Hyvä hedelmällisyys on monen tekijän summa

Siirtymäkauden lehmien terveyttä haastavat piilevä poikimahalvaus ja piilevä ketoosi, jotka molemmat johtavat lehmän viivästyneeseen tiinehtymiseen. Näkyvä poikimahalvaus on vain jäävuoren huippu. Ulkomaisten tutkimusten mukaan jopa 30─40 prosenttia toista kertaa poikivista lehmistä kärsii piilevästä poikimahalvauksesta. Piilevää poikimahalvausta voidaan ehkäistä rajoittamalla umpilehmien kalsiumin saantia tai noudattamalla anioni-kationidieettiä ennen poikimista ja antamalla kalsiumia suunkautta poikimisen jälkeen.

Ketoosi puolestaan on seurasta lehmien alkulypsykauden energiavajeesta, kun lehmän energian tarve kasvaa nopeammin kuin lehmän syöntikyky. Lehmät voivat olla ketoosissa jo ennen poikimista, jolloin taustalla voi olla esimerkiksi lehmälle kehittynyt rasvamaksa tai puutteet umpikauden ruokinnassa. Piilevää ketoosia voidaan tutkia verinäytteestä. Alkulypsykauden tavallisiin sairauksiin kuuluu myös piilevä hapanpötsi, joka sekin on myrkkyä hedelmällisyydelle. Sen diagnosoiminen on hankalaa, mutta epäillä voi, jos maidon rasva-valkuaissuhde on matala (alle 1,1) ja sonta on vetelää ja vaahtoutuvaa.

Valkuaisyliruokinta

Hedelmällisyyteen vaikuttava ruokinnallinen tekijä on myös valkuaisyliruokinta. Se esiintyy usein yhdessä piilevän hapanpötsin kanssa, kun huonompilaatuista säilörehua väkevöitetään viljalla ja valkuaislisällä enempien maitolitrojen toivossa ja ketoosin ehkäisemiseksi. Erityisen herkkiä valkuaisyliruokinnalle ovat vastapoikineet, kun siirtymä umpilehmästä lypsylehmäksi on menossa. Tällöin pötsin kapasiteetti ei ole tarpeeksi hyvä imeyttämään valkuaisesta runsaasti muodostuvaa ammoniakkia tai viljasta peräisin olevia haihtuvia rasvahappoja ja maitohappoa. Ei valkuainen kuitenkaan pelkästään pahasta ole: on todettu, että lehmä tarvitsee monipuolisesti aminohappoja hyvään hedelmällisyyteensä.

Seleeni

Myös hivenaineet, vitamiinit ja kivennäiset ovat tärkeitä ja niistä kannattaa nostaa esiin erityisesti seleeni, joka tutkitusti vaikuttaa kohdun puhdistautumiseen poikimisen jälkeen. Seleeni tarvitsee toimiakseen myös E-vitamiinia. Lisäksi hedelmällisyyteen vaikuttavat kupari, sinkki ja mangaani, joista viimeisimmästä ei tule kovin helposti kuitenkaan puutetta säilörehuruokinnalla. Kivennäisistä kalsiumin saannin lisäksi kannattaa varmistaa riittävä fosforin saanti varsinkin kasvavilla hiehoilla.

Valoa, valoa

Lehmä tarvitsee tiinehtymiseensä myös valoa. Pelkästään keväinen auringonpaiste saattaa saada kiimat näkyvimmiksi ongelmayksilöillä. Pimeänä aikana navetassa pitäisi olla lypsylehmälle 16 tuntia päivässä valoa 200 luksia. Punasävyistä yövaloa, mikä ei aktivoi aivoja, lypsylehmä tarvitsee kahdeksan tuntia. Umpilehmän valorytmi pitäisi olla kokonaan toisinpäin eli kahdeksan tuntia kirkasta ja 16 tuntia hämärää. Liika aurinko on kuitenkin pahasta, koska se tuo mukanaan myös liian lämmön ja siitä aiheutuvan stressin. Joko on tuulettimet hankittu kesää varten ja varjoisat laitumet mietitty?

Kiimantarkkailu

Kiimantarkkailu on yksi tärkeimmistä päivittäisistä työvaiheista. Isossa ryhmässä tarkkailu on haasteellista, mutta onneksi siihen on olemassa apuvälineitä. Parhaimmissa kiimantarkkailuvälineissä on aktiivisuuden seurannan lisäksi paikannin, jonka avulla lehmä löytyy nopeasti, kun on siemennyksen aika. Siemennyksen onnistumiseen vaikuttaa myös se, onko lehmät kesyjä ja onko turvalliseen siemennykseen sopivaa käsittelypaikkaa. Hyvä hedelmällisyys on todellakin monen tekijän summa.