Rehusato maidoksi – analysoi, suunnittele ja budjetoi

On arvioitava ja tutkittava, mitä pellosta tänä kesänä saatiin ja kuinka paljon? Millaisella ruokintastrategialla rehut riittävät koko seuraavaksi kaudeksi ja millaisilla täydennysrehuilla eläinten tuotoskapasiteetti saadaan parhaaseen käyttöön? Tilan helpoin liikevaihdon korotuksen lähde ovat meijerimaitokilot. On kannattavaa miettiä, kuinka maksimoida rehustuksen lypsättävä vaikutus ja mitä täydennysrehuja ostetaan.

Rehusadon kriittistä analysointia

Rehunteon jälkeen siiloista, aumoista ja paaleista on helposti mitattavissa rehun määrä. Sen ja rehun kuutiopainon tulona saadaan rehusäilöjen sisältämä rehumassan paino. Koska lehmän tarvitseman ravinnon määrä lasketaan kuiva-ainekiloina, muuntokelpoisena energiana, raaka- ja sulavana valkuaisena sekä kuidun määränä, rehunäytteiden otto ja analyysitulosten kriittinen tarkastelu on äärimmäisen tärkeää.

On tarkasteltava kriittisesti säilörehun kuiva-aineen, energian, valkuaisen ja kuidun määrää ja laatua. On arvioitava, millä väkirehuprosentilla rehut riittävät koko vuodeksi, mutta eläinten ravintoainetarpeet täyttyvät. Suositusten mukaan lehmän ruokinnasta 55 prosenttia tulee kattaa karkearehuilla. Kovatuottoisilla lehmillä väkirehun osuus voi kuitenkin kohota ruokinnan suunnittelun ja optimoinnin ansiosta yli puoleen rehuannoksen kuiva-aineesta.

Ruokinnan suunnittelussa ja rehubudjetoinnissa tilan tavoitteet ja lehmien tuotoskapasiteetti määrittelevät säilö- ja väkirehun suhteet ruokinnassa.

Tarjolla oleva rehun määrä ei saa rajoittaa lehmän syömistä, vaan ruokaa tulee olla niin paljon, että vain lehmän syöntikyky rajoittaa rehun määrää. Lehmä syö päivittäin kuiva-ainetta määrän, joka on noin kolme prosenttia sen elopainosta. Kuiva-ainekilojen saaminen säilörehusta on lehmälle optimaalisin ja edullisin ruokintatapa. Silti lehmän vaatimat ravintotarpeet eivät täyty pelkällä säilörehulla.

Ruokintavuosi haastaa monin tavoin

Maksimaalisen hyödyn saaminen maidontuotantopotentiaalista ja jokaisen eläinryhmän tarpeiden huomioiminen on hyvä lähtökohta ruokinnan suunnittelulle ja rehubudjetoinnille. Rehuntarpeeseen vaikuttavat niin ikä, rotu ja koko kuin tuotosvaihe ja maksimaalinen tuottokykykin.

Rehut kannattaa jaotella odotettavissa olevan tuotosvasteen mukaisesti. Sulavimmat, maistuvimmat ja tuottavimmat rehut jaetaan ensisijaisesti parhaiten tuottaville eläimille. Kuituiset, täyttävät ja pienemmän tuotosarvon rehut käytetään pääasiassa nuorkarjalle ja ummessa oleville, joiden pötsin täyteys ja ruokahalun ylläpito on tärkeää.

Nuorkarjan ja syömättä jääneen rehun osuus on huomioitava rehun kulutusta laskiessa. Nuorkarjalle lasketaan puolet aikuisen ja lypsävän lehmän säilörehuannoksesta. Kun uudistusprosentti on suuri, myös tuottamattomien suiden ruokintaan tarvittava rehun määrä samassa suhteessa on suurempi. Lypsylehmiltä jäänyttä rehua voihyödyntää jonkin toisen eläinryhmän ruokinnassa.

Varastoinnissa tapahtuu vuosittain varastotappioita 5–7 prosenttia säilörehun kokonaismäärästä. Näistä tiedoista voidaan jo tehdä karkeat johtopäätökset oman tilan tuottamien rehujen riittävyydestä tulevaksi ruokintakaudeksi. Tarkemmin tarkasteltuna lehmän ravitsemukselliset tarpeet tulee täyttää ja suhteuttaa todellisiin tarpeisiin eläimen koon, maitotuotoksen ja maidon pitoisuuksien mukaisesti.

