Dec 16, 2016 6 min read

Kauralajikkeiden testausta luomutuotannossa Pohjois-Pohjanmaalla

Dec 16, 2016 6 min read

Maasta Markkinoille -hankkeessa perustettiin näyteruutuja luomutuotantoon soveltuvien kauralajikkeiden löytämiseksi.

Maasta Markkinoille -hankkeessa perustettiin Siikajoelle Rauno Haapalan luomupelloille kauran demonstraatioruutuja. Tavoitteena on saada tietoa alueelle ja luomutuotantoon sopivista kauralajikkeista. Koko Suomen mittakaavassa viljojen lajikekokeita on aidoissa luomuoloissa tehty hyvin vähän 2000-luvulla.

Mitä hyvältä luomulajikkeelta vaaditaan?

Yleisesti hyvä viljalajike antaa runsaan ja laadukkaan sadon, sillä on hyvä taudinsietokyky, tehokas ravinteiden otto, eikä se lakoonnu herkästi. Näiden ominaisuuksien lisäksi luomulajikkeen tulisi kyetä hyödyntämään ravinteita hidasliukoisista eloperäisistä lannoitteista, selviytymään matalammilla ravinnetasoilla sekä olemaan vahva rikkakasveja, tuholaisia ja tauteja vastaan.

Huomioita kasvukaudesta ja lohkosta:

Koealue voitiin valita keväällä niin, ettei siinä juurikaan ollut kestorikkakasveja. Sen sijaan siemenrikkakasveja taimettui runsaasti. Käytetyt siemenet ovat tavanomaisia sertifioituja siemeniä, lukuun ottamatta Steinar -lajiketta, joka on tilan omaa siementä. Tavanomaisille siemenille hankittiin poikkeuslupa.

Orastuminen tapahtui hyvin nopeasti, eikä sokkoäestystä ehditty tehdä lohkolle. Rikkaäestys tehtiin orasvaiheessa ja aika voimakkaana. Siemenrikkoja jäi henkiin yhden rikkaäestyskerran jäljiltä, mutta kohtuu hyvin kasvaneet kaurat jättivät rikat jalkoihinsa. Alueen sademäärät olivat runsaat, mutta hyvin toimiva salaojitus pelasti viljelyn tällä lohkolla. Alkukesästä viljassa oli nähtävissä vaaleita helpeitä, joihin ei tullut jyviä. Tämä on merkki viljan kärsimästä stressistä (mahdollisesti kuivuus, kylmyys). Elokuun puolessa välissä lohkolle osu rankka raekuuro, joka aiheutti jonkin verran aikaisten lajikkeiden varisemista (esim. Meeri). Näitä jyviä näkyi maassa puintiaikaan ja varisemisella lienee vaikutusta saatuihin satoihin.

Sadon määrä ja siihen vaikuttaneet syyt

Oheisessa taulukossa on esitetty Siikajoen luomulajikekokeen sato- ja laatutulokset ja lisäksi verrattu niitä ns. virallisten lajikekokeiden tuloksiin. Viralliset lajikekokeet tehdään tavanomaisen viljelyn keinoin Luken toimesta. Kyseisiä kauralajikkeita on ollut mukana 13 – 58 eri kokeessa vuosina 2008 - 15. Kokeita tehdään eri puolella Suomea ja erilaisilla maalajeilla, eli niissä on mukana myös eteläisen Suomen tulokset.

Tässä Siikajoen kokeessa kaurasadon määrä oli kohtuullinen luomusadoksi, mutta ei mitenkään huippuhyvä. Myöhäisimmät lajikkeet tuottivat odotetusti suurimmat sadot, Avanti kärjessä. Satoeroihin ei kuitenkaan kannata kiinnittää liian suurta huomiota. Taulukkoon on merkitty kirjaimin satoerojen ”tilastollinen merkitsevyys”. Mikäli kahdella lajikkeella ei ole samaa kirjainta, ero on merkitsevä. Eli siten esim. Meeri- ja Steinar-lajikkeiden satoero ei olisi tässä merkitsevän suuruinen, vaikka se kiloissa onkin aika suuri. Luomukokeissa on tyypillisesti melko suurta vaihtelua toistojen välillä, joten isokaan ero ei aina tule merkitseväksi. Toistojen avulla saadaan kuitenkin sadon keskiarvosta paljon luotettavampi kuva kuin toistojen kokonaan puuttuessa.

