Älä anna helteen viedä maitolitroja

Helle stressaa sekä karjanhoitajaa että lehmää. Hikoilu on tapa, jolla molemmat helpottavat kehon selviämistä lämpötilasta. Lehmän huoli loppuu, kun ilma viilenee. Karjanomistajalle saattaa lisäksi tulla jälkihikoilun paikka, jos tilannetta katsotaan vasta jälkikäteen.

Tuotostappioriskit tietoon ja toimenpiteiden taustaksi

Suomalaisten tuotosseurantatietojen mittavan aineiston perusteella maitomäärät ovat lokakuussa (31,5 kiloa) 1,5 kiloa lehmää kohti alhaisempia kuin huhtikuussa (33 kiloa). Maitomäärien vaihtelu on havaittu seurattaessa ensimmäisen mittalypsyn maitomääriä vuosina 2017–2019. Meijereiden havainto on, että maitotankit ovat vuodesta toiseen tyhjimmillään syyslomaviikoilla, vaikka poikimisten perusteella maitomäärien pitäisi silloin olla korkeimmillaan. (Maito ja Me 2/2021: Syksy vie lehmiltä litroja).

Sadan lehmän karjassa – pelkästään maitotuotosmenetyksinä 35 sentin litrahinnalla laskettuna – puhutaan yli 9 000 euron summasta:

1,5 l/lä X 0,35 e/l = 0,53 e/l/pv
x 100 = 52,5 e/pv
puolen vuoden alhaisemman tuotannon jaksolle laskettuna (365 pv/2) x 52,5 e/pv = 9 581 e/vuosi.

Tilanteeseen vaikuttaa monta tekijää. Kun syynä on korkeatuottoisten eläinten kokema lämpöstressi, tilannetta kannattaa helpottaa päivittämällä jokapäiväistä tekemistä ja kiinnittää erityishuomiota muun muassa ruokintaan.

Syönti laskee, kun on tukalaa

Lämpöstressi tulee eläimen haasteesta ja kyvyttömyydestä saavuttaa lämmönsäätelyn tasapainotila. Tyypilliset lämpöstressin oireet suomalaisessa ilmastossa alkavat 22 asteen lämpötilassa.

Muutokset ruokintaan ovat tarpeellisia, jotta varmistetaan ravintoaineiden saanti ja tasapaino. Oikea ruokinta vaatii ammattitaitoa, koska kilpailu ruokinnan tehokkuuden ja lehmän muiden senhetkisten tarpeiden välillä on haasteellinen. Lehmä keskittyy omaan selviämiseen, joten sitä kannattaa tukea.

Alhaisempi kuiva-ainesyönti vähentää ravintoaineiden saantia, ja niiden käyttö tuotantoon on vähäisempää helteellä. Ei siis ihme, että hellejaksoilla maidon pitoisuudet laskevat ja solut nousevat. Usein jälkikäteen huomioidaan kesällä siemennettyjen eläinten heikot hedelmällisyystulokset. Helteellä on havaittu pitempikestoisia vaikutuksia myös lehmien sorkka- ja jalkaterveyteen, koska kuumissaan oleva lehmä viilentää kehoaan seisomalla.

Lähde: NRC 1981 www.allaboutthefeed.net, Cattle feeding under heat stress conditions.

Vinkit tilanteen hallintaan:

