Mitä säilörehuanalyysi kertoo - Terveys

Kesän säilörehut on tehty. On aika katsoa mitä saatiin aikaan. Terveys on tärkeysjärjestyksessä ihan ensimmäinen asia lehmälle, niinpä säilörehuanalyysiä kannattaa arvioida tästä näkökulmasta. Korkeatuottoinen lehmä elää aina veitsenterällä eri ravintoaineiden suhteen: ollaanko puutteen vai yliruokinnan puolella. Puute tai yliruokinta aiheuttaa terveysongelmia. Ja ongelmat tietävät lisätöitä isännälle ja emännälle.

Energia ja kuitu
Säilörehu on merkittävä tekijä puutteiden kannalta. Lehmä on märehtijä ja tarvitsee kuitua. Pötsin terveys riippuu pääosin kuidusta. Kun kuitua on liian vähän, on kaikki muu ruokinnan säätäminen turhaa. Säilörehun kuitupitoisuus määrittää väkirehun maksimikäyttömäärän. Nyrkkisääntönä: NDF-kuitupitoisuus = maksimiväkirehuprosentti.

Korkeatuottoinen lehmä tarvitsee energiaa. Energian puute on yksi suurimmista maitotuotokseen negatiivisesti vaikuttavista tekijöistä. Energian puute aiheuttaa ketoosia ja hedelmällisyysongelmia. Lehmä saa energiastaan yli puolet säilörehusta. Mitä vähemmän energiaa säilörehussa on, sitä helpommin energiasta on puutetta. Energian puutetta voi kompensoida väkirehuilla, mutta ei loputtomiin. Jossakin vaiheessa kuidun saanti alkaa rajoittamaan väkirehun käyttömäärää.

Jos säilörehun ME-arvo on n. 11 MJ/kg ka, voi olla tyytyväinen. Tästä talven ruokinta on helppo suunnitella ja toteuttaa. Ja ennen kaikkea, tällaisella säilörehulla vastapoikineilla on paljon helpompi lähteä täyttämään energiantarvettaan.

Syönti
Syönti-indeksi kuvaa säilörehun syöntipotentiaalia. Mitä korkeampi syönti-indeksi on, sitä enemmän lehmä rehua voi syödä. Toinen syöntiin vaikuttava asia on säilönnällinen laatu. Huonosti säilynyt rehu ei maita.

Lehmän maitotuotos riippuu syönnistä. Poikimisen jälkeen syönnin pitäisi käynnistyä mahdollisimman nopeasti. Mikäli se ei käynnisty, ollaan ongelmissa. Energian puute aiheuttaa ketoosia, kuidun puute happamaa pötsiä. Ja pian tarvitaankin eläinlääkäriä. Tästä syystä kannattaa tarkistaa säilörehun syönti-indeksi ja laatuarvosana ja tämän perusteella arvioida miten herutusruokinta kannattaa järjestää.

Kivennäiset
Kivennäisten osalta sekä yliruokinta että aliruokinta on helppoa. Molemmat aiheuttavat ongelmia ja lisätöitä. Tästä syystä säilörehuista kannattaa tarkistaa myös kivennäiset. Tämän jälkeen kivennäisten oikea saanti on helppo täsmätä ruokintasuunnitelmassa.

Edustava näyte
Kun arvioit säilörehuanalyysiä, tee lopuksi vielä kriittinen itsetutkiskelu. Onko analyysiin lähetetty näyte edustava? Poikkeavatko talven aikana syötettävät rehut toisistaan? Voiko analyysiä käyttää ruokintasuunnitelman perusteena? Väärin perustein tehty suunnitelma on lehmän terveyden vihollinen numero yksi.

Eveliina Turpeinen
Ruokinnan asiantuntija,
ProAgria Pohjois-Savo
puh. 040 523 0932
eveliina.turpeinen@proagria.fi