Siikajoen kokeessa mukana olleet kauralajikkeet kasvuaikajärjestyksessä. Koe on tehty neljällä toistolla. Hlp = hehtolitrapaino, Tjp = tuhannen jyvän paino.

Laadukasta ja isojyväistä satoa

Sadon laatu oli yleisesti ottaen hyvä. Aikaisten lajikkeiden hehtolitrapainot olivat jopa parempia kuin myöhäisten lajikkeiden ja kaikkiaan korkeampia kuin virallisissa kokeissa. Riina, Obelix, Meeri ja Ringsaker erottautuivat edukseen.

Tuhannen jyvän paino (tjp) kuvastaa jyvien kokoa. Se on sikäli tärkeä mittari, että elintarvikekauran laatua määritettäessä näytteelle tehdään seulontakoe, ja pienien jyvien suuri osuus laskee kaurasta maksettavaa hintaa. Aika helposti kauraerä ei kelpaa elintarvikekäyttöön tästä syystä, vaan joutuu huonommalla hinnalla rehuksi. Ominaisuus korostuu luomussa, sillä ravinteiden niukkuus tai taudit saattavat pienentää jyväkokoa. Eli tuhannen jyvän paino saisi olla suhteellisen korkea, kun valitaan lajiketta elintarvikekauran tuotantoon.

Kaikilla lajikkeilla tuhannen jyvän paino oli hyvä ja korkeampi kuin virallisissa kokeissa on keskimäärin ollut. Tähän kokeeseen valittiin tietoisesti lajikkeita, joilla tjp:n puolesta sopisivat elintarvikelaaduksi. Tjp-vertailussa myöhäisemmät lajikkeet olivat hieman parempia kuin aikaisemmat. Edukseen erottuivat mm. Obelix, Belinda ja Steinar. Obelix on loistanut myös virallisissa kokeissa. Kokeessamme esiintyi jälkiversontaa jonkin verran, mikä aiheutti vihreitä jyviä sadon joukkoon. Syynä saattoi olla rikkaäestys, lietelannan käyttö tai sääolot. Selvittelyn alla on vielä, oliko lajikkeiden välillä eroja tässä mielessä.

Kannattaisiko valita myöhäinen kauralajike?

Lajikekokeissa lajikkeiden kasvuajat määritellään päivien lukumääränä, joka kuluu kylvöstä keltatuleentumiseen. Kannattaa huomata, että syksyn säistä riippuen keltatuleentumisesta menee vielä 1 – 2 viikkoa, ennen kuin puinti on järkevää. Kesän lämpösumma kuvastaisi paremmin lajikkeen aikaisuutta kuin kasvupäivien lukumäärä ja muutkin säätekijät siihen vaikuttavat. Kasvuaika päivinä on puutteistaan huolimatta yksinkertaisin mittari. Siikajoen korkeudella kesä 2016 oli suhteellisen lämmin, vaikkakin runsassateinen. Siten myöhäisetkin lajikkeet ehtivät valmistua hyvin, mutta näin ei ole joka vuosi.

Myöhäisempien kauralajikkeiden sato näyttäisi olevan suurempi ja laatu hieman parempi, kuin aikaisemmissa lajikkeissa. Sellaisen valitsemisessa viljelijä ottaa kuitenkin sitä suuremman riskin, mitä pohjoisemmassa viljellään. Kaikkina vuosina sato ei ehdi valmistua ajallaan, maa ei kanna puimuria kunnolla loppusyksystä, kuivauskustannukset nousevat ja sadon laatu kärsii halloista tai vihreistä jyvistä. Ainakin pellon ojituksen olisi oltava kunnossa, jotta kylvöille päästään ajoissa. Turvemailla ja eloperäisiä lannoitteita käytettäessä tuleentumisen viivästymisriski kasvaa myös. Siikajoen korkeudella voisi ehkä kokeilla osalla viljelyalasta esim. Steinaria tai Obelixiä, mutta osa kaura-alasta kannattanee kylvää näitä aikaisemmilla lajikkeilla. Etelä-Suomessa myöhäisetkin lajikkeet käyvät, kunhan ojitus ja vesitalous sallivat aikaisen kylvön.

