Tule hyvä kakku - ProAgria Itä-Suomen resepti kehitteillä
Katri Kostamo kertoo suhteestaan leipomiseen ja siihen, kuinka se liittyy ProAgria It-Suomeen.
Rakastan leipomista, eritysesti suklaalla ja kermalla, voita unohtamatta! Yleensä kokeilen uutta reseptiä kerran sellaisenaan, vaikka huomaisinkin heti omasta näkökulmastani kehitysmahdollisuuksia. Useimmiten nämä ennakkoaavistuksetkin olisivat osuneet oikeaan, mutta perhe ei ole valittanut koekakuista, joskus useammastakaan ennen juhlia. Samoin henkilöstön osallistaminen jo muutokseen rakennusvaiheessa on tuonut oman kokemukseni mukaan enemmän sitoutumista kuin, että tällöin kokisivat johdon olevan osaamatonta. Uusia ideoitakin tulee niin henkilöstöltä kuin kolmivuotiaalta lapseltani Juholta koristeluun yhtä ennakkoluulottomasti laatikon ulkopuolelta näkökulmista, joita ei itse osaisi ajatella. Näitä ideoita pääsee harkinnan kautta kokeiluun ja näin löytyy toimintaan helmiä ja kovin innovatiivisia koristeluideoita.
Johtaminen ja leipominen vaativat minun maailmassani siis molemmat samoja asioita;
- kykyä omaksua ja noudattaa uusia reseptejä/strategioita
- valtavasti harjoittelua (joka on muuten parasta molemmissa asioissa)
- valmiutta muuttaa tapoja ja opetella kokonaan uusia tekniikoita
- suunnitelmallisuutta
- valmiutta reagoida tilanteeseen (jos vaikka varakermaa/esitystiedostoa ei löydykään tai joku on verottanut reippaussuklaavarastoa) ja muuttaa reseptiä omiin kokemuksiin ja tilannetajuun perustaen
- tehdä tämä kaikki itsevarmasti reippaalla otteella tavoitelleen kaikilla valinnoilla parasta mahdollista tulosta
Uusia leivontatekniikoita joutuu joskus monestikin testaamaan ja eri tavoin opiskelemaan sekä kysymään tekniikan jo osaavilta neuvoa ennen lopullista läpimurtoa. Aivan kuten johtaja tarvitsee vankkumattoman hallituksen tuen ja tiedon, että keskustelutuki löytyy vaikka vain uskonvahvistukseen. Johtaja tarvitsee hallitusta myös vahvaan suunnan antamiseen tavoitteista ja omistaja-asiakkaiden näkemyksestä kuten hyvä tekniikan ohje tai opasvideo youtubessa on. Ystävät, joilta voi kysyä aina neuvoa leipomiseen ovat sparrauskumppaneita kuten johtoryhmä, jonka kanssa hiotaan yhdessä päätöksiä ja muutosprosessia todeksi, mitä paremmat sparrauskumppanit ja tiuhemmat treenit ja avoimempi yhteinen keskustelu varmistamaan yhteistä ymmärrystä sitä yhtenäisempi ja sitoutuneempi lopputulos.
Resepteissä koen, että mm. suklaa on usein tuplattava joskus jopa nelinkertaistettava. Mutta jotta kakkutaikinan koostumus kestää esim. suklaan nelinkertaistamisen on osa laitettava sulana suklaana. Sula suklaa imeytyy huomaamattomasti kuten organisaatiokulttuurin hiljainen huokauksenomainen muutos läpi henkilöstä toiseen tarttuen. Tähän tuuleen tulee kuitenkin koko ajan saada oikean suuntaista tukea tukemaan muutoksen etenemistä jokaiseen läpi organisaation. On huolehdittava, että kaikki tekeminen tukee muutosta samaan suuntaan. Osa suklaasta on lisättävä rouskuvana rouheena, joka on selvästi huomattavaa ja tuo ryhtiä ja rakennetta ja erilaista suutuntumaa ja voi joskus jopa yllättää puraisijaa ja maun levitessä hymykin leviää kasvoille. Pienet muutokset harvoin saa suuria vaikutuksia aikaan, joten itsevarmuus isojen muutosten tekoon tuo vaikuttavuutta. Muuten voi käydä niin, että joku ei huomaa tehtyä muutosta lainkaan ja olikohan se sitten muutos ollenkaan?
