Voikukka – kaunistus ja kauhistus

Voikukan korkeampi kosteuspitoisuus heinäkasveihin verrattuna aiheuttaa säilöntään ongelmia, jos sitä ei ole esikuivattu riittävän kauan. Voikukkaa sisältävästä säilörehusta tulee märkää mössöä, joka hankaloittaa rehun käsittelyä. Voikukan haitoista säilörehun säilymiseen ja maidon laatuun on kuitenkin vähän kotimaisia tutkimuksia. Ongelma on myös rikkakasvien vaikutus säilörehun maittavuuteen. Lehmä syö huonommin sellaista rehua, jonka joukkoon on silputtu epämiellyttävän makuisia rikkakasveja. Voikukka voi olla erittäin kitkerää. Jos voikukkaa sisältävää säilörehua käytetään lypsylehmien ruokinnassa, erityistä huomiota on kiinnitettävä kivennäisruokintaan ja oikeaan kivennäistasapainoon. Voikukka sisältää enemmän kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia kuin timotei. Kun lypsylehmä saa ruokinnasta kaikkia pääkivennäisiä oikeassa suhteessa, pienenee riski sairastua poikimahalvaukseen – voikukan kalium tuo siihen riskin. Lehmän täytyy saada kaliumia sopivassa suhteessa kalsiumin ja magnesiumin yhteismäärään nähden. Liika kalium heikentää magnesiumin imeytymistä pötsistä. 

Ei voikukkia umpilehmille

Umpilehmien ruokinnassakin pitää kiinnittää huomiota kalsiumiin. Voikukka sisältää paljon kaliumia suhteessa kalsiumin ja magnesiumin yhteismäärään. Ruokinnassa magnesiumin puute aiheuttaa kalsiumylimäärän, jonka takia lehmän elimistössä kalsiumin irrotus luustosta vähenee. Lehmän poikimisen jälkeen sen kalsiumtarve kasvaa nopeasti maidon tuotannon alkaessa eikä eläimen elimistö ehdi reagoida muutokseen tarpeeksi nopeasti. Jos ummessaolokaudella lehmä saa kalsiumia suhteessa enemmän kuin magnesiumia, poikimahalvausriski kasvaa. Kivennäisanalyysillä alkuun Lypsylehmien ruokinnassa on tärkeää, että eläimet saavat laadukasta säilörehua. Oikeilla rehuilla, jotka ovat täyttäviä ja maittavia ja joiden kivennäistasapaino on kunnossa, pysyvät eläimet terveinä ja tuottavat hyvin. Säilörehunäytteistä kannattaa aina analysoida kivennäiset, jotta tiedetään mitä lehmille syöttää. Ruokinnan suunnittelulla on hyvä pohja, kun rehut ovat analysoitu ja tiedetään huomiota vaativat seikat. Toivotaan, että tulevana kesänä ei nähtäisi voikukkia ihan jokaisella pellolla ja saataisiin korjattua hyvät säilörehut. 

Tekstin päivittänyt Sari Hihnalan 2015 jutun pohjalta Johanna Malinen