Ajatuksia nautojen mahahaavoista

Kuuntelin jokin aika sitten eläinlääketieteen tohtori Ann-Helena Hokkasen luentoa nautojen mahahaavoista. Aihe on todella tärkeä, sillä niitä tiedetään esiintyvän karjoissamme paljon varsinkin alkulypsykaudella. Mahahaavan tunnistaminen on vaikeaa ja hoitaminen lääkkeillä on lähes mahdotonta. Tukihoitoa kuitenkin voidaan antaa ja miettiä ennaltaehkäiseviä toimia karjassa.

Limakalvon vaurio

Naudan mahahaava on juoksutusmahan tai ohutsuolen alkuosan limakalvon vaurio. Se syntyy, kun juoksutusmahan ja ohutsuolen limakalvon suojamekanismit syystä tai toisesta pettävät ja rehun sulatukseen tarkoitettu suolahappo sekä erilaiset ruuansulatusentsyymit pääsevät ruuansulatuskanavan pintaa peittävän epiteelikerroksen läpi alla olevien kudosten kimppuun alkaen sulattaa niitä. Normaalisti epiteelikerroksen päällä on suojaavaa limaa, joka neutraloi mahaan erittyvää hapanta suolahappoa. Vaiva alkaa pienestä syöpymästä ja voi paisua kunnon reiäksi niin, että reiästä kirjaimellisesti vuotaa rehumassaa vatsaonteloon asti. Kun reikä on kerran syöpynyt, se ruokkii itse itseään isommaksi.

Tervamaisia ulosteita

Pahimmillaan haava syntyy lähelle isoa verisuonta ja verta voi vuotaa runsaasti ruuansulatuskanavaan, mikä näkyy ulospäin tummina tervamaisina ulosteina. Tämä onkin ainoa tilanne, kun haavadiagnoosista voidaan olla varma. Muuten oireet varsinkin lievissä mahahaavoissa on epämääräisiä: huonontunutta syöntiä, heikkoa tuotosta, ruuansulatuskanavan liikkeiden vaimenemista ja lehmän vaisuutta. Maalaisjärjellä ajateltuna kipeälle lehmälle tekisi mieli antaa kipulääkettä. Tulehduskipulääkkeet kuitenkin heikentävät mahan sisällä olevan epiteelin suojaa entisestään. Siksi kipulääkettä ei saa antaa, jos lehmä on huonosyöntinen ja ei tarkkaan tiedä mitä kipulääkkeellä on hoitamassa! Kipulääkitystä ei ainakaan saa antaa uudestaan, jos sillä ei ole saatu merkittäviä positiivisia muutoksia yhden annoksen jälkeen eli esimerkiksi kuumetta laskemaan tai lehmää syömään. Kuumemittarin käyttö tulisi säätää pakolliseksi aina ennen kipulääkkeeseen tarttumista, koska siitä saa lisätietoa mahdollisen tulehduksen vakavuudesta. Lehmän normaali ruumiinlämpö on 38,2-39,2 ⁰C. Kipulääkettä on viisasta ja turvallista antaa esimerkiksi utaretulehduksessa, kun lehmä syö ja pötsi toimii, koska silloin rehumassan virtaus on vilkasta juoksutusmahassakin.

Neutraalia sisältöä

Ainoa tukihoito, jolla haavan paranemista voi auttaa ja nopeuttaa, on yrittää saada mahan sisältöä neutraalimmaksi esimerkiksi tarjoamalla tasaisesti ympäri vuorokauden maukkaita kuitupitoisia rehuja, joiden märehtimiseen tarvitaan paljon sylkeä. Tämä nostaa pötsin pH:ta ja siten juoksutusmahaan tuleva rehumassakin on myös vähemmän hapanta. Toisaalta rehumassan pH:ta voidaan nostaa myös letkuttamalla lehmälle vettä, Seltin-suolaa, soodaa ja pellavansiemenlimaa, kuten muissakin juoksutusmahavaivoissa suositellaan tehtävän.

Stressi vaikuttaa

Mahahaavalle altistavina tekijöinä pidetään fyysistä ja psyykkistä stressiä, kipua, ruokinnassa ja ruuansulatuskanavassa tapahtuvia muutoksia, juoksutusmahan tyhjentymisen hidastumista, elimistön vakavaa kuivumista, maksan vajaatoimintaa ja erilaisia sairauksia. Vastapoikineella lehmällä stressitekijöitä on runsaasti: stressiä sosiaalisen ryhmän muuttumisesta ja karsinapaikan mahdollisesta vaihtumisesta, poikimiseen liittyvää kipua, kalsiumin puutetta, fyysistä stressiä maidon laskeutumisesta, utaretulehdusta, kohtutulehdusta, hapanpötsiä, ketoosia, rasvamaksaa, juoksutusmahaongelmia jne. Näitä altistavia tekijöitä vähentämällä ja ehkäisemällä pidetään myös mahat sisältä kunnossa!

Kirjoitus on osa ProAgria Etelä-Pohjanmaan Pötsi-hanketta