Uusien elementtien lisääminen vaatii aikaa ja toistoja, jotta kaikki kikat onnistumiseen löytyy. Smetana tuo kakkupohjaan uskomatonta mehevyyttä, mutta jää helposti epätasaiseksi ja vaatii oman erityisen huomion aina taikinassa kuten se organisaation jäsen, joka haluaa käydä hyvää dialogia tapahtuvista muutoksista. Joskus nämä yksilöt saattavat vahvasti haastaakin muutoksen vain kuullakseen, että asiat on mietitty ja he voivat luottaa siihen, että eivät erilaisuudessaan muihin raaka-aineisiin nähden sotke reseptiä. Nämä yksilöt jakavat ympärilleen osaamista ja hyvää mieltä mukaan lähtiessään kuten smetana mehevyyttä ja pehmeyttä.
Olen myös huomannut, että hyvän reseptin muovaamiseen liittyy usein joko entistä useamman kakun teko samaan aikaan tai kakkuvuokakoon kasvattaminen, koska reseptin onnistuminen näkyy parantuneena menekkinä tavalla tai toisella. Samalla tulee myös tarve taikina astialle, jolla voi vesihauteessa vatkata 10 munan taikinaa ja paistotarkkuudelle, jossa 35 cm halkaisijan iso kakku saadaan tasaisesti kypsäksi ja nousemaan tasaisesti. Ja usein kakun ja vaahdon kasvattaminen voi tuoda lopputulokseksi kakun ja oheen jälkiruoan ennen kuin prosessi saadaan leanattua optimiin molempien tilavuudelta.
Toki voin myös kertoa, että juustohöylä on hyvä, jos leivinuunin pohja hiukan polttaa pohjaa liikaa ja valmiista kakusta tätä höyläystä ei kukaan huomaa. Suklaaraasteella tai -rouheella ja tomusokerilla saa piiloon mitä vain kakun pinnalla. Mutta luovuttaa ei saa siis vaikeuksienkaan kohdatessa tuumaakaan! On vain hengitettävä syvään ja tehtävä uusi toimintasuunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi. Meillä perhe saa kakkujen lisäksi kulhoon triflen muotoon tehtyjä kakkuja, kun rakenne ei pidäkään tai tulee joku muu kriisi prosessiin, mutta nämäkään ”mokakakut” eivät ole olleet heille epämieluisia. Ja kuten kolmevuotias poikani asian ilmaisi itselleen, jotain uutta taitoa harjoitellessaan; Melkein onnistuin! Hyvä Juho!
Kun luulet saaneesi reseptin valmiiksi, opit jotain uutta, joka uudistaa ajatuksesi. Tuomalla vaikka vadelmat mukaan kakkuun saat aivan uuden ulottuvuuden kuten asiakastiimit tuovat paremman tavan huolehtia asiakkaiden tavoitteiden toteutumisesta. Viimeistään koristellessasi kakkua tajuat, että tässä näkyy kaikkien aikaisemmin reseptiä luoneiden kädenjälki varmuutena ja peruselementtien pysyvyytenä sekä uudistajien muutokset ajassa pysymisenä ja uudistumisena ja kokonaan uusina näkökulmina. Hienoimmankin paloautokakun alta paljastuu vuosikymmenten työn hiominen pehmeän vaahdon, raikkaan marjan ja kuohkean mutta rakenteen pitävän kakkupohjan kautta, jonka luominen on tehty yhdessä.
Katri Kostamo
ProAgria Itä-Suomen toimitusjohtaja