Sinimailasen viljelykokemuksia Pohjois-Savossa

Name: Agency Leroy
Price range: $

24.11.2017 3 min lukuaika

Savolaeset ossoojat

Nura-hankkeen sinimailasryhmän kuulumisia

Nura-hankkeen sinimailasryhmä kokoontui Halolan tutkimusasemalle vaihtamaan kuulumisia ja oppimaan uutta sinimailasen viljelystä. Mennyt kasvukausi oli erittäin haasteellinen sinimailasen viljelijöiden kannalta, koska sinimailanen ei siedä märkyyttä. Myös kasvuun lähtö oli hidasta kylmien säiden vuoksi. Useat viljelijät perustivat sinimailaskasvuston keväällä suojaviljan kanssa. Perustamisesta oli positiivisia kokemuksia, sinimailasen perustaminen suojaviljaan koettiin hyväksi ja jopa ainoaksi vaihtoehdoksi. Perustamisseoksia löytyi monenlaisia, joissa sinimailasen osuus vaihteli 3-15 kg. Osalla ryhmän viljelijöitä on mukana seoksessa myös puna-apilaa, ruokonataa, valkoapilaa, raiheinää, timoteitä ja nurminataa. Myös lajikkeita oli kokeilussa erilaisia, mm. Pondus, SW Nexus, Plato ja Live.

Kuva 1. Tällä lohkolla jouduttiin odottamaan suojaviljan korjuuta mailasenkin kannalta turhan kauan.

Rikkatorjunnan oli moni jättänyt tänä kasvukautena tekemättä, koska mailanen kestää vain muutamaa rikkatorjunta-ainetta ja hehtaarikustannus voi olla jopa 100 €/ha. Rikkojen torjuntaan sinimailasta sisältävillä nurmilla soveltuvat aineet ovat Basagran SG ja Harmony SX 50. Harmony SX 50 sopii paremmin perustamisvuoden rikkatorjuntaan. Myös kokeiluja oli tehty. Sinimailanen ei ollut kestänyt Gratilia edes pienimmällä suositellulla käyttömäärällä, mutta Toolerin (ei maksimimäärillä) oli kestänyt. Kasvinsuojeluainevalintoja tehdessä tulee luonnollisesti muistaa, että aine on hyväksytty suunniteltuun käyttötarkoitukseen.

Aiempina vuosina sinimailasta jo kokeilleilla viljelijöillä oli samankaltaisia kokemuksia mailasen säilyvyydestä. Keväällä sinimailaspitoisuus ollut runsasta, mutta loppukesästä mailanen kadonnut renkaanjäljen kohdista sekä muutenkin vähennyt lohkon keskiosasta. Erityisesti märkyys koettiin ongelmaksi mailasen säilyvyydessä. Lohkon reunoilla ja pientareilla taas mailanen on viihtynyt paremmin. Sanna Kykkäsen (Luke) mielestä märät syksyt ovatkin mailasen säilyvyyden kannalta ongelmallisia. Kanadasta on tuotu paljon mailasen viljelyohjeita Suomeen, mutta suoraan niitä ei voida hyödyntää koska Kanadassa on mannerilmasto ja esimerkiksi syksyt ovat kuivempia.

Sinimailasen niittoajankohta sekä ruokinnallinen laatu puhuttivat myös. Sinimailanen kasvattaa tyven kruunusta sivuversoja, jotka ovat erittäin herkkiä tallaukselle. Keväällä tallausta tulisikin välttää varsinkin märissä olosuhteissa ja niittokorkeuden tulisi olla kruunun yläpuolella. Optimaalinen korjuuajankohta on sinimailasen ollessa selvästi nupulla. Tällöin rehuarvo on hyvä. Kukinnan alkaessa rehuarvo heikkenee. Lihanautatiloilla optimaalinen korjuuajankohta on kukintavaiheessa. Sinimailasen kasvu voi heikentyä, jos niitto tehdään ennen nuppuvaihetta. Jos sinimailasta on alle 50 % kuiva-aineesta, voidaan niitto tehdä nurmiheinien mukaan. Säilöntään ei kannata käyttää biologista säilöntäainetta vaan säilönnän varmistamiseksi hieman reilummin happoa.

No, onkos sinimailasta järkeä viljellä, jos se ei säily? Sinimailasella haetaan rehuun maittavuutta, valkuaista ja peltoon juuristovaikutusta. Jo ensimmäisenä vuonna sinimailasen juuristo ylettyy jankkoon. Sinimailasen käyttäjät ovat todenneet rehun syönnin lisääntyvän. Luken sinimailasen ruokintakokeissa on tehty samoja havaintoja. Syönti on lisääntynyt ja maitotuotos kasvanut kertoi Annu Palmio Lukelta. Maidon pitoisuuksista ei ole vielä tuloksia. Palkokasvit hajoavat pötsissä nopeammin ja tällöin virtaus pötsissä on nopeampaa. Pötsi ei täyty niin nopeasti ja eläin pystyy syömään enemmän. Syönnin lisääntyminen kompensoi sitä, että sinimailasessa on huonompi NDF-sulavuus, kuin nurmiheinissä.