Ketoosi kuriin

Ketoosi

Ketoosissa lehmä irrottaa pitkäketjuisia rasvahappoja (NEFA) rasvakudoksestaan, ja niitä kertyy maksaan haitallisia määriä. Maksa ei pysty riittävästi hajottamaan tai hapettamaan rasvahappoja poikimisen jälkeen, erityisesti jos pötsin täyteisyys rajoittaa syöntiä. Rasvoittunut maksa ei pysty syntetisoimaan lehmälle elintärkeää ja maidontuotannon kannalta välttämätöntä glukoosia, jota tarvitaan maitosokerin eli laktoosin synteesiin. Laktoosi vaikuttaa maidontuotannon määrään.

Oireet ja todentaminen

Jos ketoosi on lievä ja lehmä syö hyvin, sitä ei välttämättä tarvitse hoitaa ja eläin paranee itsestään. Ketoosia voidaan diagnosoida verestä β-hydroksibutyraatin (BHBA) pitoisuuden perusteella. Piilevästä ketoosista puhutaan, kun BHBA:ta on veressä 1.4 mmol/l tai enemmän. Terveysongelmia voi esiintyä jo BHBA:n 1.0 mmol/l -pitoisuudessa. Ketoosissa lehmä ei heru geneettistä potentiaaliaan vastaavasti eikä huippulehmäkään pääse tuloksilla loistamaan. Poikimisen jälkeen lehmän elimistö on kovilla ja se on altis muillekin aineenvaihdunnallisille sairauksille, joten tilanteeseen kannattaa puutua jo ennen kuin näkyviä oireita ilmenee.

Ruokinta ja tuotosseurantanäytteet

Helpoin tapa ehkäistä ketoosia on estää lehmän lihominen loppulypsykaudella. Me lehmien ravitsemuksen asiantuntijat painotamme lehmien optimaalista ruokintaa karjatasolla huomioiden lypsykauden ajankohdan ja tuotostason, mutta karjanomistajien kannattaa hienosäätää tilalla ruokinta yksilölliseksi. Me autamme tässä mm. kuntoluokittamalla lehmiä tilakäynneillä. Korvaamattomana apuna lehmien tilanteen analysoimisessa ovat tuotosseurannan näytteelliset koelypsyt, joista ilmenee maidontuotannon määrän lisäksi jokaisen lehmät maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet. Kun NEFA:a irtoaa rasvakudoksesta huomattavia määriä ja sen pitoisuus veressä on suuri, maitorauhanen siirtää pitkäketjuisia rasvahappoja maitoon. Piilevässä ketoosissa maidon rasvapitoisuus lisääntyy, kun taas maitomäärä voi laskea. Ketoosi on helppo havaita rasvavalkuaissuhteen lisääntymisenä jo ennen sairauden näkyviä oireita ja tilanteeseen kannattaa puuttua ruokinnallisin keinoin. Jos havaitset tilallasi huomattavan korkeita maidon rasvapitoisuuksia ja rasva-valkuaissuhteita erityisesti alkulypsykauden lehmissä, kannattaa tilalle kutsua ravitsemuksen asiantuntija keskustelemaan aiheesta ennen kuin maitotuotos vähenee, lehmät rajoittavat syöntiä ja sairastuvat kliinisesti. Piilevään ketoosiin puuttumalla vaikutetaan lehmien hyvinvointiin, parannetaan kiimojen esiintymistä sekä tiinehtymistä ja toivon mukaan lisätään myös karjanomistajien hyvinvointia. 

Liisa-Maria Päkkilä