Eläinten hyvinvointi on valinnan mahdollisuuksien parantamista

5 min lukuaika

Ruokintapöydällä

Positiivisten kokemusten lisääminen, ainoastaan negatiivisten kokemusten välttelyn sijaan, edesauttaa eläinten hyvinvointia ja kestävyyttä. Professori Jennifer Van Os Wisconsinin Yliopistosta kirjoittaa Hoard’s Dairymanissa julkaistussa blogissaan, että kun eläimet voivat omalla toiminnallaan tehdä valintoja, ne pysyvät terveempinä.

Tanja Korpelan lehmakuva
Kuva: Tanja Korpela

Hyvinvointi kuvaa eläimen nykyistä elämänlaatua. Siihen vaikuttavat eläimille tehtävät jokapäiväiset toimenpiteet ja niihin sisältyvä eläinten käsittely. Nykykäsityksen mukaan se, että eläin ei koe kärsimystä, ei ole vielä eläimen hyvinvointia. Tasokas hyvinvointi tarkoittaa myös positiivisten asioiden kokemista. On toki epätodennäköistä odottaa, että eläimet välttyisivät kaikilta negatiivisilta kokemuksilta elämänsä aikana. Sitä tärkeämpää onkin tasapainottaa nämä stressaavat tilanteet positiivisten kokemusten kanssa. Tapoja tarjota eläimille mahdollisuuksia positiivisiin kokemuksiin, ovat ympäristön virikkeellisyyden lisääminen ja eläimen omien valintojen mahdollistaminen.

Virikkeellistäminen antaa eläimelle mahdollisuuden valita itse

Ympäristön virikkeellistämisen määritelmät ja esimerkit ovat vaihtelevia. Jotta tilannetta voidaan oikeasti pitää eläimen tuotantoympäristön rikastamisena, sen on oltava eläimen käytettävissä ja valittavissa sekä tuotettava hyötyä sen hyvinvoinnille. Usein virikkeellistämisen termiä käytetään kuitenkin virheellisesti kuvaamaan esineitä, joita lisätään eläimen ympäristöön. Tällaisia esineitä voidaan tarjota hyvillä aikomuksilla ilman todisteita siitä, että eläimet käyttävät ja haluavat niitä tai hyötyvät niistä. Esimerkiksi monenlaisia koirille ja hevosille käytettyjä leluja, kuten palloja, markkinoidaan myös naudoille, ilman johdonmukaista näyttöä siitä, että ne olisivat eläimille merkityksellisiä tai parantaisivat niiden hyvinvointia.

Tutkimusten mukaan eläin piristyy, kun sillä on mahdollisuus vaikuttaa olotilaansa paikan valinnalla. Erityisen tärkeäksi lehmä kokee mahdollisuuden vähentää lämpöstressiä. Kuva: Jenni Hämynen.

Monet vaihtoehdot taas voivat merkittävästi parantaa eläinten hyvinvointia, mutta niitä ei silti pidetä virikkeellistävinä. Tällaisia ovat perusasiat, jotka vastaavat eläimen fysiologisiin tarpeisiin ja vähentävät siten eläimen kokemaa epämukavuutta kuten nälän, janon tai epämukavuuden tunnetta. Tutkimukset ovat johdonmukaisesti osoittaneet, että eläimille annettu mahdollisuus lämpöstressin minimoimiseen helteisinä ajanjaksoina on lypsykarjan kaikissa ikä- ja tuotantovaiheissa eläimille tärkeää. Tekijät, jotka vaikuttavat lämpöstressin vähentämiseen, kuten varjot ja viilennyspuhaltimet nähdään kuitenkin elinolosuhteita parantavina asioina kuin eläinten virikkeellisyyden lisäämisenä.

Oikeanlainen ympäristö aktivoi lehmiä

Jotta jonkin asian katsottaisiin virikkeellistävän eläimen elinympäristöä, sen täytyy antaa naudalle mahdollisuus ilmaista käyttäytymistään, joka on lajityypillistä ja olennaista kussakin tuotanto- tai kasvuvaiheessa. Virikkeellistämisen tulee olla enemmän kuin pelkkä helpotuksen tarjoaminen jonkinlaisesta kärsimyksestä, ja asian pitäisi mahdollistaa myönteisiä kokemuksia, kuten mielihyvää tai palkkiota. Eläimille tarjottava virikkeellistäminen ja aktivointi voidaan jaotella monin eri tavoin, eivätkä nämä luokittelut sulje toisiaan pois. Nämä voivat olla eri näkökulmista tarkastellen joko fyysisiä, liikkumiseen liittyviä, sensorisia, ruokintaan perustuvia, kognitiivisia tai sosiaalisia keinoja.