Yhden vuoden ja yhdellä kasvupaikalla tehdystä kokeesta ei kannata tehdä liian vahvoja johtopäätöksiä, mutta yhdessä virallisten kokeiden kanssa näistä tuloksista lienee jotakin apua luomukauran lajikevalintaan. Hankkeen tulevina vuosina lajikekokeita on tarkoitus jatkaa ja saada mukaan ehkä jokunen muukin lajike. Valinnanvaraa ja -vaikeutta kauralajikkeissa ja varsinkin ohralajikkeissa riittää. Luomuviljelyssä suuren ja laadukkaan sadon saaminen on usein enemmän kiinni muista kasvua rajoittavista tekijöistä kuin lajikkeesta (mm. ravinteet, rikkakasvit, vesitalous…). Lajikevalinta on sitten ikään kuin kirsikkana kakun päällä.

Lisätietoja:

Viralliset lajikekokeet: jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/531720/luke-luobio_3_2016.pdf

Ekonun kokeet: www.ekonu.fi/wp-content/uploads/Luomuviljojen-lajikekokeet-2014-loppuraportti.pdf

Kauralajikkeita Haapalan tilalla 16.8.2016

Maasta Markkinoille -hankkeen pellonpiennarpäivä

Anna-Leena Vierimaa, ProAgria

Maasta Markkinoille -hanke on Pohjois-Pohjanmaalla aloittanut luomuhanke, jonka tavoitteena on lisätä pohjoispohjalaista luomukasvintuotantoa, parantaa sen tehokkuutta ja kannattavuutta, helpottaa tuotteiden pääsyä markkinoille sekä madaltaa kynnystä siirtyä luomuun.

Hankkeessa on kolme kehittämisosiota; luomuviljan- ja valkuaiskasvien tuotanto, luomupuutarhatuotanto sekä ammattikeittiöt ja ravintolat sekä tuotantoketjun vaihtoehtoiset jakelukanavat. Maasta Markkinoille -hanke tarjoaa tiloille asiakaskäyntejä, pienryhmätoimintaa, tapahtumia ja tilaisuuksia. Hankkeen toteuttajina toimivat yhteistyössä Luonnonvarakeskus (Luke) Ruukki ja ProAgria Oulu.

Haapalan luomutila

Hanke järjesti pellonpiennartilaisuuden Rauno Haapalan pelloilla Siikajoella kuluneen kesän elokuussa.

Rauno puolisoineen on aloittanut tilan pidon vuonna 1979, jolloin tilalla oli 13 ha peltoa. Luomutuotantoon tila siirtyi v. 1990 ja tällä hetkellä tila on 160 hehtaarin kasvintuotantotila. Viljelyksessä on ollut laaja joukko lajeja ja lajikkeita; kuituhampusta ruisvehnään. Tällä hetkellä tilalla panostetaan luomukauran tuotantoon ja kaurassa on viljelyksessä sekä puhdaskauraa, että myllykauraa.

Viljelymenetelmät ja havainnot

Haapalan Raunon viljelymenetelmiin kuuluu aktiivinen peltojen havainnointi sekä kirjaaminen lohkotietoihin. Siirtyminen kotieläintilasta kasvinviljelytilaksi on tuonut muutoksia viljelykiertoihin; nyt lohkoilla on pääosin 2-vuotinen viherlannoitusnurmi jonka jälkeen 2- 3 viljavuotta. Hän kuitenkin pohtii lohkojen tarkempaa arviointia; mille lohkoille panostetaan viljan viljelyyn ja mitkä lohkot menestyvät paremmin nurmenviljelyssä. Lohkojen maalajit vaihtelevat saraturvemaista hienohietamaihin, joiden erityispiirteet ja viljelytavat vaativat omat menetelmänsä.

Tilalla panostetaan tällä hetkellä luomukauran tuotantoon hyvien markkinoiden vuoksi. Lohkoilla pyritään myös puhdaskauran tuottamiseen ja siihen Rauno vihjaa, että kannattaa panostaa mahdollisimman puhtaaseen siemeneen. Jos vakuustodistuksessa on vieraslajeja < 1, on vieraslajien kitkentä huomattavasti helpompaa, kuin jos vieraslajien määräksi on ilmoitettu <5.

Rauno pohtii myös sitä, miten jalostava teollisuus saataisiin yhä paremmin ketjuun mukaan, jotta vilja saataisiin yhä jalostetumpana markkinoille ja vientiin ja sitä kautta mahdollisesti myös parempaan kannattavuuteen niin tiloilla kuin teollisuudessakin.

Lisätietoja Anna-Leena Vierimaa, ProAgria Oulu ja Timo Lötjönen, Luke.