Rehunäytteitä kannattaa ottaa

Mistä näytteitä?

Karkearehujen lisäksi näytteet on hyvä ottaa omasta viljasta tai palkokasveista. Näytteitä kannattaa ottaa säännöllisesti, vaikka sama, jo kertaalleen analysoitu säilörehurehuerä kestäisi kauan. Säännöllisillä rehunäytteillä tiedetään mahdolliset vaihtelut syötön edetessä. Muun muassa kuiva-aineenpitoisuuden vaihtelulla on merkitystä: jos väkirehun määrää pysyy vakioina, mutta kuiva-aine vaihtelee kosteasta kuivaan, toteutuva väkirehuprosentti vaihtelee samalla.

Rehunäytteiden otossa porakoneeseen liitettävä näytteenottokaira on kätevä apuväline, niin siilojen kuin paalienkin kanssa. Yhteen rehunäytteeseen tarvitaan useita pienempiä osanäytteitä, joista koostettava näyte edustaa hyvin analysoitavaa rehuerää. Osanäytteet sekoitetaan hyvin keskenään ennen näytteen pakkaamista pussiin. Näytettä tulee olla riittävästi, mielellään koko pussillinen. Näytesaatteelta valitaan tarvittavat analyysit. Kivennäisten analysointi on tärkeää, kun nurmi- ja nurmipalkokasvien kivennäispitoisuuksissa on eroja. Rehunäytteet kannattaa lähettää mieluummin alkuviikosta kuin loppuviikosta.

Tulosten tulkinta

Rehuanalyysistä saadaan selville rehun koostumuksen ja rehuarvojen lisäksi säilönnällinen laatu. Analyysituloksien perusteella voidaan arvioida viljelytoimien kuten lannoituksen vaikutusta, osuiko korjuuaika kohdalleen, kuinka säilönnässä onnistuttiin ja millaisia täydennyksiä ruokintaan tarvitaan. Analyysit toimivat pohjana myös syöttöjärjestyksen suunnittelussa ja täydennysrehujen valinnassa.

Rehunäytteistä on monenlaista hyötyä, ja niiden tuloksia kannattaa hyödyntää yhdessä ruokinta- ja kasvintuotannon asiantuntijoiden kanssa. Jos rehuanalyysin tulkinta tai ruokinnan asiat mietityttävät, kannattaa pyytää apua asiantuntijalta ja pohtia yhdessä ratkaisuja teidän tilallanne.