Tanskalaista nurminäkökulmaa

Tämä blogi perustuu harjoittelujaksoon 8.-13.6.2015 Tanskassa paikallisen neuvontajärjestön Segesin vieraana. Viikon aikana tutustuin paikallisten asiantuntijoiden töihin ja vierailin usealla kotieläintilalla.

Majoituspaikkana oli Århus, missä sijaitsee mm. Segesin pääpaikka. Liikuin viikon aikana n. 130 km säteellä Århusista. Århus on länsi-tanskan mantereella, jolla on kiinteä raja Saksan kanssa. Alueella vaikuttaa Atlannin ilmavirtaukset sekä talvella Venäjän kylmyys. Tämän vuoksi ilmastolliset erot ovat suuret 100 km sisällä, mikä korostuu varsinkin talvella. Tämä tekee nurmikasvien valinnan haasteelliseksi talven kestävyyden osalta.

Segesin toiminnassa on hyvin pitkälle muovautunut tutkimuksen ja neuvonnan yhteistyö. Tanskassa pidetään hyvin tärkeänä sitä, että ajankohtainen tutkimustulos saadaan heti viljelijöiden käyttöön, mutta myös se, että kentältä tulleita ajatuksia testataan kokeilla. Koetoiminta näkyi selkeästi kasvintuotanto asiantuntijoiden toimenkuvassa, koska osa työajasta meni erilaisten peltokokeiden parissa.

Tanskassa kokeita tehdään sekä tutkimusasemilla että myös viljelijöiden lohkoilla. Viljelijöille ei makseta kokeista, mutta tanskalaiset viljelijät pitävät suuressa arvossa sitä, että saavat esimerkiksi nurmikokeita omalle lohkolle. Vastaavasti viljelijä saa kokeiden tulokset veloituksetta omaan käyttöönsä. Näitä tietoja sitten pystytään hyödyntämään oman viljelyn suunnittelussa.

Aikaisemmilla käyntikerroillani Tanskassa olen ihmetellyt sitä, että kun viljelijöiltä kysytään millä ovat nurmensa perustaneet? Vastauksena on ollut seos 47 tai 49. Kaikki eivät ole edes muistaneet mitä kasveja seos sisältää, mutta ovat erittäin tyytyväisiä seosten sadontuottokykyyn.

No, tällä reissulla sekin viimein selvisi mistä nämä seokset ovat lähtöisin. Seokset on tehty pitkän tutkimustyön pohjalta. Seokset on kehittänyt Segesin kasviasiantuntijat ja seoksille on tehty selkeät viljelyohjeet, joita tarkennetaan vuosittain. Seoksia kauppaavat useat siemenpakkaamot, mutta lajikkeiden osalta on täytynyt teetättää kokeet, jotta viljelyohjeet olisivat toimivat seoksen suhteen. Segesin asiantuntijat eivät suosittele edellä mainittuja seoksia, jos niissä käytetään muuta kun Segesin testaamia lajikkeita. Eli linja sinäänsä on tiukka, mutta toisaalta erittäin toimiva, koska viljeltävien lajikkeiden käyttäytyminen tunnetaan.

Paikalliset asiantuntijat ihmettelivät suuresti Suomen tilannetta ja kysyivät kuinka pystyn antamaan selkeitä viljelyohjeita, jos lajikkeita ei ole testattu teidän oloissa. Tämä tilanne on tullut viime vuosina selkeästi esille, kun huonojen apilansiementuotantovuosien takia ulkomaisia lajikkeita on tuotu täydentämään kauppojen valikoimaa. Monesti näistä lajikkeista löytyy jokin ulkomainen tutkimus, jossa lajike on todettu toimivaksi. Kuitenkin jos tutkimus on tehty alueella, jossa ei ole lunta ja pakkastakin hyvin vähän, ei tutkimus tulos vastaa Suomen olosuhteita.

Yllä oleva kuva on 3 vuoden tutkimuksesta, jossa tutkitaan apilan säilyvyyttä. Koeruudut niitetään 6-7 kertaa kesän aikana ja ne analysoidaan miten yksilömäärät säilyvät ruudukoilla 3 vuoden aikana.

