Minut oli suunniteltu syntymään nyt

Kuvassa hengailen kaverieni kanssa laitumella nauttien tuoreesta nurmesta ja viilentävästä tuulesta. Kuva: Hannele Antila

Valoa näkyy. Synnyn märkänä, mutta elämän intoa täynnä olevana ja toivottuna jalostuksen hedelmänä. Syntymäni otetaan vakavasti. Emääni on valmistettu jo viikkoja tuottamaan minulle terveellistä ja vahvaa ternimaitoa. Syntymisen hetkelle on varattu emälleni rauhallinen, tilava ja puhdas paikka. Turpani kosketti pehmeää olkea. Emäni sai hoitaa minua ensimmäiset minuutit. Sain imaista ensimmäiset ternitipat emäni vetimistä ja lisäksi minulle tarjottiin tuttipullosta maitoa, josta vasta-ainepitoisuus oli mitattu. Onpa innostavaa lähteä tutustumaan uuteen maailmaan ja lajitovereihin!

Pääsen aluksi omaan yksilökarsinaani nukkumaan. Minulle annetaan maitoa monta kertaa päivässä ja saan myös samalla pienet rapsutukset. Ne tuntuvat hyvältä. Kuulen sijaisemoni askeleet ja iloisen lauleskelun, kun hän saapuu luokseni. Aika nopeasti minulle tarjotaan puhdasta vettä ja sulavaa säilörehua sekä meille vasikoille tarkoitettua väkirehua. Saan ruokani aina samanlaisesta astiasta, joten minua ei pelota yhtään ryhtyä syömään. Kasvan komeasti noin kilon päivässä ja ruokahaluni on erittäin hyvä. Me kaikki vasikat säästyimme vasikkaripuleilta ja hengitystietulehduksilta. Tästä on kiittäminen huolellista hoitoa, hygieniaa sekä olosuhteita.

Kasvan ja kehityn kuntoluokassa kolme

Kasvulleni on asetettu tavoite. Kuntoluokkani säilyy sopivassa eli kolmosessa koko teini-ikäni ajan. Ruokintani säädellään laskemalla rehujen määrät siten, että ne täyttävät sopivat energia- ja valkuaismäärät. Kivennäis- ja hivenaineruokinnastani kannetaan myös huolta. Kaikki minulle syötettävät rehut ovat analysoitu monipuolisesti.

Minua käydään usein mittaamassa ja kopeloimassa hännän juurtani. Tänäänkin täällä oli kahisevassa harmaassa ProAgrian haalarissa henkilö. Oikein nimestä en saanut selvää siinä mölyssä. Minun kasvattamiselleni on asetettu aika ja varattu riittävästi tilaa. Omistajani on miettinyt, kuinka paljon kuluja voi kertyä kasvuajaltani ja miten paljon hän on valmis tekemään työtä päivittäin kanssani. Välillä omistajani siirtää samaan karsinaan muita pienempiä, joita tietysti täytyy hieman pomottaa. Itsekin joudun välillä alakynteen siirtyessäni uuteen osastoon. Onneksi sinne siirtyy muitakin tuttuja kerralla, joten hyvä ryhmähenki auttaa selviytymään tästäkin haasteesta.

Mikä minua kiinnostaa

Mitäs nyt kun tuntuu näin hassulta. Pääni on aivan pyörällä. Olenko kasvanut siihen ikään, että on suvun jatkamisen vuoro omalta osaltani? Täytin juuri 13 kuukautta, joten en ole järin vanha vielä. Ikäisekseni olen kuitenkin hyvin kehittynyt yksiö. Kuulen oven eteen auton parkkeeraavan ja äänimerkki tööttää. Täällä välillä käy Faban seminologit meillä kylässä. Millaisenhan siemenen saan kannettavaksi, ihan oman rotuiseni, liharotuisen vai meneekö vielä semmari ohitse?

Nimenomaan minulle oli varattu nyt vierailu ja olen siitä kyllä otettu. Luotan omistajani suunnitelmiin ja siksi antaudun käsittelyyn sen kummempaa rimpuilematta. Ainahan sitä pienen potkun voisi antaa, vaikka onnenpotkuksi, mutta päätän tällä kertaa jättää sorkkaa kohauttamatta. Ainahan ensimmäinen kerta jännittää, mutta nopeasti homma on ohi. Yhtä jännittävää oli sorkkieni hoito. Minut ohjattiin sellaiseen hoitokarsinaan ja vuorotellen yksi kerrallaan jalkani hilattiin ylös. Sitten sorkkahoitaja muotoili sorkkani kuntoon. Aluksi askeltaminen tuntui oudolta, mutta nyt sorkkani ovat hyvässä kunnossa ja käveleminen ei satu ollenkaan.

Totuttelen tulevaan

Olen jo kantanut vasikkaa pian kahdeksan kuukautta. Väkirehumäärääni on ryhdytty hieman lisäämään. Kyllä pötsissä tuntuukin aika täydeltä, joten on mukavampi syödä täyteläisempää ruokaa. Meillä on tässä samassa ryhmässä samanlaiset eväät. Kaikilla meillä on tilaa syödä ja nukkua yhtä aikaa. Kenenkään ei tarvitse olla kateellinen ja töniä muita pois ruokintapöydän äärestä. Raikasta vettä on isossa juoma-altaassa aina tarjolla. Karsinassamme on kuivaa ja pehmeää.

Olen käynyt tutustumassa tuolla isojen lehmien puolella päivittäistoimintaan. Siellä automaatti lypsää poikineet lehmät monta kertaa päivässä. Ruokintapöytäkin on hieman erilainen ja se ruoka siellä oli taivaallisen hyvää. Mikä ihana säilörehun ja appeen tuoksu! Olisin ahminut itseni kyllä täyteen sitä. Kävin myös siellä robottikäden luona. Oli hieman ahdistavaa, mutta sielläkin sain samaa väkirehua kuin täällä tunnutuskarsinassa. Jotain tuttua siis, palkinto, kun rohkaisin itseni kokeilemaan. Pääsen sinne sitten uudelleen monta kertaa, kun vasikkani on syntynyt.

Sellaista se on mun elämäni ensikkona. Omistajani on turvannut ja totuttanut minua matkan varrella tulevaan muutokseen. Tänään on jaettu taas useita satatonnaripatsaita karjakerhon tilaisuudessa. Omistajallani on niitä jo muutamia noiden vanhempien lehmien ansiosta. Minullakin on erinomaiset mahdollisuudet olla tulevaisuudessa kestävä ja reippaasti maitoa tuottava satatonnari. Olen sitä varten tehty.