Varmista sujuva poikimakausi emolehmätilalla

2 min lukuaika

Ruokintapöydällä

ProAgria Etelä-Pohjanmaan Emolehmätuotannon Erityisasiantuntija Urpu Tanner-Koopmans kertoo vinkit onnistuneeseen poikimakauteen.

Urpu
ProAgria Etelä-Pohjanmaan Emolehmätuotannon Erityisasiantuntija Urpu Tanner-Koopmans.

Emolehmä poikii itsenäisesti puhtaalle ja kuivalle alustalle, sekä nuolee vasikan kuivaksi. Vasikka nousee pian ylös ja löytää nisän ja saa hyvän ternimaitomäärän omalta emältään. Emo ja vasikka leimaantuvat yhteen ja jatkavat hienoa alkuaan.

Edellä kuvattu on aika lailla optimaalisin tilanne. Aina ei kuitenkaan näin tapahdu. Vaikeuksiin on hyvä varautua ennakolta ja toivoa, että niitä ei tule.

Poikimakauden onnistuminen lähtee umpikauden ruokinnasta. Kuntoluokka, valkuaisen tarve, sekä kivennäiset ja vitamiinit oikeassa suhteessa ovat tärkeitä. Kivennäisistä ei kannata säästää poikivilla emoilla, mutta kalsiumin määrää kannattaa rajoittaa.

Sopivaa karkearehua, jossa sulavuus eli D-arvo on noin 600 ja raakavalkuainen 90, riittävästi on hyvä lähtökohta, mutta ei kuitenkaan sovi kaikille. Ennen poikimista noin kuukauden ajan on hyvä antaa jo vähän parempaa karkearehua. Kysy ruokinnan asiantuntijaamme pohtimaan näitä asioita yhdessä lisää.

Rauhallinen elämä ja mukavat makuualueet umpiemoille auttavat vielä poikimakaudellakin. Poikimisen välineistö kannattaa laittaa valmiiksi hyvissä ajoin. Esimerkiksi vetovaljaat, siemennyshanskat, liukaste, navan desinfiointiaine, puhtaita pyyhkeitä, puhdas pulkka, muistiinpanovälineet ja korvamerkkejä kannattaa varata helposti saataville.

Poikimakausi on tiloilla eri pituinen. Olisi hyvä, että poikimakausi olisi lyhyt. Silloin poikimakauden valvomiset loppuvat myös nopeasti ja saadaan kunnon ryhmä samanikäisiä vasikoita eteenpäin. Myös ruokintaryhmät ja laidunryhmät saadaan muodostettua helpommin keväällä, jolloin nurmi kasvaa nopeasti. Tiivis poikimakausi saadaan tehtyä oikealla ruokinnalla ja kontrolloimalla sonnin laumassa astumisaika lyhyeksi. Jos poikimakaudella ilmenee ongelmia, niihin on hyvä tarttua heti ennen kuin ongelmat kasaantuvat suuremmiksi. Jos ilmenee esimerkiksi vasikoiden sairastumisia tai kuolemia, niin on hyvä ottaa yhteyttä omaan eläinlääkäriin ja tarvittaessa ottaa tai otattaa näytteitä, että seuraavien vasikoiden sairastumiset voidaan estää.

Poikimisen jälkeen imettävä emo tarvitsee hyvän säilörehun, D-arvo minimissään 630 ja raakavalkuainen 120, jotta maitoa tulee riittävästi vasikalle ja poikimisesta palautuminen lähtee hyvin käyntiin. Parempaa karkearehua kannattaa antaa jo noin kuukausi ennen poikimista, jotta ternimaito on hyvälaatuista, emo jaksaa hyvin poikimisen ja uudet kiimakierrot lähtevät pian käyntiin.

Vasikoilta on imemisen sujuvuuden lisäksi hyvä tarkastaa, että napa on parantunut ja napanuoran varsi on kuivunut. Napavarsi tippuu pois noin 10 päivän ikäisenä. Vasikan yleiskunnon seuraaminen on tärkeää. Lannan koostumus kertoo paljon: se ei saa olla liian kovaa, eikä liian löysää ja sen tulee olla sopivan väristä. Hyvä tapa tarkistaa vasikan yleiskunto on kokeilla ajaa vasikka ylös makuulta. Hyväkuntoinen vasikka venyttelee mukavasti hyvinvoivana.

Kuumemittari on myös hyvä pitää saatavilla, samoin tarkat korvat. Jos yskimistä kuuluu, on siihen hyvä reagoida pikaisesti eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Varsinkin poikimakaudella on tärkeä huomioida myös tilan ulkoinen ja sisäinen tautisuojaus, koska vastasyntyneet vasikat ja juuri poikineet emot ovat herkkiä taudeille.

Emotilan tärkein tuote on elävä ja hyvin kasvanut vasikka! Onnea poikimakauteenne!

Videolla Emolehmätuotannon Erityisasiantuntija Urpu Tanner-Koopmans esittelee poikimahetken emopakkauksen.