• Päivitä ruokinta. Lehmät syövät vähemmän, kun niillä on kuuma. Kun kuiva-aineen syönti laskee, ota huomioon karkearehun korkea laatu ja varmista dieetin energiapitoisuus. Varmista, että tehokasta kuitua on maksimoimassa märehtimistä, mikä pitää riskin hapanpötsiin ja juoksutusmahan siirtymiin minimissä.
• Ruoki silloin kun on viileää. Helppo tapa rohkaista lehmiä syömään enemmän on ajoittaa uuden rehun jakaminen vuorokauden viileimpiin ajankohtiin. Useampi rehunjako ja rehun työntäminen ehkäisevät seoksen lajittumista ja lajittelua.
• Seuraa eläinten toteutunutta syöntiä märehtimisestä. Märepannoissa normaalitaso on 480 minuuttia vuorokaudessa, hälytys alle 400 minuuttia vuorokaudessa.
• Huolehdi kivennäisistä erityisesti natriumin saanti. Se maistuu lehmille hyvin ja pieni natriumlisä rehustukseen auttaa myös ylläpitämään syöntiä. Analysoi rehut ja laske tarvittava natriumin määrä. Tarvittaessa hyödynnä ruokinnan asiantuntijaasi, sillä myös liikasyötössä on riskinsä.
• Älä unohda vasikoita. Varmista niiden riittävä nesteen saanti: huolehdi veden saannista ja seuraa, että ne osaavat hyödyntää vesipistettä.

Kattavasti analysoidut rehut varmistavat lehmän oikean energian (kuidun, tärkkelyksen ja rasvan), valkuaisen ja kivennäisaineiden saannin. Kun ruokinta suunnitellaan ja toteutetaan niiden pohjalta, ei huoli jonkun puutteesta tai liikasaannista vaivaa mieltä.

Kun syönti vähenee

Valkuaista ei saa olla liikaa, koska ylimääräisen valkuaisen työstäminen elimistössä ureaksi kuluttaa energiaa. Helteellä alhaisemman valkuaistason on todettu jopa nostavan maitotuotosta paremman energiansaannin kautta.

Keinoja vähentää lämpöstressiä ovat

• ruokinnan energiaväkevyyden nosto
• ylimääräisen valkuaisen välttäminen
• erityisesti korkeatuottoisten lehmien kuidun sulavuuden optimointi, jotta hyvä märehtiminen säilyy.

Kivennäisten tarve kasvaa

Magnesiumin sekä erityisesti natriumin ja kaliumin tarve kasvaa, sillä lämpimässä niitä poistuu kehosta hikoilun kautta. Pötsiä neutraloiva sooda estää hapanpötsin riskiä erityisesti yli 50 prosentin väkirehutasoissa. Lisäksi siitä saadaan natriumia. Hellekelin natriumin tarve on 0,45, magnesiumin 0,35 ja kaliumin 1,5 prosenttia rehuannoksen kuiva-aineesta. Tarvittaessa voidaan soodaa lisätä ruokintaan 150 grammaa päivässä.

Natriumtäydennys tarpeen

Natriumia (Na) tarvitaan elimistössä happo-emästasapainon ja vesitasapainon säätelyyn, solukalvon toimintaan, aineiden kuljetukseen sekä lihasten ja hermojen toimintaan. Märehtijöiden syljessä olevat suolat, jotka toimivat puskureina pötsin happamuudelle, sisältävät pääasiassa natriumia. Natriumin saanti vaikuttaa myös magnesiumin imeytymiseen.

Suomessa on lähes poikkeuksetta liian vähän natriumia perusrehuissa, joten täydennys on tarpeen. Natriumin puute aiheuttaa lehmälle ruokahalun menetystä, kiillottomat silmät ja karkean karvan.
Vakava puute voi aiheuttaa vapinaa, heikkoutta, kuivumista, koordinaatiohäiriöitä ja sydämen rytmihäiriöitä. Nämä vakavat oireet voivat johtaa lehmän kuolemaan. Natriumin liikasaanti umpikaudella voi olla riskitekijä utarepöhön esiintymiseen lypsykaudella.

Natrium maistuu lehmille hyvin, joten ne voivat syödä sitä yli tarpeen, jos sitä on vapaasti saatavilla. Tosin naudan suolan sietokyky on hyvä, jos vettä on vapaasti saatavilla. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että lehmä juo 3-4 litraa vettä maitokiloa kohden. Suolan maksimisietoraja on 9 prosenttia rehun kuiva-aineesta ja vasikoilla se on 6,5 prosenttia (Leibholz ym. 1980) Suolan sietokyky on paljon huonompi, jos se annetaan juomaveden tai maitojuoman mukana.