Rehubudjetti on suunnitelma sadon kustannustehokkaalle käytölle navetassa

On arvioitava ja tutkittava, mitä pellosta tänä kesänä saatiin ja kuinka paljon. Millaisella ruokintastrategialla rehut riittävät koko seuraavaksi kaudeksi, ja millaisilla täydennysrehuilla eläinten tuotoskapasiteetti saadaan parhaaseen käyttöön? Tilan helpoin liikevaihdon korotuksen lähde on meijerimaitokilot. On kannattavaa miettiä, kuinka rehustuksella saadaan maksimoitua lypsättävä vaikutus ja mitä täydennysrehuja ostetaan.

Rehusadon analysointipäivä

Rehunteon jälkeen siiloista, aumoista ja paaleista on helposti mitattavissa rehun määrä. Määrän ja rehun kuutiopainon tulona saadaan rehusäilöjen sisältämä rehumassan paino. Koska lehmän tarvitseman ravinnon määrä lasketaan kuiva-ainekiloina, muuntokelpoisena energiana, raaka- ja sulavana valkuaisena sekä kuidun määränä, on rehunäytteiden otto ja analyysitulosten kriittinen tarkastelu äärimmäisen tärkeää.

On tarkasteltava kriittisesti säilörehun sisältämän kuiva-aineen, energian, valkuaisen ja kuidun määrää ja laatua. On arvioitava, millä väkirehuprosentilla rehut riittävät koko vuodeksi niin, että eläinten ravintoainetarpeet saadaan täytettyä. Suositusten mukaisesti lehmän ruokinnasta 55 % tulee kattaa karkearehuilla. Kovatuottoisimmilla lehmillä väkirehun osuus voi kuitenkin ruokinnansuunnittelun ja optimoinnin myötä kohota yli puoleen rehuannoksen kuiva-aineesta. Ruokinnan suunnittelussa ja rehubudjetoinnissa tilan tavoitteet ja lehmien tuotoskapasiteetti määrittelevät säilörehun ja väkirehun suhteet ruokinnassa.

Lehmän ruokinnassa rehun tarjolla oleva määrä ei saa rajoittaa lehmän syömistä, vaan ruokaa tulee olla lehmälle tarjolla niin paljon, että vain lehmän syöntikyky rajoittaa rehun syömisen määrää. Lehmä syö päivittäin noin 3 % elopainonsa verran kuiva-ainetta. Kuiva-ainekilojen saaminen säilörehusta on lehmälle optimaalisin ja edullisin ruokintatapa. Silti lehmän vaatimat ravintotarpeet eivät täyty pelkällä säilörehulla.

Ruokintavuosi haastaa yritystä monin tavoin

Maidontuotantopotentiaalista maksimaalisen hyödyn saaminen ja jokaisen eläinryhmän ravinnontarpeiden huomioiminen on hyvä lähtökohta ruokinnan suunnittelulle ja rehubudjetoinnille. Rehuntarpeeseen vaikuttavat niin ikä, rotu ja koko kuin tuotosvaihe ja maksimaalinen tuottokyky. Rehut kannattaa jaotella odotettavissa olevan tuotosvasteen mukaisesti. Sulavimmat, maistuvimmat ja tuottavimmat rehut jaetaan ensisijaisesti parhaiten tuottaville eläimille. Kuituiset, täyttävät ja pienemmän tuotosarvon omaavat rehut käytetään ensisijaisesti nuorkarjalle ja ummessa oleville, joille pötsin täyteys ja ruokahalun ylläpito ovat tärkeitä ominaisuuksia

Nuorkarjan ja syömättä jääneen rehun osuus on huomioitava rehun kulutusta laskiessa. Nuorkarjalle lasketaan 50 % aikuisen, lypsävän lehmän säilörehuannoksesta. Uudistusprosentin ollessa suuri on myös tuottamattomien suiden ruokintaan tarvittava rehun määrä samassa suhteessa suurempi. Lypsylehmiltä jäänyttä rehua voidaan hyödyntää jonkin toisen eläinryhmän ruokinnassa.

Säilörehun varastoinnissa tapahtuu vuosittain varastotappioita, joiden määräksi lasketaan 5-7 % säilörehun kokonaismäärästä. Näistä tiedoista voidaan jo vetää karkeat johtopäätökset oman tilan tuottamien rehujen riittävyydestä tulevaksi ruokintakaudeksi. Tarkemmin tarkasteltuna lehmän ravitsemukselliset tarpeet tulee täyttää suhteutettuna eläimen todellisiin tarpeisiin eläimen koon, maitotuotoksen ja maidon pitoisuuksien mukaisesti.

