Rakkautta ja tuotannon optimointia

Rakkautta ja tuotannon optimointia

Kansantaloustieteen mikroteoria on viime aikoina saanut minut raapimaan päätäni siinä määrin, että pelkään saavani tikkuja sormiin. Erityisiä kiinnostuksen kohteitani ovat olleet tuotantofunktio ja rajakustannuksen käsite. Mistä on kysymys?

Pieni varoituksen sana. Koska en ole varsinainen lehmätieteilijä, teen radikaaleja yksinkertaistuksia ja oion mutkia suoriksi. Onneksi ympärilläni on maatalouden asiantuntijoita, joiden kanssa kehitän johtamismalleja näiden ajatusraakileiden pohjalta.

Toinen varoituksen sana. Olen ottanut käsittelyyn oikeasti monimutkaisen ja vaikean asian, mistä minua on varoitettu. En halua aliarvioida sinua ja siksi jatkan valitsemallani tiellä.

Mitä tarkoittaa rajahyöty? Jos sinulla on tapana käyttää olutta, nautinnollinen hetkesi tuopin äärellä noudattaa rajahyötyteorian lainalaisuuksia. Ensimmäinen tuoppi kasvattaa mielihyvän tunnetta. Pikkuhiljaa et enää huomaa mielihyvän kasvua, ja lopulta annokset alkavat heikentää olotilaasi. Rajahyöty on kääntynyt negatiiviseksi.

Käydään seuraavaksi rajakustannuksen kimppuun. Kuvittele, että annat lehmälle ruokaa muumimukillisen päivässä. No sehän kuolee nälkään, vai mitä? Lisäät seosrehua muki kerrallaan. Lehmä alkaa pysyä hengissä. Vähän myöhemmin havaitset, että sehän alkaa tuottaa maitoa. Lisäät rehun määrää, ja maitoa tulee lisää.

Nyt seuraa ajatusleikin kliimaksi: kun jatkat ruoan lisäämistä, tulet tilanteeseen, jossa ruoka ei enää olennaisesti kasvata maidon määrää. Lopulta saavutat pisteen, jossa lehmä alkaa tuottaa vähemmän maitoa ja sairastuu.

Yhden mukillisen yksikköhinta olisi käsittämättömän korkea. Siihen kohdistuisi valtava määrä kiinteitä kuluja ja tuotannontekijöistä aiheutuvia kustannuksia. Jos putkesta tulisikin ulos tuhat mukillista tavaraa, kulut tuotettua yksikköä kohden olisivat tuhat kertaa pienemmät.

Avainkysymys on, missä sijaitsee se piste, jossa tuotantopanosten lisääminen yhdellä yksiköllä aiheuttaa taloudellista hyötyä suuremman kulun. Tämä optimipiste muuttuu jatkuvasti toimintaympäristömme mukana. Tämä on myös se piste, jossa minulle alkaa tulla niitä tikkuja sormiin.

Strateginen johtaminen ottaa kantaa siihen, minkälaisen tuotannontekijöiden yhdistelmän rakennamme ja millä keinoilla saamme sen toimimaan maksimaalisesti. Tämä asettaa pohjan tuotantofunktiollemme.

Hyvällä ihmisten johtamisella sekoilu ja sählääminen vähenevät ja kansantaloustieteen käyrät siirtyvät. Tuotannon johtaminen on päätöksiä siitä, millä tuotannontekijöillä ja prosesseilla tuotantoamme pyöritämme. Nämäkin päätökset ovat hakuammuntaa, jos emme tunne tuotto- ja kulurakennettamme sekä tuotannon optimipistettä.

Johtaminen on laajempi ilmiö kuin pelkkää rationaalisesta ajattelua ja tuotantofunktion optimin etsimistä. Sitä määrittelevät arvot, unelmat, toiveet, tärkeät ihmiset, suhde omaan itseen ja rakkaus. Romantikkona ja tunneihmisenä haluan toivottaa teille onnellista kevättä. Rakastakaa itseänne ja toisianne.

Antti Sipponen
Johtava asiantuntija, palvelukehitys,
maatilayrityksen johtaminen
ProAgria Keskusten Liitto