Fyysisellä virikkeellistämisellä tarkoitetaan eläimen elinympäristön muuttamista elintilaa suurentamalla tai väliseiniä laittamalla. Tutkimusten mukaan juuri ennen poikimista ja sen aikana lehmät eristäytyvät mielellään laumasta sermin tai seinän taakse jäljitellen luontaista käytöstä laitumella poikiessaan. Liikunta mielletään fyysiseksi virikkeeksi, koska lehmät lisäävät aktiivisuuttaan suuremmissa tai avoimemmissa tiloissa. Vaikka pihatoissa lehmät elävätkin vapaasti, niiden aktiivisuus lisääntyy huomattavasti, kun ne pääsevät laitumelle tai jaloittelutarhaan, jonka alusta on jalan alla pitävä hiekka- tai hakepohja.

Tutkimusten mukaan lehmät pitävät harjojen rapsutuksesta ihan vasikasta lähtien. Kuva: Alisa Bragge.

Karjaharja virikkeistää nautoja

Sensorisella virikkeellistämisellä tarkoitetaan esineitä tai asioita, jotka stimuloivat näkö-, ääni-, haju-, maku- tai tuntoaisteja. Tästä tunnetuin keino on karjaharjan käyttö. Lehmät ovat valmiita tekemään paljonkin töitä sen eteen, että ne pääsevät automaatilla pyörivän karjaharjan rapsuteltaviksi. Eläimille riittää yksinkertaisempikin harja, kuten katuharja tai pikkuvasikalle sopiva lypsyrobotin vanha esikäsittelyharja. Tutkimuksissa on todettu, että vieroitetut pikkuvasikatkin rapsuttelevat itseään harjalla heti, kun ne on asennettu karsinaan. Itsensä hoitamisen lisäksi vasikat myös nuolevat ja pureskelevat harjoja. 

Vasikoilla ruokintaan perustuvalla virikkeellistämisellä tarkoitetaan vasikan luonnollista imemiskäyttäytymistä, kun maito tarjotaan ihmisen toimesta. Riittävän tiukoilla tuteilla pyritään minimoimaan myös toisten vasikoiden imeminen, kun vasikka saa täytettyä imemisen tarpeen tutin kautta. Kuva: Hannele Anttila.

Lehmät ja vasikat ovat innokkaita oppijoita

Kognitiivisen virikkeellistämisen tarkoituksena on stimuloida eläinten oppimis- ja ongelmanratkaisukykyä. Käytännössä tällaisia tehtäviä ei kuitenkaan ole vielä käytössä. Koeasetelmissa on havaittu, että naudat ovat osoittaneet suorastaan innostusta suorittaa niille annettuja tehtäviä. Tarjoamalla eläimille vaihtoehtoja ongelmanratkaisuun, niille voidaan antaa positiivisia kokemuksia, jotka pidemmällä tähtäimellä voivat johtaa parempiin selviytymistaitoihin ja elämänlaatuun. Ehkäpä meidän pitäisi kehittää lehmille jokin oma pakohuone-tyylinen pulmapeli?

Sosiaalinen virikkeellistäminen

Tulevaisuudessa sosiaalinen virikkeellistäminen on laumaeläimenä eläville naudoille yksi merkittävimmistä asioista, jonka myötä on mahdollista saavuttaa pitkäaikaisia hyötyjä ja lisätä eläinten hyvinvointia. Vasikoiden pari- tai ryhmäkasvatus on havaittu tärkeäksi eläimen sosiaalista hyvinvointia parantavaksi tekijäksi. Muutaman päivän ikäisen vasikan sosiaalisen kanssakäymisen on osoitettu parantavan niiden kognitiivista (älylliset ja psykologiset toiminnot) kehitystä, mikä tarkoittaa parempaa stressinsietokykyä vieroituksen aikana tapahtuviin muutoksiin. Ryhmäkasvatuksen on osoitettu parantavan myös vasikoiden fyysistä kehitystä, kuten kykyä selviytyä kylmästressistä. Ryhmässä toisilta oppiminen nopeuttaa ja lisää vasikoiden syöntiä ja sitä kautta myös kasvua verrattuna vasikoihin, jotka kasvatetaan yksittäin. Vasikoiden ryhmäkasvatus on loistava esimerkki sosiaalisesta virikkeellisyydestä ja sen vaikutuksesta eläimen hyvinvointiin.

Kukaan ei häviä, vaan kaikki voittavat

Ympäristön virikkeellistäminen mahdollistaa lypsykarjalle mahdollisuuden toteuttaa luontaista käyttäytymistään, mikä on tärkeä osa eläinten hyvinvointia. Se antaa eläimille myönteisiä kokemuksia. Eri tavoin tehtävä elinympäristön virikkeellistäminen on myös potentiaalinen tapa tarjota kuluttajille positiivista kuvaa eläinten hoidosta tuotantotiloissa ja vahvistaa maidontuotannon julkista kuvaa.

 

Lue Jennifer Van Osin kirjoittama blogi, johon tämä blogiteksti pohjautuu: 

Enriching the lives of dairy cattle