Pidetään pakkasen haasteet hallinnassa – älä päästä lehmiäsi palelemaan

Kylmästressi on tila, jossa lehmän ruumiin lämpötila laskee alle normaalin (38–39°C), kun kehon luontainen metabolia ja talvikarva eivät pysty pitämään lehmää riittävän lämpimänä.

Kylmästressi on tunnistettu haasteeksi, kun puhutaan vasikoiden ulkokasvatuksesta. Myös aikuinen lehmä voi myös reagoida negatiivisesti pitkittyneeseen kylmään säähän, vaikkakin vasikkaa taitavammin.

Samalla kun lypsylehmä tuottaa korkeaa maitomäärää, se jakaa osan syödystä energiasta ylläpitääkseen normaalia 38 asteen ruumiinlämpötilaa. Mitä kylmempää tuotantoympäristössä on, sitä enemmän lehmä tarvitse energiaa itsensä lämpimänä pitämiseen. Luontaisesti lehmät kestävät hyvin kylmää kasvattamalla pidemmän ja tiheämmän talvikarvan, mutta siihen kuluu aikaa. Navettatyyppi ja elinympäristö luonnollisesti vaikuttavat tilanteeseen.

Alhaisempi kriittinen lämpötila

Lämpötila, jolloin lehmä alkaa vastata tilanteeseen kylmästressillä, kutsutaan alemmaksi kriittiseksi pisteeksi (lower critical temperature LCT). Yleisesti LCT-tasoja on tutkittu lihanaudoilla ja emolehmillä, joista saadaan viitearvot myös lypsylehmälle. Lehmien LCT on laskettu lämpötiloille, joissa ei huomioida tuulen vaikutusta.

Taulukko 1.

Lehmän karvan kunto ja ilman lämpötila (ilman tuulivaikutusta)

Lähde: Ontario Ministry of Agriculture, Food and Rural Affairs Fact Sheet 2007

Aikuisen lehmän talvikarva tekee lämmöneristystyötä ennen kuin lämmitysenergiaa aletaan ottaa maidontuotantoa alentamalla. Lehmä nostaa energian käyttöään ylläpitääkseen ruumiinlämpötilan vastaavasti ja tuo energia jää puuttumaan maidontuotannosta, ellei sitä huomioida rehustuksessa.

Lypsylehmän vastatoimet kylmästressiin

Tutkimustiedon tuloksena meillä on parempi ymmärrys millä tavoin lypsävä lehmä vastaa kylmyyden aiheuttamiin haasteisiin. Tämä näkyy taulukossa 2.

Taulukko 2.

Suhteelliset prosenttimuutokset lypsylehmän päivittäiseen toimintaan kun lehmä altistuu kylmästressille

Kun lämpötila laskee jäätymispisteeseen tai sen alapuolelle tyynessä säässä, lehmän ylläpitoon tarvittava energian tarve nousee 10 % tai enemmän. Tuulen nopeus tekee tilanteesta haastavamman, ja energiaa tarvitaan enemmän. Siinä tilanteessa kuiva-aineen syönti nousee 5–10% jotta energian saanti varmistetaan.

Veden juonti laskee kylmässä säässä

Lämpötilan laskiessa pakkasen puolelle, energian tarve kasvaa. Samanaikaisesti lehmän laskiessa veden juontia ylläpitääkseen kehonsa lämpötilaa optimaalisena, sen maitotuotos laskee. Huomattavan usein moderni lypsylehmä silti jatkaakin korkean maitotuotoksen ylläpitoa myös alle -5 asteen lämpötilassa. Tässä tilanteessa lehmän kuntoluokka laskee kehon lämpötilan ja maitotuotoksen säilyessä ennallaan.

Korkean suoritustason ylläpito kylmästressin aikana

Tähän tarvitaan tiimityötä karjanomistajan ja ruokinta-asiantuntijan kanssa. Muutama huomioitava seikka:

1. Rehun analysointi: ylläpidä huolellista tietoa säilörehun kuiva-ainepitoisuudesta. Se varmistaa, ettei yllätyksiä tule karkearehu-väkirehu -suhteessa.
2. Jämärehu: seuraa huolella, kuinka paljon säämuutokset nostavat kuiva-aineen syöntiä ja kuinka paljon jämärehua pitää jäädä ennen seuraavaa jakoa. Sään kylmetessä lehmät nostavat nopeasti syöntiä, joten vältä ruokintapöydän liian tyhjäksi syöttämistä. Hyväksy aiempaa suuremmat jämärehut erityisesti vastapoikineiden osastossa. Älä säästä nyt ja maksa myöhemmin hedelmällisyys- ja terveyshaasteissa.
3. Kuntoluokat: pitkittyneissä kylmäjaksoissa ja varsinkin jos maitotuotostaso pysyy ennallaan, seuraa lehmien kuntoluokkia ja maidon valkuaispitoisuutta. Alenema jommassa kummassa tai molemmissa on merkki siitä, että ruokintaan tarvitaan enemmän energiaa.
4. Energian nosto: energiapitoisuutta tulee nostaa. Se voidaan tehdä joko viljan tai rasvan osuutta lisäämällä. Vastapoikineiden ryhmä on erityisen herkkä kylmän sään haasteille, kun kehossa tapahtuu paljon muitakin muutoksia lyhyessä ajassa. Varmista että kuiva-ainesyönti on korkea ja sisältää riittävästi ravintoaineita vastustuskyvyn ylläpitoon.
5. Ruokintalaitteet: tarkista seosvaunu ja rehunjakolaitteet säännöllisesti. Huolla ohjelman ja tarpeen mukaan. Järeät jäämuodostelmat voivat muodostua laitteisiin ja aiheuttaa niille vaurioita. Seuraa tarkasti seoksen purkua laitteistosta, että se pysyy tasaisena eikä irronneita koneen osia ole rehun joukossa.
6. Rehulisät: Monissa ruokinnallisissa ja syönnin muutoksissa sekä rehuannoksen sulavuuden haasteissa on järkevää lisätä rehustukseen rehuhiivaa laskemaan hapanpötsiriskiä, edistämään pötsin toimintaa ja ylläpitämään syöntitasoa.
7. Vesi: riittävän juonnin ylläpito on maidon määrälle tärkeää. Seuraa tarkasti, etteivät vesipisteet pääse jäätymään ja vettä saadaan tarvittava määrä. Lehmät, jotka saavat juodakseen lämmintä (optimi +15°C) vettä, pystyvät ylläpitämään hyvän tuotoksen myös kylmänä ajanjaksona.
8. Talvikarva: talvikarva suojaa lehmää kylmältä, kun se on puhdas ja kuiva. Hyvä ja puhdas kuivitus on tärkeä ja karjaharjat bonusta.

Näin toimien vältetään huonoja talvijaksoja valmistautumalla hyvin lehmien laskevaan syöntiin ja lisäenergian tarpeeseen. Muutamilla pienillä hienosäädöillä rehuannokseen ja ruokintaan liittyen ylläpidetään tasaista maidontuotantoa ja kuntoluokkien hallintaa myös kylminä ajanjaksoina.

Linkki lähdetekstiin.