Tuotantoeläinten hyödyntämisessä on vastuullista huolehtia sosiaalisesta lisenssistä

Suomessakin vieraillut Nina von Keyserlingk (Dairy Cattle Welfare Council) luennoi Hoard’s Dairymanin webinaarissa kesäkuussa otsikolla ”Maintaining our social license by improving animal welfare”. Alan ammattilaisten tulee ottaa roolia oikean tiedon jakamisesta rohkeammin ja selkeämmin. Tuotantoeläimiä hoidetaan ammattitaidolla. Tuottajat tietävät, että eläimiä ei kohdella - eikä missään nimessä kannata kohdella – huonosti. Mutta tietävätkö kuluttajat, että eläinten hyvä kohtelu ja lajinmukaisen käyttäytymisen hyödyntäminen ovat tuotantoyksiköissä arkipäivää? Jos ruoantuotantosektori epäonnistuu itsearviointityössä ja oikean tiedon jakamisessa, yhteiskunta ottaa sen roolin säätäen ohjeita ja vaatien toimenpiteitä. Ja näin käy pelkästään tiedon puutteen vuoksi. Oikean tiedon tuominen esiin on meille kaikille tärkeä tehtävä. 

Tieto lisää osaamista ja poistaa luuloja

Kun tuottajille esitetään pahaa mieltä aiheuttavaa kritiikkiä kuluttajien toimesta, on pysähdyttävä miettimään, kuinka vastaamme tilanteisiin. Sulkemalla eläinsuojien ovet? Lisäämällä kuluttajien tietoa? Kuluttajien kenties mahdottomiinkin vaatimuksiin suostumalla? Vai koko tiedonjakoprosessia johtamalla? Kun amerikkalaiselle testiryhmälle annettiin oikeaa tietoa eläinten olosuhteista ja elämästä tuotantoeläiminä, ihmisten tieto eläinten hyvistä olosuhteista nousi selkeästi. Kun he pääsivät tutustumaan tuottajiin henkilökohtaisesti ja keskustelemaan heidän kanssaan, kotieläintuottajat nähtiin aiempaa luotettavimpina tiedon lähteinä.

Kun kuluttajille järjestettiin koulutusta, heidän tietämyksensä asioista kasvoi. Mutta samalla kasvoi myös huolen määrä. Ihmiset alkoivat olla huolissaan rehuista ja sen eri vaihtoehdoista, siitä kuinka pieni osa eläimistä pääsi laitumelle ja ulkoilmaan sekä siitä, kuinka paljon niiden lajinmukaisia käyttäytymistarpeita on huomioitu. Toisaalta tunteellisuuden, eläinten hyvän hoidon, luonnonmukaisen käyttäytymisen ja luonnon monimuotoisuuden sekä biologisen toiminnallisuuden oivaltaminen ja arvostus kasvoivat testiryhmien alkutilanteesta.

Miten kuluttajien huolta eläinten olosuhteista lievennetään?

Kun testiryhmä pääsi katsomaan omin silmin navetan päivää, heidän tietonsa tuotannon todellisuudesta kasvoi merkittävästi. Ennen tutustumispäivää kuluttajat olivat huolissaan eläinten kohtelusta, huonoista elinolosuhteista ja siitä, etteivät eläimet pääse laitumelle. Päivän jälkeen he olivat positiivisesti yllättyneitä siitä, kuinka hyvin eläimistä huolehditaan ja kuinka eettistä niiden päivittäinen käsittely on. Joiltakin osin tutustumispäivä lisäsi huolta, jota ennen kokemusta ei ollut lainkaan. Näissä palautteissa mainittiin, että haluttaisiin nähdä eläimiä laitumella ja, toivottiin ettei vasikoita erotettaisi emistään niin pian syntymän jälkeen.

Never say never

Parhaana tapana viedä asioita eteenpäin Nina Von Keyserlingk näki prosessin johtamisen. Meidän tulee rakentaa suoria yhteyksiä kuluttajiin ja keskustella heidän kanssaan molempien arvomaailmoista. Luodaan yhdessä ruoantuotannon kestävä ja kannattava visio sekä mietitään, kuinka se voidaan saavuttaa. Kun toivomme, että vuonna 2050 lapsenlapsemme jatkavat tilaa yrityksenä, miltä tila silloin haaveissamme näyttää? Mitä erityisesti yrityksessä tulee olla, jotta he kiinnostuvat sitä jatkamaan? Mitä siinä ei enää tule olla, mitä he pitävät mahdollisesti vähemmän houkuttelevana? Mitä tekemisiä tarvitaan noiden tavoitteiden saavuttamiseksi? Mitä pitää olla ja mitä jätetään pois? 30 vuotta sitten emme uskoneet siihen, että lehmien parsinavetan sijaan vapaana pihatossa pitäminen onnistuisi. Emme uskoneet myöskään siihen, että ne kävisivät omatoimisesti lypsyllä robotissa.