Tällä tiedolla on hyvin suuri merkitys, koska Tanskassa nurmet korjataan 5-7 kertaa kasvukauden aikana. Yleisenä ohjeena oli, että luomutiloilla sato tulisi korjata 6 kertaa. Tämän sen vuoksi, että tällä toimenpiteellä siemenrikat saataisiin pidettyä kohtuudella kurissa. Luomutiloilla joissa kävin, voikukkaa löytyikin paikoin kohtuullisen runsaasti. Voikukkaa ei pidetä sinäänsä haitallisena, mutta lehtevyyden osalta se laskee satotasoa mitä pyritään pitämään korkealla. Yleisesti satotaso oli 10 000 kakg/ ha luokkaa, mutta kertasadon määrä vaihteli suuresti kesän aikana. Yleensä parhaat sadot saadaan keväällä ja syksyllä. Useasti kesäsadot ovat puhdistusniittoja kuivuuden ja kuumuuden vuoksi.

Luomutiloilla viljelykierto määräytyi lohkon sijainnin mukaan. Tuotantorakennuksen ympärillä lähimpänä olevat lohkot olivat laidun käytössä ja laidun alaa lisättiin syksyä kohti. Näiltä lohkoilta korjattiin yleensä 1-3 säilörehusatoa, jonka jälkeen ne laidunnettiin. Nurmen ikä on enimmillään 3 vuotta ja uusinta tapahtuu joko viljan tai rehuherneen kautta. Seuraavat lohkot ovat 5 vuoden kierrossa jossa on 3 nurmi vuotta ja 2 vilja vuotta. Nurmen iän rajoittaminen perustuu hyvin pitkälle useisiin niittoihin sekä siihen että täydennyskylvöä tehdään hyvin vähän.

Nurmiseoksissa yleisesti käytettiin nurminataa ja raiheinää sekä apiloita. Joissain seoksissa oli lisäksi rainataa ja jopa timoteita. Timoteita suositeltiin lähinnä märille lohkoille.

Kuvan seos 49 koostuu ruokonadasta, nurminadasta, englannin raiheinästä, puna- ja valkoapilasta. Apilan määrä on vähäisempi suhteessa siihen mitä Suomessa käytetään. Kuitenkin kasvustoissa apila näkyi hyvin runsaana, joten pienempi apila määrä perustamisvaiheessa oli hyvin perusteltua.

Säilörehun täydennykseen Tanskassa käytettiin vihanta- hernettä, jolla nurmet yleisesti perustettiin. Lisäksi lisävalkuaista korjattiin sinimailas lohkoilta. Sinimailanen kylvettiin seoksena, josta ensimmäinen sato yleensä korjataan samaan siiloon muun säilörehun kanssa. Toisesta sadosta alkaen sato varastoidaan erikseen, koska vasta toisessa sadossa sinimailasen määrä on hallitseva. Hyvin yleistä oli, että tilalla oli syötössä useampi säilörehuerä yhtä aikaa tai useampi säilörehuerä oli säilötty samaan siilon päällekkäin. Tällöin säilörehu oli tasalaatuista läpi koko sisäruokinta kauden.

Säilöntäainetta tiloilla ei käytetty, vaan rehu pyrittiin korjaamaan kuiva-aineen ollessa vähintään 26 %. Rehupatjan tiiviyteen kiinnitettiin erityisesti huomioita ja usein näkikin, että kuormat odottivat purkua siihen asti, että edellinen erä oli saatu kunnolla poljettua. Aina ei kuitenkaan Tanskassa ole otollisia korjuu olosuhteita, niinpä pilaantunuttakin rehua tuli vastaan tiloilla. Kysyessäni syytä miksi säilöntäainetta ei käytetä, yleisin syy oli aineiden hinta. Hankinnat mietitäänkin usein hinnan perusteella. Toisaalta osittain pilaantunut rehu menee ruokintapöydälle ja rippeet korjataan sitten pois mikä ei mene kaupaksi.

Kokonaisuutena Tanskan viikko oli hyvin avartava ja toi esille sen, että oman kotimaisen tuotannon vahvuutena on vankka säilörehuosaaminen. Oikeilla toimenpiteillä pystymme saaman nurmesta yli 10 000 kakg /ha 2-3 niitolla siinä, missä Tanskassa satoa korjataan 5-6 kertaa. Lisäksi ilmastollisesti sijaitsemme suotuisalla vyöhykkeellä, jossa kesällä ei ole vielä liian kuumaa ja kuivaa timotein viljelyyn, mikä vastaavasti on Ruotsissa ja Tanskassa haittavana tekijänä.

Kirjoittaja:

Olli Valtonen, ProAgria Oulu