13.7.2023 2 min lukuaika

Toivelistalla edullinen lypsylehmän ruokinta

Name: Agency Leroy
Price range: $

13.7.2023 2 min lukuaika

Lypsylehmien ruokinta ja taloudellisuus puhututtaa: kuinka ruokkia mahdollisimman kustannustehokkaasti ja millä hinnalla maitoa annattaa tuottaa. Jokaisen maitotilayrittäjän ensikesän toivelistalla kannattaa olla hyvä säilörehusato – sen päälle rakennetaan tuottava ja taloudellinen ruokinta.

Hyvää säilörehusatoa ei taata pelkästään korjuuaika- ja raaka-ainenäytteillä. Jos säilörehuprosessissa on jotain korjattavaa, hyödynnä omia ruokinta- ja kasvintuotannonasiantuntijoitasi. Sinikka Kreusin (vas.) ja Tuija Korpelan mielestä yhteistyössä on voimaa, kun asiaa mietitään tilatiimissä eri näkökulmista.

Korjuuaika- ja raakaainenäytteet – joko olet kokeillut?

Lypsylehmän ruokinta perustuu karkearehuun. Vaikka jokainen kesä on erilainen, tavoitteena on aina tuottaa hyvää ja laadukasta säilörehua. Uuden kasvukauden häämöttäessä olisi hyvä pysähtyä miettimään edellistä kesää – missä onnistuttiin, voidaanko jotain tehdä tänä vuonna toisin. Rehunteossa on monta onnistumisen paikkaa, mutta myös useampi sudenkuoppa, esimerkiksi korjuuketju on kunnossa ja tehokas, mutta pellolle lähdetään väärään aikaan. Korjuuaika- ja raaka-inenäytteiden otto kannattaa ihan jokaisella tilalla. Kattavilla korjuuaikanäytteillä varmistuu sopiva korjuuajankohta. Näytteiden otto kannattaa aloittaa 2–3 viikkoa ennen rehuntekoa. Näytteitä olisi hyvä ottaa useita, jotta tietää D-arvon vaihtelun. Liian aikaisinkaan pellolle ei kannata lähteä. Rehunteon koittaessa otetaan raaka-ainenäytteet. Kattavilla raaka-ainenäytteillä saadaan alustavaa tietoa, millaista rehua syksyllä olisi syötössä. Optimitilanteessa tilalta löytyy eri eläinryhmien tarpeisiin sopivaa karkearehua, jolloin ruokinnasta saadaan yksinkertainen.

Tasapainottelua ruokinnassa

Jos säilörehusta tuleekin liian vanhaa, se haastaa ruokkijaa ja ruokittavia. Heikompaa säilörehua on kallista täydentää ja väkirehuprosenttikin nousee helposti liian korkeaksi. Liian matala väkirehuprosenttikaan ei ole ratkaisu sille, että lypsävät saisivat riittävästi ravintoaineita ja jaksaisivat lypsää. Maitotuotos ei nouse loputtomasti, vaikka väkirehuprosentti olisi pilvissä. Jos säilörehun ostaminen ei ole mahdollista, täytyy ratkaisut miettiä tilakohtaisesti käytettävien väkirehujen suhteen.

Yllä olevan esimerkin ruokinta perustuu täysrehuun ja pieneen kivennäislisään. Heikommalla säilörehulla väkirehuprosentti on 51 % ja paremmalla säilörehulla 45 %. Heikompi säilörehu lypsättää huonommin, mikä vaikuttaa maitotuotoksen ja ostorehukustannuksen erotukseen (ml. tuki) €/jakso. Esimerkissä ero on noin 1 400 €/jakso, paremman säilörehun eduksi. Sama ilmiö toistuu muissakin ruokintamuodoissa (esim. vilja + rypsi + kivennäinen + robottirehu), parempi säilörehu pärjää paremmin.