Pohdintoja maidontuotannosta kuluttajapaineessa

Kestävyyden pilareina mainitaan ympäristö, talous ja sosiaalinen luottamus. Talouden näkökulmasta kehitys Wisconsinissa on samansuuntainen kuin kotoisassa Suomessa. Maidosta tuottajalle maksettava hinta on painostanut tuottajia kasvattamaan tilakokoja sekä yksittäisten lehmien maitomääriä. Ympäristövaikutusten näkökulmasta tilanne ei kuitenkaan ole huolestuttava. Kotieläintuotannossa pääsääntöisesti hallitaan ympäristön kuormitustekijöitä ylläpitämällä maaperän kasvukykyä ja rehuntuotannon tasapainoa.

Kotieläintuotanto iso mörkö kasvihuonekaasutilastoissa?

Mediassa suurta huomiota herätti kuitenkin YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n vuonna 2006 julkaisema raportti, jonka mukaan maailmanlaajuisen kotieläintuotannon osuus kasvihuonekaasupäästöistä oli prosentuaalisesti suurempi (18 %) kuin kuljetuksen osuus (13,5 %). Raportissa jaettiin kuitenkin harhaanjohtavaa tietoa, sillä tehdyssä tutkimuksessa oli tarkasteltu elinkaarianalyysiä epätasa-arvoisesti. Vuoden 2013 raporttiin korjatut prosentuaaliset luvut, joissa kuljetuksen osuus oli kotieläintuotantoa suurempi, eivät kuitenkaan saaneet yhtä suurta mediahuomiota. Huomionarvoista on myös, että maidontuotannon osuus kasvihuonekaasupäästöistä esimerkiksi Yhdysvaltojen osalta on vain alle kaksi prosenttia.

Vaikka työtä onkin tehtävä myös maidontuotannon osalta, suurempi vaikutus kasvihuonekaasujen vähenemiseen syntyy muun tuotannon kautta. Lypsylehmien päästöistä on huomioitava se, että ne eivät tuota uutta hiiltä ilmakehään, vaan pelkästään kierrättävät sitä maaperään ja kasvien käyttöön.

Entä jos lehmiä ei olisi?

Entä mitä vastataan väitteeseen “ihmisille soveltuvaa ravintoa voisi kasvattaa pelloilla lehmille kasvatettavan ravinnon sijaan”? Yhdysvalloissa tilanne on se, että 86 prosenttia eläimille tuotetusta ravinnosta on ihmisille syötäväksi kelpaamatonta. Maailmanlaajuinen ruoantuotanto tarvitsee vuosittain 2,5 miljardia hehtaaria maata, josta 2 miljardia hehtaaria on niittyjä, joista puolestaan 1,3 miljardilla hehtaarilla ei pysty kasvattamaan viljelykasveja.

Mutta entä jos poistettaisiin eläimet tuotannosta ja lopetettaisiin eläinproteiinin käyttö? Yhden tutkimuksen mukaan tämän seurauksena Yhdysvalloissa voitaisiin keskittää 23 prosentin vapautunut peltotila ihmisille soveltuvan ravinnon kasvattamiseen, mikä tarkoittaisi 77 prosentin osuutta maissia ja loput soijapapuja. Tämän vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin olisi vain 2,6 prosenttia, sillä karjanlannan poistuessa täytyisi lisätä keinotekoisten lannoitteiden määrää, mikä taas lisäisi energiantuotantoa ja tätä kautta kasvihuonekaasupäästöjä.

Lisäksi on otettava huomioon, että vaikka maissista ja soijapavuista saakin energiaa, niistä puuttuvat elintärkeät rasvahapot, kalsium sekä A-, B12- ja D-vitamiinit. Edellä mainitun toteuttaminen vaatisi myös, että Yhdysvaltojen lihansyöjäkansa 95 prosenttiosuudellaan kääntyisi kasvissyöjäksi, minkä toteutumisen voisi sanoa olevan hyvin epätodennäköistä.

Otetaan myös huomioon, että lehmänmaidon osuus on 90 % kaikesta nestemäisen maidon tai maidonkorvikkeiden kulutuksesta. Vaikka kulutus väheneekin vuosittain, on kokonaismaidonkulutus esimerkiksi juustoineen ja jogurtteineen kasvava. Nelinkertaistunut lehmäkohtainen maitomäärä vuosien 1944–2007 aikana on myös pienentänyt maidon hiilijalanjälkeä 41 prosenttia.

Näkökulmia lehmien laiduntamiseen

Loppua kohden päästään vielä sosiaalisen luottamuksen käsitteeseen. Kuluttajien on voitava luottaa siihen, että maatalouden kentällä toimitaan yhteiskunnallisten arvojen mukaisesti. Yleisesti ottaen kansalaiset eivät ymmärrä ruoantuotannon yksityiskohtia, sillä he ovat vieraantuneet maataloudesta. Joissain maissa, kuten Yhdysvalloissa ja EU:ssa, ulkopuoliset määräykset ovat luottamuksen rakentamisen apuna. Pohjois-Euroopassa ja Yhdysvalloissa tärkeää työtä toimittaa myös lainsäädäntö.

Markkinoidut aina laiduntavat lehmät antavat epärealistisen kuvan maataloudesta ja tekevät kuluttajista epätietoisia, mikä heikentää sosiaalista luottamusta. Esimerkiksi joissain maissa ruoho on niin sanotusti aina vihreää, mikä mahdollistaa hyvin pidempiaikaisen laiduntamisen. Joissain maissa ongelmiksi puolestaan muodostuvat kuumuus, sateettomuus ja kylmyys sekä pitkät talvijaksot, jolloin laiduntamisen mahdollisuudet ovat rajalliset. Markkinointi pitäisikin saada vastaamaan todellisuutta eli sitä, että lehmät voivat hyvin myös navettaolosuhteissa.

Tästä tulee hyvä juttu

Yhteenvetona todettakoon, että podcastin ensimmäisessä jaksossa kerrottiin mielestäni hyvin havainnollistaen ja tiivistetysti tärkeästä ajankohtaisesta aiheesta, jonka äärelle olisi yhä useamman kuluttajan päästävä. On olennaisen tärkeää, että kuluttajat saavat luotettavaa tietoa lypsylehmien roolista kestävyyskeskusteluissa sekä yleisesti maidontuotannosta, jotta sen nykytila kuluttajien silmissä ja keskusteluissa kirkastuu. Suosittelen erittäin lämpimästi kuuntelemaan jakson esimerkiksi YouTubesta tai Spotifysta, sekä tutustumaan muihinkin podcastin jaksoihin. Juontajat osaavat pitää mielenkiintoa yllä alusta loppuun asti helposti ymmärrettävällä englannin kielellä.

Kuunteluiloa,

Kristiina Viitanen

ProAgria Oulu

Lähde: The Dairy Initiative Podcast

Jakso 1: Dairy Cattle Housing and Sustainability