Ostorehujen oikean tarpeen määrittelyä

Perusrehujen analysoinnin jälkeen päästään rehuvertailun keinoin puntaroimaan eri täydennysrehujen tuotanto- ja kustannusvaikutuksia. Hyvälaatuisen säilörehun kanssa täydennysrehusta kaivataan lehmän tarpeisiin ainakin tärkkelystä ja kivennäisaineita. Mikäli perusrehun energia- tai valkuaistasoissa on korjaamisen varaa, on harkittava tanakamman täydennysrehun hankintaa. Ostorehuja hankkiessa on tutustuttava huolellisesti paitsi oman tilan tarpeisiin ja tavoitteisiin myös hankittavien tuotteiden ominaisuuksiin. Ostorehu ilman tuotosvaikutusta on hukkaan heitettyä rahaa, joten täydennysrehun ostolle on aina oltava oikeat perusteet ja syyt.

Lehmän rehustuksesta saatavan energian, ravintoarvojen täydentäminen tai maitotuotoksen lisäys ovat hankintainvestointia puoltavia perusteita. Täydennysrehujen arvioinnissa ruokinnansuunnittelun ja rehuvertailun työkalut sekä palvelut ovat oiva väline selvittää ostorehun sopivuus oman karjan tarpeisiin. Väärästä rehuhankinnasta saattaa joutua maksamaan kovan hinnan menetettyinä maitokiloina tai vaadittavien korjaustoimenpiteiden kustannusten muodossa. Aina kallein ei ole paras ratkaisu ja joskus yksinkertainen on kaunista.

Oikein valittujen säilörehuerien yhdistely ja väkirehutason säätö kuidun saannin turvaamiseksi hyvän säilörehun ja tutun täydennysrehun kanssa voi olla paikallaan. Toisinaan taas halpaa ei kannata ostaa, kalliimman rehun päivittäiset syöttö määrät voivat jäädä halvempaa rehua alhaisemmiksi. Rehuvertailulla saatavat hyödyt ovat nykyisissä karjakokoluokissa mitattavissa tuhansissa euroissa vuositasolla, vaikka ostettavan rehun hinta huimaisi päätä ensi näkemältä.

Pohdintaa ja laskentaa yhdessä ruokinta-asiantuntijan kanssa

Ruokinnan suunnittelussa optimointia rajoittavina tekijöinä voivat olla lehmän kuiva-aineen syöntikyvyn lisäksi tilan omat toimintaympäristön rajoitteet ja tilan toimintamallit. Lehmän ruokinnassa tarjolla oleva rehun määrä ei saa rajoittaa lehmän syömistä, jolloin on poistettava myös muut kuin rehun määrään liittyvät, syömistä estävät rajoitteet. Joskus voi olla pakottava halu tai tarve syöttää jotakin tiettyä rehujaetta tietty määrä tavoite ajassa, jolloin muiden komponenttien tulee täydentää tuon tilanteen ruokinnallista haastetta.

Joskus rehuannokseen ei esimerkiksi tarvita kokonaista paalia tasaamaan annoksen kuitupitoisuutta tai muita ravintotarpeita, mutta tilalta puuttuu paalin halkaisemiseen käytettävä välineistö. Näin ollaan päädytty tilanteeseen, jossa olosuhteet rajoittavat lehmän syöntiä. Onnistuneen ruokinnan rajoitteena voi siis olla tilalla käytettävä kalusto tai tuotantorakennuksen rakenteelliset ominaisuudet, kuten kapea ruokintapöytä.

Tilan toimintaympäristön aiheuttamat haasteet, fyysiset rajoitteet sekä muut käytettävissä olevat resurssit on otettava huomioon budjetointia tehdessä. Onkin laskettava ja puntaroitava tarkasti, voiko rehustuksesta saatavien säästöjen tai mahdollisten tuotoslisäysten ansiosta olla mahdollisuus hankkia tilan tarpeita vastaavaa kalustoa tai tehdä muita syöntiä rajoittavien esteiden poistoja. Ostorehujen hankinnassa ruokinnan suunnittelu ja rehuvertailu- palvelut voitat tuoda tilalle todellisia säästöjä ja itse ruokintatyöhön uudenlaista iloa. 

ProAgrian asiantuntijat auttavat sinua ruokinnan suunnittelussa, rehubudjetoinnissa ja rehuvertailuissa. Ota yhteyttä lomakkeella tai viestitse: ruokinta@proagria.fi