Terveiset Luken pellonpientareilta – miksi monipuolisuutta viljelyyn?

Satotasot nousuun

Tänä vuonna alkaneella, pitkäaikaisella viljelykiertokokeella (Kestävyyttä monimuotoisella viljelyllä -projekti) pyörii yhdeksän viisivuotista kiertoa aina silkasta viljan monokulttuurista täysin viljattomaan. Kierrot rakentuvat kevät- ja syysviljoista, öljy- ja palkokasveista ja muista siemenkasveista. On aluskasveja, kuminaa ja kaksivuotista nurmea. Painopisteet ovat satoisuus, hiilen sitominen ja palkokasvien käyttö.

Yhtenä isona huolenaiheena keskustelutti keskisatojen jatkuva laskusuunta, vaikka satopotentiaaliltaan yhä parempia lajikkeita ilmaantuu markkinoille tämän tästä. Syitä arveltiin löytyvän maan alta kasvukunnosta, vuosi vuodelta toistuvista äärevistä sääoloista kuivine alkukesineen ja yksipuolisesta viljelystä. Kasvinvuorotuksen edut ja esikasvin vaikutukset satoon kun ovat jo monet kerrat toteen näytetty.

Monipuolistamisen monet mahdollisuudet

Toteutuneista viljelykierroista oli projektin alkutaipaleella otettu myös selvää. 2/3 peltoalasta on ollut jatkuvasti nurmella tai vuosi vuoden perään viljalla. Kolmasosalla peltoalasta on jonkinlainen kierto; yleisimmin neljä viljaa, sitten katkaisukasvi. Vain kahdella prosentilla alasta on toteutettu monipuolista kiertoa. Markkinahinnoilla ei siis näyttäisi juurikaan olleen vaikutusta siihen, mitä viljellään.

Pienillä tiloilla kierrot ovat yksipuolisempia kuin isoilla, mikä on järkeen käypää, koska viljely on pidettävä käytännön syistä simppelinä. Isompien tilojen kierrot ovat monipuolisempia ja esim. katkaisukasvien (esim. palkoviljat tai öljykasvit) käyttö on yleisempää. Tutkimuksessa havaittiin myös, että sopimustiloilla toteutetaan monipuolisempia kiertoja, tilat ovat isompia ja maanpeitekasveja viljellään enemmän.

Yhteenvetona todettakoon, että viljelyn monipuolistamista on monenlaista. Ei ole yhtä oikeaa tapaa; viljelyn tavoitteet, olosuhteet ja asenteet ratkaisevat.

Viljelyn vastuullisuus näkyväksi

Viljan jalostajat tavoittelevat hiilineutraaleja ja vastuullisia valmistusprosesseja lähivuosina. Tarkastelussa on tällöin väistämättä myös viljelyn ympäristövaikutukset. Kilpailu tuontiraaka-aineen ja kotimaisen välillä on raadollista ja tuntuu epäreilulta, mutta se voidaan voittaa tarttumalla toimeen etunojassa; onhan tuotantomme puhdasta ja viljelijämme osaavia. Taklataan siis tämäkin haaste yhdessä!