Vadelman ja karhunvadelman tuotanto on moninkertaisesti kasvanut myös Meksikon alueella, jonne amerikkalaiset yritykset ovat perustaneet tytäryhtiöitä tavoitellen ympärivuotista tuotantoa. Mutta vaikka inflaatio on kiihtynyt, niin kuluttajat käyttävät marjoihin yhä enemmän rahaa ja ostavat useammin ja enemmän. Ja poiketen muista taantumista, pandemian aika ei laskenut kotitalouksien käytössä olevaa varallisuutta, vaan päinvastoin kasvatti sitä valtion kotitalouksille ohjaamien suorien avustusten kautta, joka hyödytti myös marjamarkkinaa.

Työvoiman saanti on ollut Amerikassa aikaisemmin helppoa. Meksikosta on tullut niin laillista kuin paperitontakin työvoimaa riittävästi. Nyt tähän on tullut muutos. Koulutustaso on Meksikossa noussut ja lapsien lukumäärä on laskenut. Ja kun marjojen tuotantomäärät Meksikossa ovat kasvaneet, niin siellä tarvitaan paikanpäälläkin yhä enemmän työvoimaa. Vastaavasti Pohjois-Amerikassa asuvan espanjankielisen väestön määrä sekä elintaso on noussut suhteessa eniten ja yksittäisenä väestöryhmänä he myös kuluttavat eniten karhunvadelmia ja vadelmia. Amerikassa pensasmarjojen keruu on pitkälti perustunut konepoimintaan ja sitä kehitetään edelleenkin yhä enemmän. Seminaarissa esittelyssä oli yhdysvaltalaisten, bulgarialaisten ja puolalaisten yhteistyössä kehittelyssä oleva pensaan päältä ajettava Littau -korjuukone, jolla voidaan kerätä niin vadelmia, haskapia kuin pensasmustikkaakin.

Tuota ennakkokäsitystä, että Amerikassa kaikki on suurta, oli omiaan karistamaan tieto siitä, että päinvastoin, tilakoko on pienenemässä ja viljelijöiden määrä kasvamassa. Suoramyynti tiloilta on kasvamassa, ja elinehtona on monipuolistaa tuotantoa. Agroturismi kasvaa siellä myös rajusti, ihmiset voivat itse mm. käydä keräämässä perunat pellosta, mille ajatukselle vielä pari vuotta sitten sielläkin oli naureskeltu.

Yksi asia, joka vasta nyt oikeastaan kunnolla havahdutti ja joka meillä on vielä tällä hetkellä huomattavasti paremmin, oli se, miten vakavaa ja laajaa tuhoa marjatuotannossa aiheuttaa meilläkin vuosia esillä ollut tuholainen nimeltä Drosophila suzukii eli täplämahlakärpänen. Seminaarissa oli kahdeksan eri esitystä, jotka keskittyivät pelkästään tämän olemattoman pienen tuholaisen ympärille. Täplämahlakärpänen on levinnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana hyvin laajalle mm. Pohjois-Amerikkaan, Aasiaan ja Eurooppaan. Meilläkin täplämahlakärpänen on tavattu jo, mutta toistaiseksi ei olla voitu osoittaa, että se meillä talvehtisi. Lähimpänä talvehtivat kannat ovat jo Ruotsissa. Parhaillaankin on menossa Luonnonvarakeskuksen hallinnoima hanke, jossa yksi lähiajan toimenpide on se, että saataisiin käsitys ulkomaisten tuoreiden marjojen ja hedelmien myyntimääristä ja niistä syntyneen jätteen hävittämistavoista Suomessa. Riskinä nimittäin on, että tuholainen kulkeutuu tätä kautta esim. tiloille, missä sekä viljellään itse marjoja, että myydään myös ulkomaisia marjoja. Tämä tuholainenhan ei tee myöskään eroa viljeltyjen tai luonnonvaraisten marjojen kesken, joten riskinä on, että se voi levitä myös mm. metsämustikoihin.

Seminaarissa tuli esille, että Pohjois-Amerikassa on menossa lukuisia kokeita ja tutkimuksia keinoista taistella tätä tuholaista vastaan. Menetelminä voi olla kasvuston ja/tai marjan suojaaminen, houkutteleminen, massapyydystäminen ja karkoitus. Eräässä tutkimuksessa testattiin makeutusaineina käytetyn erytritolin ja sukraloosin yhdistelmästä tehdyn liuoksen ruiskutusta marjoille. Nämä aineet ovat haitattomia ihmisille, eivätkä vaikuta marjan laatuun eivätkä vahingoita pölyttäjiä. Vaikutus tulee sitä kautta, että imennän seurauksena kärpäsestä poistuu elimistön nesteet, jolloin kärpänen kuolee nestehukkaan. Pensasmustikalla tehdyissä kokeissa tämän yhdistelmän ruiskutuksilla saatiin yli 60 prosentin pienempi muninta. Tämä liuos toimii myös peloitteena, sillä kärpäset munivat mieluummin marjoihin, joita ei oltu käsitelty. Kuulimme myös marjojen pinnalle ruiskutetun bakteerien muodostaman biofilmin torjuntavaikutuksista, joka on osoittautunut tehokkaaksi ja tälle haetaan parhaillaan patenttia. Kasvuston päälle laitettavat verkot toimivat myös hyvin, mikäli se saadaan laitettua tiiviisti ja reiän koko on riittävän pieni.

Pohjois-Amerikassa on käytössä myös kemiallisia torjunta-aineita, mutta ruiskutuksia tarvitaan viikoittain ja sateen jälkeen ruiskutus on uusittava. Riskinä tietysti on, ja on jo havaittukin resistenssiongelmia. Ruiskutuksista on haittaa myös hyötyhyönteisille ja on havaittu, että vihannespunkkiongelma on lisääntynyt täplämahlakärpäsen torjuntaan käytettyjen aineiden myötä. Tunneliolosuhteissa täplämahlakärpäset eivät viihdy niin hyvin kuin avomaalla, koska siellä on alhaisempi ilmankosteus ja lämpimämpää. Tosin vihannespunkkia nämä olosuhteet suosivat. Vinkkinä muuten kerrottiin, että tunneleissa hyvä vihannespunkin indikaattorikasvi on pensaspapu. Ja siellä olikin istutettu jokaisen rivin päähän yksi kasvi.

Maan pinnalla olevalla rivimuovikatteella on saatu myös hyviä tuloksia torjunnassa. Muovin käyttö vähensi huomattavasti aikuisia ja munia kasvustossa. Aikuiset munivat marjoihin, mutta munat putoavat 82 prosenttisesti maahan, josta toukat kehityttyään nousevat marjoihin. Muovi estää tätä tehokkaasti. Vadelmalla ja karhunvadelmalla muovin käyttö ei ole ollut yleistä, mutta nämä tulokset lisäävät sitä. Samoin mikrolisättyjen pottitaimien käyttö istutuksessa on lisäämässä muovin ja/tai biomuovin käyttöä. Tässä samassa kokeessa huomattiin, että UV-säteily oli erilaista paljaan ja muovilla katetun maan välillä ja nyt tutkitaankin, voiko UV-valon käytöllä vähentää munintaa.

Jälleen tuli osoitetuksi, että eipä se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisellakaan puolen. Ja toivoa sopii, että täällä kotosuomessa välttyisimme mahdollisimman pitkään täplämahlakärpäsen invaasiolta, mutta varauduttava siihen on.