Kasvinsuojelututkinto nyt vain 40 € (sis. alv), yrittäjä- ja yritysjäsenillemme 35 €! Suorita tutkinto nyt

Rehuanalyysi on avainasemassa ruokinnan suunnittelussa

2 min lukuaika

Ruokintapöydällä

Hyvin sulava, lehtevä karkearehu on jokaisessa tuotantokauden vaiheessa lampaan pääasiallinen ja tärkein rehu.
Lampaan ruokinnalliset tarpeet vaihtelevat kuitenkin paljon tuotantokauden vaiheen mukaan. Rehujen todelliset ruokinnalliset arvot saadaan selville vain rehuanalyysin avulla.

Tanja Heikkinen kairaa rehunaytetta paalista

Hyvin sulava, lehtevä karkearehu on jokaisessa tuotantokauden vaiheessa lampaan pääasiallinen ja näin ollen tärkein rehu. Ruokinnalliset tarpeet vaihtelevat kuitenkin runsaasti tuotantokauden vaiheen mukaan. Esimerkiksi säilörehun sulavuuden, eli D-arvon, olisi suositeltavaa olla joutilaskaudella 600–650 g/ kg ka, kun taas maidontuotantokaudella D-arvon suositus on 700–740 g/kg ka. On siis tärkeää, että ruokinta vastaa tuotantokauden vaiheen tarpeisiin. Ennakoimalla on myös helpompi välttyä esimerkiksi ruokintaperäisiltä sairauksilta sekä ali- tai ylikunnolta.

Vain rehuanalyysin perusteella rehujen todelliset arvot saadaan selville. Ilman analyysejä rehujen koostumus on vain arvailujen ja aistien varassa, ja ruokinnan sopivuutta pitää seurata entistä tarkemmin eläimien kunnon perusteella. Kun rehujen todelliset arvot tiedetään, saadaan väkirehut ja kivennäiset täydennettyä oikein, ja rehujen syöttöjärjestys voidaan suunnitella ennakkoon. Samalla myös säilönnällinen laatu voidaan selvittää. Säilörehuissa voi olla virhekäymistä, vaikkei se aistinvaraisesti vielä kovin huonolta vaikuttaisikaan. Virhekäynyt rehu voi sairastuttaa etenkin kriittisimmässä tuotantokauden vaiheessa olevan eläimen ja joka tapauksessa vaikuttaa syöntiin ja sen seurauksena tuotantoon.

Edustava rehunäyte saadaan, kun samasta rehusta on 6–9 osanäytettä. Näyte sekoitetaan hyvin esimerkiksi puhtaassa ämpärissä samalla tarkistaen, ettei seassa ole roskia tai kiviä. Sen jälkeen näyte laitetaan ilmatiiviiseen pussiin ja suljetaan hyvin.  Mikäli näytteitä on otettu esimerkiksi paaleista rehukairalla, tulee paalit teipata hyvin mahdollisimman nopeasti näytteenoton jälkeen, ettei rehu pilaannu. Rehunäytteitä ottaessa on samalla hyvä laskea, kuinka paljon mitäkin rehua on, jotta ruokintaa ja rehujen syöttöjärjestystä voidaan suunnitella etukäteen. Tarkemmat ohjeet rehunäytteiden ottoon sekä analyysien lähetteet löytyvät Eurofinsin ja Seilabin sivuilta.

Neuvontaa ja apua rehuanalyysien tulkintaan sekä rehunäytteiden ottoon saat ProAgrian asiantuntijoilta.

Teksti: Linda Kurkioja, Vastuullisen lammasyrityksen ABC -hanke

FI Euroopan unionin osarahoittama www