Euroja etsimässä

Suunnittele

Eläinten rehustuksen suunnittelu lähtee viljelysuunnittelusta, koska eri eläinryhmillä on erilaiset ruokinnalliset karkearehujen tarpeet. Lypsävien lehmien, nuorten hiehojen ja sonnien tarve on hyvin sulava säilörehu, umpilehmät ja vanhemmat hiehot tarvitsevat heikommin sulavaa rehua. Hukkaa muodostuu, jos umpilehmille ja voimakkaan kasvun vaiheen ohittaneille hiehoille syötetään liian energiapitoista karkearehua. Liian voimakkaasti ruokitut eläimet lihovat helposti ja altistuvat helpommin terveysongelmille.

Kaikki lähtee pellolta

Viljelysuunnittelussa kannattaa huomioida eläinten tarvitsemien rehujen määrä. Samalla mietitään olisiko tilan valkuaisomavaraisuutta mahdollista parantaa esimerkiksi palkokasvien avulla tai sopisivatko esimerkiksi palkoviljat tilan viljelykiertoon ja ruokintaan.

Ruokinnan taloudellinen optimointi on tilakohtainen asia, siihen ei ole yhtä ohjetta tai mallia. Ruokinta- ja peltopuolen asiantuntijat laskevat, optimoivat ja suunnittelevat erilaisia ruokintavaihtoehtoja. ProAgrian laskenta- ja suunnitteluohjelmista saa päätösten tueksi monenlaisia talouden tunnuslukuja. Näiden avulla lyhyen ja pitkän aikavälin päätösten teko on paljon helpompaa.

Huomio olosuhteisiin

Ruokinnansuunnittelulla on mahdollista optimoida tilan ruokintaa. Esimerkiksi maitotuoton ja ostorehukustannuksen erotus on yksi vaihtoehto. Ruokintasuunnitelma on osa ruokinnan onnistumista. Vielä suurempi merkitys on sillä, miten ruokinta toteutetaan käytännössä. Huomiota kannattaa kiinnittää myös eläinten olosuhteisiin: onko ruokintapöytätilaa riittävästi, onko hyvälaatuista rehua tarjolla ympäri vuorokauden, onko seosrehu tasalaatuista, onko vesipisteitä riittävästi ja veden saanti kunnossa.

Ruokinnansuunnittelun perustana analysointi

Ruokinnan onnistumisen avain on kotoisten rehujen laatu. Rehunäytteitä tulee ottaa säilörehusiilosta tai -aumasta riittävän usein. Paalirehun laadunhallinnassa auttavat kattavat kairalla otetut lohkokohtaiset rehunäytteet. Säilörehun kuiva-aine voi muuttua siilossa tai aumassa, mikä vaikuttaa erityisesti seosruokinnassa väkirehun osuuteen.

Säilörehujen säilönnällä on suuri merkitys rehukustannukseen. Huonosti säilynyt rehu aiheuttaa hävikkiä. Pilaantuneen säilörehun lisäksi tappiota tulee myös menetetystä energiasta. Säilöntälaadun puutteita on vaikea, jopa mahdoton korjata väkirehuruokinnalla. Säilörehun heikko säilönnällinen laatu heikentää myös maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksia. Heikko säilöntälaatu voi automaattilypsytiloilla heikentää myös lypsyaktiivisuutta.

Ruokinnassa tärkeä on tasapaino

Millä tahansa hinnalla ei ole järkeä tavoitella viimeisiä litroja, mutta ei myöskään kustannusten säästämiseksi ole järkeä tinkiä ruokinnasta karjan terveyden ja hedelmällisyyden kustannuksella. Suunniteltua suurempi väkirehun osuus ruokinnassa voi aiheuttaa turhia rehukustannuksia, suunniteltua pienempi väkirehun osuus taas voi johtaa esimerkiksi energiavajeeseen. Ostorehujen kilpailutuksella ja rehuvertailulla selviää, millä väkirehulla saadaan paras tuotto.

Parhaaseen taloudelliseen ruokintaan ei ole yhtä ohjetta tai laskentamallia. Yhteistä on se, että kaikkien päätösten pohjana pitää olla tietoa, joka lähtee rehujen analysoinnista.

Tekstissä käytetty lähteenä KM Vetin lehtijuttua 4/2022.