1-2-3 Askeleet karjan tarpeiden mukaiseen rehuntuotantoon

Askel 1: Määritä rehun tarve – määrä ja laatu

Eri eläinryhmillä on erilaiset tarpeet karkearehun laadulle. Lypsävät lehmät, vasikat ja voimakkaassa kasvun vaiheessa olevat hiehot tarvitsevat hyvin sulavaa säilörehua, jonka D-arvo on 680-700 (720) g/kg ka, raakavalkuaispitoisuus 150-170 g/kg ka ja NDF-kuitupitoisuus yli 500 g/kg ka. Umpilehmillä ja tiineillä hiehoilla energian ja valkuaisen tarve on pienempi, joten D-arvoksi riittää 600-630 g/kg ka ja raakavalkuaiseksi 120-130 g/kg ka. Hiehoilla noin kahdeksasta kuukaudesta tiinehtymiseen asti tarve on näiden kahden eläinryhmän väliltä. Ne tarvitsevat riittävästi energiaa ja valkuaista kasvuun, mutta eivät saa päästä rasvoittumaan.

Tilalle valittu ruokintastrategia määrittää karkearehujen laatutavoitteita. Syötetäänkö vain yhtä karkearehua kerrallaan vai useita rinnakkain? Kuuluuko strategiaan vaikkapa kokoviljasäilörehuja tai olkea?

Kuinka paljon kukin eläinryhmä tarvitsee karkearehua vuodessa? Tarvittavan kuiva-ainekilomäärän pystyy laskemaan arvioimalla eläinryhmäkohtaisesti päivittäisen kuiva-aineen syönnin. ProAgrian asiantuntijoilla on tähän käytettävissä käteviä laskureita, jotka huomioivat myös ruokinnan väkirehun osuuden vaikutuksen. 

Huomioi tilan rehuntuotannon kokonaisuus, eli mitä kaikkia karkearehuja on järkevää tuottaa omalla tilalla. Tuotetaanko nurmisäilörehun lisäksi kokoviljasäilörehua, heinää tai olkea, tai onko laitumella merkittävä rooli jonkin eläinryhmän ruokinnassa? Huomioi kokonaisuudessa myös viljojen ja valkuaiskasvien tuotanto. Rehukasvien satotaso määrittää tarvittavan hehtaarimäärän – tiedätkö todelliset satotasosi? Muista myös tarvittava rehupuskuri ja rehuhävikki, jota tapahtuu aina jossain määrin, vaikka säilöntä onnistuisikin hyvin.

Askel 2: Suunnittele toteutus

Rehuntuotannon toteuttaminenkin on suunniteltava, jotta karjan tarpeiden mukaista rehua pystytään tuottamaan tarvittava määrä vuodesta toiseen. Toimivassa nurmikierrossa joka vuodelle on samassa suhteessa perustettavia ja lopetettavia nurmia, esimerkiksi 25 prosenttia nurmialasta. Laidunkierto suunnitellaan lisäksi erikseen. Talvituhojen varalta on hyvä olla varasuunnitelma, jotta rehut varmasti riittävät eikä nurmikierto mene liiaksi sekaisin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viljellään nurmien lisäksi myös sellaisia kasveja, joista voidaan tarvittaessa tehdä karkearehua kuten vihanta- tai kokoviljasäilörehua. Tämä huomioidaan myös kasvinsuojeluaineiden valinnassa. Toimivaan nurmikiertoon vaikuttaa myös rehunteon logistiikka ja lohkojen sijainnit – mistä on järkevintä korjata rehu esimerkiksi ajosilppurilla tai paalaamalla.

Hyvää rehua tuotettaessa lannoitukset tehdään säiden mukaan ja nurmen kasvua seuraten. Vuodesta riippuen vaihtelee, voidaanko levittää esimerkiksi lisätyppeä ennen ensimmäisen sadon korjuuta. Karjanlanta on saatava levitettyä ilman, että nurmet kärsivät tuhoja.

Ajoissa aloitetulla korjuuaikanäytteiden ottamisella saadaan ajoitettua rehunkorjuu oikeaan ajankohtaan laadun näkökulmasta. Tämä on tärkeää myös 2. sadon kohdalla! Onnistunut rehunteko viimeistellään vielä hyvällä säilönnällisellä laadulla.

Askel 3: Arvioi lopputulosta – löydä onnistumiset ja kehityskohteet

Toteutuksen ohella myös rehuntuotannon lopputuloksen vuosittainen arviointi on tärkeää. Erilaisten mittarien ja tunnuslukujen avulla voit määrittää, saavutettiinko rehuntuotannossa halutut tavoitteet. Osa tuloksista saadaan nopeasti kuten rehuarvo ja satomäärä, mutta osa pidemmällä aikajänteellä kuten tuotosvaste (maitotuotos ja päiväkasvut). Muista, että puolueeton palaute tulee aina navetasta.

Rehuanalyysit kaikista rehulajeista ovat olennaisessa osassa, kun arvioidaan rehujen laatua. Muista analysoida myös kivennäiset, jolloin saat arvokasta tietoa sekä ruokinnan- että viljelysuunnitteluun.

Löydä rehuntuotannon prosessista onnistumiset ja kehityskohteet! Saavutettiinko asetetut tavoitteet? Kun onnistuttiin, mitkä tekijät siihen vaikuttivat tänä vuonna? Jos jokin osa-alue epäonnistui, miksi näin kävi? Mieti miten toimintaa voisi kehittää, että olisi parempi tuuri seuraavalla sadonkorjuulla. Kirjaa myös onnistumiset ylös, niin voit jatkaa seuraavana kesänä samaan malliin.  On hyvä, jos rehuntekoporukan kanssa (oli kyseessä sitten oma korjuuketju tai urakoitsija) pystytään antamaan palautetta puolin ja toisin sekä pitämään palautekeskusteluja. Näin jokainen osapuoli tietää tilasi tavoitteet. Yhdessä opitaan niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin ja saadaan hyvät suuntaviivat, kuinka jatketaan seuraavina vuosina.

Kirjoitus on osa Maitotila 2030 -hanketta.