Welfare Seminaarin oikea paikka nimenomaan Suomessa

Kahden päivän aikana kuullut puheenvuorot vahvistivat teeman ja tulevaisuuden tekemisten sekä alan asiantuntijoiden roolin tärkeyttä oikean tiedon tuottamisessa ja viemisessä sitä haluaville kuluttajille. 

Maailma tarvitsee maitoa 

Ensimmäisenä päivänä keskusteltiin maitomarkkinoista ja eläinten hyvinvoinnista lähinnä EU vs. Pohjois-Amerikka. Päivän aikana pohdittiin, mikä on maidontuotannon sosiaalinen lisenssi ja mikä toimialalla on hyväksyttyä myös tulevaisuudessa. EU:ssa uusia asioita viedään eteenpäin lainsäädännön kautta, kun taas Pohjois-Amerikassa tekemiset etenevät suositusten ja tuotantotapaohjeiden kautta. Varsinkin USA on viime vuosina suurten karjakokojen myötä panostanut pihattojen rakenteellisiin ominaisuuksiin ja siirtynyt pois laiduntamisesta. Wisconsinin yliopiston tuotantoeläinprofessori Nigel Cook koki, että näin toimien on saatu homma toimimaan 24/7 sekä ympäri vuoden samalla tavalla ja lehmäkohtainen maitotuotos noussut. 

Laiduntavien maiden (Uusi-Seelanti, Australia, Irlanti) lehmäkohtaiset maitotuotokset ovat pieniä. Laiduntaminen vaatii kaksi kertaa enemmän lehmiä saman maitomäärän tuottamiseen. Sen yleistyminen tekisi tyhjäksi kaiken edistyksen, jota on saavutettu luonnonvarojen säästämisessä, saastumisen vähentämisessä ja maitoketjun hiilijalanjäljen pienentämisessä. Maidolle on tuotava dokumentoitua lisäarvoa muilla tavoin. Eläinaktivistit ovat hyviä kommunikoimaan ja saavat viestinsä perille. Me alan toimijat emme ole siinä hyviä. Olemme koko ajan altavastaajina keskusteluissa ja se pitää saada muuttumaan. Maitoa joka tapauksessa tarvitaan proteiinipitoisen ravinnon tuottamiseen ihmisille.

Lehmän tulee kestää viisi tuotantokautta

Lehmät poikivat ensimmäisen kerran kahden vuoden iässä. Tehokkaissa maidontuotantomaissa lehmän tyypillinen tuotantoikä on 2,5–4 tuotantokautta. Lehmän keskimääräinen elinikä 4,5–6 vuotta on liian kaukana sen lajinmukaisesta 20 vuoden keskimääräisestä eliniästä. Vaikka talouslaskentamallit osoittavat, että optimaalisin poistoprosentti karjoissa on 20 %, niin USA:n keskipoistoprosentti on edelleen 36 vaikka eläinten hyvinvointiin on panostettu jalostuksen, ruokinnan ja elinolosuhteiden parantamisen myötä.

Laajan hyvinvointi-indeksiin perustuneen tutkimuksen tuloksena lypsylehmien tilakohtainen poistoprosentti ei johdu eläinten hyvinvoinnista ja terveydestä – enemmänkin omistajan poistopäätöksestä. Vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen tuloksena poistoprosentti vaihteli välillä 33,5–43 eikä yhteyttä karjakohtaiseen hyvinvointi-indeksiin ole nähtävillä, vaan poistopäätös karjatasolla tehdään muilla perusteilla. Eläinten kestävyys on siis johtamiskysymys.

Navetan toiminnallisen suunnittelun tärkeys

Nigel Cook arvioi, että EU:n alueella voitaisiin tehdä enemmän rakennusten suhteen, sillä meillä on liikaa ritiläpalkkinavetoita sekä parsipetejä ja parsirakenteita, jotka altistavat lehmät ontumiselle. On arvioitu, että 25 % lehmistä ontuu jollain asteikolla. Paras tilanne on maissa, joissa laidunnetaan esim Irlanti ja Uusi-Seelanti. USA:ssa on vielä paljon tekemistä lehmien kestävyyden näkökulmasta. Levon optimointi ja ontumisen ehkäiseminen parantavat lehmien käyttöikää.

Eläinten hyvinvointikeskustelu on siirtynyt negatiivisten asioiden poistamisesta positiivisten asioiden vahvistamiseen, esimerkkinä vasikoiden vierihoito. Se ja navetoiden karjaharjat ovat saaneet positiivista huomiota kuluttajilta. He haluavat nähdä tyytyväisen näköisiä eläimiä kuvattuina myös navetoiden sisällä. Uusien tekemisten tulee olla myös tuottajille kannattavia. Kuluttaja haluaa enemmän tietoa tuotteista, mutta ei saa sitä oikeista lähteistä. Kuluttajille on tärkeää, että ruoka maistuu hyvältä ja siitä tulee hyvä fiilis.

Saputo kehittää tekemistä avoimella tiedon jakamisella

Saputo-meijerin (yksi maailman 10.suurimman meijerin joukossa) eläinten hyvinvointijohtaja, eläinlääkäri ja maidontuottaja Kelly Barratt kertoi, että kuluttajat ovat olleet Kanadassa se osapuoli, joka on lisännyt vaatimuksia kotieläintuotannolle, ei niinkään lainsäädäntö. 

