Mitä saisi olla, rouva Emolehmä?

Alkukesän laidun on alkukesällä luonnollinen ja helppo valinta emolehmien ruokintaan. Se tarjoaa hyvin sulavaa nurmirehua, jonka turvin emon on helppo sekä saada itselleen riittävästi energiaa kuntoutumista, ylläpitoa ja uuden tiineyden alkamista varten että tuottaa maitoa varmistamaan vasikan hyvä kasvu. Kesän edetessä vasikoiden ravinnontarpeesta yhä suurempi osa täyttyy nurmesta eikä maidosta, joten emon energiantarve pienenee samalla, kun nurmen sulavuus laskee.

D-arvoltaan lähempänä 600:aa oleva säilörehu on ummessaolokaudella sopiva emoille

Laidunkauden päättyessä emot siirtyvät syömään säilörehua tai kuivaa heinää. Kun vasikat on vieroitettu, emojen energiantarve on matalimmillaan. Toki emot mielellään söisivät hyvin sulavaa säilörehua – kukapa herkuista osaisi kieltäytyä, mutta emolehmien kuntoluokkaa ja siihen liittyen seuraavan poikimisen sujuvuutta ajatellen matalamman sulavuuden säilörehu on sopivampaa. D-arvoltaan lähempänä 600:aa oleva säilörehu on ummessaolokaudella sopivampi emoille kuin D-arvoltaan lähempänä 700:aa oleva säilörehu. Silloin rehua voi olla koko ajan tarjolla ja emo voi huoletta syödä rehua mahansa täyteen ilman lihomisen riskiä.

Vaihtoehtoisesti paremmin sulavaa säilörehua voi laimentaa oljella tai käytössä voi olla kokoviljasäilörehu. Liian alhainen D-arvo ei kuitenkaan saisi olla, sillä liian kortista karkearehua emokaan ei pysty syömään niin paljon, että energia- ja valkuaistarpeet täyttyisivät. Erityisesti nuorten, kerran tai kahdesti poikineiden emojen kohdalla karkearehu ei saa olla liian kortista, sillä ne tarvitsevat energiaa myös kasvuunsa. Jos tilalla on syyspoikivia emoja tai jos vasikat kasvatetaan teuraaksi asti, tarvitaan myös toisenlaista rehua. Syyspoikiville emoille ja nuorten eläinten kasvatukseen ja sonnien teuraskokoon saamiseen tarvitaan enemmän energiaa sisältävää, sulavampaa säilörehua.

Säilörehun säilönnällinen laatukin on tärkeä. Eihän kukaan halua syödä pahalta maistuvaa tai haisevaa ruokaa. Pahimmillaan virhekäynyt säilörehu voi vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen.

Apilasäilörehut eivät ole paras vaihtoehto poikimakauden lähestyessä

Emolehmät ovat monella tilalla luomutuotannossa. Silloin apila kuuluu olennaisena osana viljelykiertoon. Apilarehu sisältää usein hyvin raakavalkuaista, mutta myös kalsiumia on enemmän kuin nurmi- tai kokoviljasäilörehussa. Niinpä poikimakauden lähestyessä apilasäilörehut eivät ole paras valinta emoille. Liian suuri määrä kalsiumia ruokinnassa lisää poikimahalvauksen riskiä. Tarpeen on huolehtia oikeanlaisesta kivennäistäydennyksestä. Mistä tietää, mikä on oikeanlainen täydennys? Se riippuu säilörehun sisällöstä eli rehuanalyysi on tarpeen.

Tiineyden loppuajan aliruokinta voi vaikuttaa syntymäpainoon ja emo-ominaisuuksiin heikentävästi

Poikimakauden lähestyessä säilörehu voidaan vaihtaa paremmin sulavaksi. Vasikan kasvaessa energiantarve kasvaa ja toisaalta vasikka vie tilaa pötsiltä. Laidunkausi kyllä korjaa aikanaan lievän aliruokinnan sisäruokintakaudella eli emot kuntoutuvat laitumella, mutta tiineyden loppuajan aliruokinta vaikuttaa erityisesti nuorten emojen vasikoiden syntymäpainoon sekä heikentää emo-ominaisuuksia ja alentaa maitotuotosta.

Kuinka hyvin sinä pystyt täyttämään emolehmiesi tarpeet?