Kurtturuusu saaristossa ja luonnonsuojelualueilla
Ei ole ensimmäinen kerta, kun tiettyjen kasvi- tai eläinlajien kohtalo herättää voimakkaita tunteita.
Kun uutisoitiin, että kurtturuusu on lisätty kiellettyjen kasvien luetteloon, tieto otettiin vastaan monin eri reaktioin. Jotkut kohottivat kulmakarvojaan, kun taas toisten mielestä uutinen ei tullut päivääkään liian aikaisin. Osa suorastaan pahastui siitä, ettei kaikkien kukkien anneta kukkia.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun tiettyjen kasvi- tai eläinlajien kohtalo herättää voimakkaita tunteita. Ongelma, jota ei olla omakohtaisesti koettu, voi olla vaikea ymmärtää. Tuore asetus kuitenkin määrää, että sekä luontoon levinneet että pihoilla ja puutarhoissa kasvatetut kurtturuusut on hävitettävä. Jälkimmäisiä koskee kolmen vuoden siirtymäaika.
Miten tässä onnistutaan?
Tavoitteen saavuttaminen voi epäilyttää, sillä kurtturuusu on hyvin yleinen viherrakentamisessa. Kunnianhimoinen päämäärä kertoo kuitenkin, että ongelmaan suhtaudutaan vakavasti.
Jos torjuntatoimia joudutaan priorisoimaan, tulisi työ aloittaa sieltä, missä kurtturuusu on luonnolle vahingollisin, eli saaristosta ja rannoilta. Laji viihtyy erinomaisesti merenrannoilla, sillä kuivuus, tuuli ja suolavesi eivät ole sille haitaksi. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten Merenkurkusta ei löytynyt yhtäkään luontoon levinnyttä kurtturuusua. Nyt sekä pienet, yksittäiset pensaat että jopa useiden aarien kokoiset kasvustot kilpailevat tyrnin kanssa elintilasta rannoilla. Silti tilanne on Pohjanmaalla parempi kuin eteläisellä rannikolla.
Kyse on myös rahasta
Torjunnan priorisointi saaristossa kannattaa taloudellisestakin näkökulmasta. Saariston pitkät välimatkat ja vaativa maasto tekevät työstä haastavamman, mikä näkyy myös hinnassa. Vuosi vuodelta torjunnan taksamittari raksuttaa korkeampia lukemia kun pensaat kasvavat ja levittäytyvät edelleen.
Useimmat kurtturuusuesiintymät löytyvät ulkosaariston karuilta saarilta ja luodoilta, joiden avoimille rannoille lajin on helppo levittäytyä. Sisäsaariston ruovikoituneemmat rannat ovat tässä mielessä suojatumpia. Kurtturuusun kiulukat voivat kellua useita kuukausia vedessä myös valtioiden rajojen yli, mikä tekee kasvin torjunnasta Itämeren maiden yhteisen haasteen.
Luonnonsuojelualueillakin tarvitaan toimia
Merenkurkun ulkosaaristosta suuri osa on joko olemassa olevaa tai perustettavaa luonnonsuojelualuetta. Kurtturuusu on ongelmallinen niin luonnonsuojelualueilla kuin niiden ulkopuolella, ja sen hävittäminen onkin tärkeää kaikilla esiintymispaikoilla. Jokainen siemeniä tuottava pensas toimii mahdollisena leviämislähteenä, myös kesämökkien tonteille istutetut. Saaristossa siemenet leviävät sekä veden että kiulukoita syöneiden lintujen kuljettamana ja leviäminen on sitä nopeampaa, mitä enemmän pensaita on.
Kurtturuusun torjujan on tärkeä tietää, sijaitseeko esiintymä luonnonsuojelualueella. Torjuntaan tarvitaan aina maanomistajan lupa, mutta rauhoitetuilla alueilla on huomioitava myös alueen rauhoitussäännöt. Jos kyseessä on muutamaa vuotta vanhempi päätös, ei kasvien hävittämiskiellossa ole todennäköisesti huomioitu haitallisten vieraslajien torjuntaa. Tällöin torjuntaan tulee hakea lupa paikallisesta ELY-keskuksesta. Kyseessä on muodollisuus, jolla saadaan samalla varmistettua, ettei luonnonsuojelualueelta vahingossa poisteta jotain muuta kotimaista ruusulajia.
Mitä voimme tehdä?
Vaikka kurtturuusua torjutaan vuosittain Merenkurkun tietyillä alueilla, toiminnan pitäisi olla paljon laajamittaisempaa. Ihannetilanteessa torjuntaa tehtäisiin samanaikaisesti koko Itämeren rannikon pituudelta. Tätä kuitenkin vaikeuttaa se, että tieto kaikista lajin esiintymistä puuttuu. Monien luontoon levinneiden vieraskasvilajien esiintymät painottuvat rakennettujen alueiden läheisyyteen. Kurtturuusu sen sijaan voi ilmestyä lähes minne vaan saaristoon, usein vieläpä paikoille, joilla ihmiset harvoin liikkuvat.
Kaikkien saaristoalueiden kattava inventointi on valtava työ. Saaristossa liikkuvat voivat olla tässä suureksi avuksi. Jos he tunnistavat kurtturuusun leviämisen vaarat ja ilmoittavat kohtaamistaan esiintymistä viranomaisille, torjuntatoimiin päästään nopeammin. Näin ehkäistään lajin kulkeutuminen uusille kasvupaikoille. Ehkä ajatus siitä, että kurtturuusu uhkaa syrjäyttää saariston kullan, tyrnin, kannustaa ilmiantamaan villiintyneet kurtturuusuesiintymät. Tähän löytyy helppo työkalu, nettiportaali vieraslajit.fi.