Vihreän saaren laitumilla

Ei ne suuret tuotot, vaan maltillinen kustannustaso -kertoivat irlantilaiset ammattiveljemme. Irlannin kevät sai näkemään nurmet taas uudessa valossa. Ajoimme vasenta kaistaa viiden päivän ajan ympäri hyvinkin vihreää saarta. Vierailimme monella maitotilalla perehtyen laidunnukseen ja säilörehunurmiin sekä tutustuimme nurmitapahtumiin paikallisten neuvojien opastamana. Atlantilta tuuli mukavasti ja aurinko sai raiheinät kiiltämään, mutta sadetakkia ei tarvinnut ottaa esille lainkaan.

Mieleenpainuvin ammattikohde oli Teagasc –neuvontajärjestön nurmiryhmän tapaaminen Mullinahonessa. Discussion group –tyyppisiä pienryhmiä on Irlannissa runsaasti ja ryhmät koetaan esimerkiksi tilatason kustannusten alentamisen näkökulmasta hyvin merkittävinä. Myös sosiaalinen merkitys on suuri, jonka huomasi käytännössäkin ryhmän kokoontuessa. Nurmiryhmän naurun pulputus on joku ihan oma lajinsa, oltiin sitten Suomessa tai Irlannissa.

Kahden tunnin ryhmätapaaminen järjestetään noin kerran kuukaudessa vuorotellen eri ryhmäläisen luona ja aina tutustutaan käytännössä johonkin ryhmän viljelijöitä kiinnostavaan teemaan. Moni ryhmistä oli toiminut jo yli 10 vuotta ja tarkoituksena olikin pysyväluonteiset kehittämisryhmät, jotka elävät samaa tahtia tai sopivasti edellä maatalouden muutoksissa. Yksi isännistä oli aina vuorollaan vuoden ajan ryhmän vastuuhenkilönä yhdessä neuvojan kanssa, joka puolestaan herätteli porukan vaihtamaan kokemuksia. Käytännönläheisyys ja tunnuslukujen hyödyntämistapa ryhmässä inspiroi meitä, jotka itsekin toimimme vastaavien ryhmien ohjaajina Suomessa.

Ennen ryhmän saapumista kohdetilalle kiersimme Jim-isännän ja Teagascin päällikön Tomin kanssa noin 70 hehtaaria nurmia mittalautasella mittaillen. Jim kiertää pellot aina maanantaisin. Mittaus- ja aidanylitystahti muistutti sadan metrin aitajuoksua ja samalla taivasteltiin porukalla eri lohkojen odottamatonta kasvuvauhtia. Mittaustulokset kirjattiin pieneen vihkoon ja sisällä sitten tietokoneelle, josta näkyi tarkat kaaviot kasvurytmistä viikoittain. Tom painotti, että mittaustuloksista ei ole hyötyä, ellei niiden perusteella tehdä myös päätöksiä. Jim osasi selvästi siirtyä jo peltokierroksen aikana tuloksista suoraan toimenpiteisiin. Huomenna karja vaihtoi taas lohkoa uuteen sulavaan, tiheään ja lyhyeen nurmeen.

Ryhmään saapui tarkasti tasan kello 11 toistakymmentä isäntää sen oloisina, että oltiin lähdetty suoraan aamutöiltä ryhmätapaamiseen. Porukka istui ensin vieretysten olkipaalien päälle ja ihmetteli hetken meitä sivusilmällä. Ohjaaja oli koonnut tilakohtaiset tunnusluvut paperille ja jokainen perusteli omia tuloksiaan. Ohjaajan alustuksen jälkeen siirryimme useammalle peltolohkolle katsomaan käytännön tilannetta ja keskustelemaan lisää. Keskustelua virisi aktiivisesti maan viljavuudesta, nurmiseoksista ja ravinteista. Ohjaaja heitteli ilmaan hieman provosoiviakin kysymyksiä ja sai aikaan sopivaa kuhinaa ryhmässä. ”Oletko valmis ottamaan pankkilainaa saadaksesi peltosi viljavuuden kuntoon?” Lehmien seassa oli havainnollista miettiä laidunnuksen onnistumista. Sulavuushavaintoja saattoi tehdä katsellessaan sonnan sulavaa lentoa samalla kun toisessa päässä lehmää turpa repi lisää raiheinää.

Parin tunnin puheensorinan päälle juotiin teet (joka oli kahvia) ja saimme vuorostamme kertoa Suomen maidontuotannon ja nurmituotannon tilanteesta heille. Timoteimme kasvuvauhti keväällä ja esimerkiksi heitä selvästi korkeampi keskituotoksemme ja toisaalta kustannustasomme herätti hämmästystä. He halusivat myös kuulla, millaista meidän nurmiryhmissä oikein sitten onkaan –ja tietysti kerroimme parhaat tarinat. Koko ryhmä olisi halunnut lähteä Suomeen tutkimaan nurmien lisäksi valoisia kesäöitä ja toivotti tervetulleeksi nurmiryhmäläisemmekin Irlantiin. Me jatkoimme Irlannin kiertuetta kohti muita upeita nurmikohteita. Niistä lisää matkatoverini Jarkko Storbergin seuraavassa blogissa.

Anu Ellä

Valtakunnallinen huippuasiantuntija, nurmi ja benchmarking

ProAgria Länsi-Suomi