Meijerien tulee vastata kuluttajien kysymyksiin siitä, miten maitoa tuotetaan ja minkälaisia toimenpiteitä lehmille tehdään. Saputossa on koettu hyvinvoinnin auditointi vaikeana, koska se ei varmista eläinten hyvinvointia yhtä hyvin kuin yrittäjien koulutus ja heidän kanssaan käyty keskustelu. Näin voidaan varmistaa, että kaikilla osapuolilla on yhtäläinen käsitys eläinten hyvinvoinnista. Esimerkkinä italialainen tila, joka sai lisärahaa siitä, että vähensi karjan lehmien ontumisprosenttia. Tuloksena oli, että tila poisti paljon eläimiä ontumisen vuoksi sen sijaan että olisi korjannut syyn, joka ontumisia aiheutti. 

Meijereiden tulee tehdä yhteistyötä hyvinvointiteemassa, eikä markkinoida, että joku maito on parempi kuin toinen. Kuluttajien tulee maksaa maidosta reilu hinta ja kaikkien tuottajien tulee toimia eläinten hyvinvoinnin eteen

Miten valmistaudumme maidontuotannon tulevaisuuteen?

Giran ( kansainvälinen ruokaketjun tutkimus- ja konsultointiyritys) Christophe Lafougère kuvasi maidontuotannon globaaleja trendejä ja korosti, että maitotilojen on sopeuduttava myös eettisiin paineisiin, jotta ne säilyttävät kilpailukykynsä tulevaisuudessa. Puheenvuorossa kerrottiin, että Pohjois-Euroopassa tehdään suurempia ilmastoasioiden suhteen, mitä Etelä-Euroopassa. Sama ilmiö eläinten hyvinvoinnin kanssa. 

Ihmisten proteiinintarve lisääntyy, mutta EU-alueella pahimmassa tapauksessa maidontuotanto pienenee 2 % vuoteen 2029 mennessä, mikäli kaikki uhkakuvat lainsäädännön ja rajoitusten suhteen toteutuvat. Edelleen kuiva-aineen merkitys maidossa korostuu. Suurinta nousua maitotuotteiden kysynnässä on juustolla ja jogurtilla. Euroopan maidon hinta asettunut tasolle 45 snt/litra.

Very important cows and calves

Toisen päivän aiheena olivat vasikoiden kasvatusolosuhteet, VIC ryhmä sekä viilennys. Melko samanlaisia ajatuksia, kuin vuoden 2019 seminaarissa. 4DBarnilla oli jokaisen puheenvuoron jälkeen useita tilakohtaisia esimerkkejä, miten asioita on huomioitu ja huomioidaan navettasuunnittelussa. 

Vasikoiden osalta vierihoitoa ei nähty USA/Kanada akselilla vielä ratkaisuna, mitä halutaan ottaa käyttöön. Vedottiin paljon siihen, että tarvitaan lisätutkimuksia. Vasikoiden kasvattaminen pareittain nähtiin hyvänä kompromissina eläinten hyvinvoinnin ja tautipaineen suhteen. Edelleen on paljon maita, joissa vasikoiden pitäminen kytkettyinä on normaalikäytäntö. Vasikoiden osalta Saputon Kelly Barratt korosti, että tarvitaan vastuuhenkilö, joka sitoutuu vasikoiden hoitoon. Näin saadaan työntekijä motivoitua pitämään vasikkakuolleisuus minimissä, käyttämällä mittaria myös lisäpalkan perusteena. 

VIC eli siirtymäkauden ryhmän osalta vanhat hyvät säännöt pätevät eli tilaa niin makuualueella kuin ruokintapöydällä (min 76 cm per lehmä ja kaikille ruokintapaikka yhtä aikaa), hyvä kuivitus, helppo lypsylle pääsy, ilmanvaihto/viilennys tälle ryhmälle prioriteettina, mahdollisimman vähän ryhmänvaihtoja eli eläimiä lisätään max kerran viikossa ryhmään ja poikimahetkeä tarkkaillaan.

Hellestressin torjuntakeinoja

Viilennyksen osalta Nigel Cook kertoi, että puhaltimia on investoitu. Haluttuihin tavoitteisiin ei päästä, jos  ne on joko suunnattu väärin tai niitä on liian vähän. Tavoitteena 1-2 m/s ilmanliikkuvuus lehmän lepokorkeudella. Jos se ei toimi, lehmä viilentää itseään seisomalla. Lämpöstressi on monin tavoin haitallista ei vain lehmälle, mutta myös vasikalle ja tulevalle ensikolle. Umpilehmien kokema lämpöstressi näkyy aikanaan näiden emien tuottamien hiehojen elinvoimaisuudessa ja ensikkotuotoksessa negatiivisesti. 

Lämpöstressissä lehmien on noustava seisomaan viilentyäkseen, jolloin makuuaika jää liian vähäiseksi. Hellejaksojen jälkeen on tutkimuksissa havaittu viiveellä tuleva jalkaongelmien lisääntyminen samalla syklillä. Oikein toteutetulla viilennyksellä saadaan aikaan oikea ilmanvaihto ympäri vuoden. Se lisää käyttökustannuksia, jotka on tasapainotettava lämpöstressistä aiheutuvia tuotantomenetyksiä vastaan. 

Lopuksi

Seminaaria seuratessa sai olla ylpeä siitä, että on sekä suomalainen alan asiantuntija että suomalainen kuluttaja. Olemme kansainvälisesti katsottuna hyvin alan kehityksessä mukana. Meillä on paljon opittavaa, mutta myös paljon annettavaa. Sekä hienot mahdollisuudet olla vieläkin parempia.