Suomalaiset laitumet englantilaisen silmin

Name: Agency Leroy
Price range: $

2.7.2015 3 min lukuaika

Ruohonjuurella

Miten saisimme Suomessakin enemmän irti laitumesta ?

Vieraillessamme eteläsuomaisella nurmitilalla Anu Ellän ja englantilaisen nurmiasiantuntijan Sara Gregsonin kanssa, piti itsekin muutaman kerran miettiä miksi meillä asioita tehdään juuri niin kuin nyt tehdään. Englannin näkövinkkelistä katsottuna suomen laidunkausi on äärettömän lyhyt ja nopeatempoinen. Kysymys on siis siitä, saammeko hyödynnettyä laitumen mahdollisimman hyvin eläinten hyödyksi.

Upeimpia lehmiä, mitä olen ehkä ikinä nähnyt, kehui maailmalla laajasti karjatiloja kiertänyt Sara Teristen kartanon laitumilla. Lehmät laiduntavat yhdeksässä eri laidunryhmässä, jotka on tarkkaan suunniteltu huomioiden kuntoluokat, luonne ja muut ominaisuudet. Kuvassa Jarkko Storberg, Sara Gregson ja Antti Veräväinen.

Meikäläisillä laitumilla ongelmana on keskikesän äärettömän nopea kasvu. Tiheässä nurmessa päästään hyvissä olosuhteissa jopa yli 300 kuiva-ainekilon päiväkasvuun hehtaarille. Tämä kasvu on liian nopea tehokkaalle laiduntamiselle. Onko siis otetavissa jotain oppia englantilaiselta asiantuntijalta?

Suurin erottava tekijä nurmessa on tietysti laidunkasvit. Englantilaiset nurmet perustuvat englanninraiheinään ja ihmetystä herättikin se, miksi suomalaisissa laidunseoksissa ei ole enempää kyseistä kasvia. Havaitsimme pellolla, että korkeammasta ruohosta eläin valitsee mieluimmin englanninraiheinän kuin esimerkiksi tähkivän timotein. Ihmetystä herätti myös se, että moni kylvää laitumen ja säilörehunurmen samalla seoksella.

Seoksiin tutustuimme sekä tiloilla, että myös K-koetilan koeruuduilla. Pitkä timotei herätti hämmästystä, kuten myös seosten lajiketietojen automaattinen esittely. Seoslappuja tutkimassa nurmiväen kanssa Mika Kavander (kuva: Sara Gregson) ja maisemalaitumella Jarkko Pirisen umpparit.

Toinen selkeä ero on laidunlohkojen syöttöstrategia, joka korostuu maitotiloilla. Lohkolla, johon suomalainen laittaa 30 lypsylehmää, on englantilaisella 200 – 250 lehmää. Tosin tuo eläinmäärä ei viivähdä lohkolla kuin vuorokauden, suomaisella taas useita päiviä. Korkealla eläintiheydellä syönti on tehokasta, eikä juurikaan ruohoisia hylkylaikkuja jää. Nopeaa siirtymistä seuraavalle lohkolle perusteellaan myös sillä, että joka päivä uusi puhdas laidun parantaa olennaisesti rehunsyöntiä laitumelta, joka taas tuo lisää maitolitroja tai lihakiloja. Asiantuntija Gregson totesi, että laiduntaminen vaatii työtä ja suunnittelua, jotta se tuottaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Englannissa on aloiteltu uutta kasvavien sonnien kasvatusstrategiaa, joka perustuu yksinomaan laidunruohoon. Tällä tavalla kasvatettujen sonnien lihan laatu on erilainen väkirehulla kasvatettuun verrattuna. Tämä johtuu toisaalta ruohosta, mutta myös siitä että eläin saa vapaasti liikkua ulkona laitumella. Tällä tavalla tuotetulle lihalle on kehitetty myös oma tuotemerkki, jolla kuluttajat saadaan houkuteltua maksamaan hieman paremmin ”oikealla tavalla ”kasvatetusta lihasta. Meillä sonneja ei juurikaan laidunneta, vaikka siihen voisi olla jossain tapauksissa jopa mahdollisuuksia.

Miten siis saisimme enemmän irti laitumesta? Tässäpä kolme ajatusta pohdittavaksi:

Monessa tapauksessa auttaisi jos eläimet pääsisivät mieluimmin liian aikaisin kuin sopivaan aikaan laitumelle. Ensimmäiset pari päivää menevät laidunkauden alussa kisaillessa lauman herruudesta ja silloin jo menetetään paljon tehokasta syöntiaikaa. Osan lohkoista voisi myös niittää alas ennen ensimmäistäkään syöttöä.
Syöttölohkojen kokoa tulisi pienentää ja lohkolukumäärää lisätä: Vaikka laidunpinta-ala ei muuttuisikaan saataisiin tällä keinolla samalta alalta enemmän ruohoa syötäväksi. Nopea kierto auttaa jälkikasvun onnistumista
Hyvä suunnittelu talvella, vaikka ruutupaperille, helpottaa laidunlohkojen erottamista sopiviksi. Samalla on hyvä suunnitella myös järkevät kulkureitit.