Ostorehujen tarpeen määrittelyä

Perusrehujen analysoinnin jälkeen päästään rehuvertailun keinoin puntaroimaan eri täydennysrehujen tuotanto- ja kustannusvaikutuksia. Hyvälaatuisen säilörehun kanssa täydennysrehusta kaivataan lehmän tarpeisiin ainakin tärkkelystä ja kivennäisaineita. Mikäli perusrehun energia- tai valkuaistasoissa on korjaamisen varaa, on harkittava tanakamman täydennysrehun hankintaa.

Ostorehuja hankittaessa on tutustuttava huolellisesti paitsi oman tilan tarpeisiin ja tavoitteisiin myös hankittavien tuotteiden ominaisuuksiin. Ostorehu ilman tuotosvaikutusta on hukkaan heitettyä rahaa, joten täydennysrehun ostolle on aina oltava oikeat perusteet ja syyt.

Lehmän rehustuksesta saatava energia, ravintoarvojen täydentäminen tai maitotuotoksen lisäys ovat hankintainvestointia puoltavia perusteita. Kokeilunhalun tai uutuuden viehätyksen vuoksi ei kannata rahoja tuhlata. Täydennysrehujen arvioinnissa ruokinnansuunnittelun ja rehuvertailun työkalut ja palvelut ovat oiva väline selvittää ostorehun sopivuus oman karjan tarpeisiin.

Väärästä rehuhankinnasta saattaa joutua maksamaan kovan hinnan menetettyinä maitokiloina tai vaadittavien korjaustoimenpiteiden kustannuksina. Aina kallein ei ole paras ratkaisu ja joskus yksinkertainen on kaunista. Oikein valittujen säilörehuerien yhdistely ja väkirehutason säätö kuidun saannin turvaamiseksi hyvän säilörehun ja tutun täydennysrehun kanssa voi olla paikallaan. Toisinaan taas halpaa ei kannata ostaa, sillä kalliimman rehun päivittäiset syöttömäärät voivat jäädä halvempaa rehua alhaisemmiksi.

Rehuvertailulla saatavat hyödyt ovat nykyisissä karjakokoluokissa tuhansia euroja vuositasolla, vaikka ostettavan rehun hinta huimaisi päätä ensinäkemältä.

Pohdintaa ja laskentaa

Ruokinnan suunnittelussa optimointia rajoittavina tekijöinä voivat olla lehmän kuiva-aineen syöntikyvyn lisäksi tilan omat toimintaympäristön rajoitteet ja toimintamallit. Kun tarjolla oleva rehun määrä ei saa rajoittaa lehmän syömistä, on poistettava muut kuin rehun määrään liittyvät syömistä estävät rajoitteet. Joskus voi olla pakottava halu tai tarve syöttää tiettyä rehujaetta tietty määrä tavoiteajassa, jolloin muiden komponenttien tulee täydentää tuon tilanteen ruokinnallista haastetta.

Joskus rehuannokseen ei tarvita kokonaista paalia tasaamaan annoksen kuitupitoisuutta tai muita ravintotarpeita, mutta tilalta puuttuu paalin halkaisemiseen käytettävä välineistö. Näin on päädytty tilanteeseen, jossa olosuhteet rajoittavat lehmän syöntiä. Onnistuneen ruokinnan rajoitteena voi siis olla tilalla käytettävä kalusto tai tuotantorakennuksen rakenteelliset ominaisuudet kuten kapea ruokintapöytä.

Tilan toimintaympäristön haasteet, fyysiset rajoitteet ja muut käytettävissä olevat resurssit on otettava huomioon budjettia tehdessä. Onkin laskettava ja puntaroitava tarkasti, voiko rehustuksesta saatavien säästöjen tai mahdollisten tuotoslisäysten ansiosta hankkia tilan tarpeita vastaavaa kalustoa tai poistaa muita syöntiä rajoittava esteitä.

Ruokinnan suunnittelu ja rehuvertailu voivat tuoda ostorehujen hankintaan todellisia säästöjä ja  ruokintatyöhön uudenlaista iloa. Ruokinnansuunnitteluun, rehubudjetointiin ja rehuvertailuihin saat ProAgrian asiantuntijan palvelut sujuvasti laittamalla yhteydenottopyynnön.