Satotason nostoa Ruotsin tyyliin

Koetilalla tutkimuskohteina mm. talvenkestävyys ja IPM

Ensimmäinen vierailukohde ei ollut aivan tavallinen maatila, vaan SLU:n koetila Lövsta försöksgård, jossa tehdään monipuolista tutkimustoimintaa mm. syysviljojen talvenkestävyyden, kasvinravitsemuksen, IPM:n ja biologisten torjuntamenetelmien parissa. Uppsalan korkeudella syyskylvöisten kasvien talvenkestävyys ei ole itsestäänselvyys ja esim. syysohran sekä -öljykasvien viljelyvarmuus koetaan tilanhoitaja John Löfqvistin mukaan monilla tiloilla liian huonoksi. 

Syysvehnää on viljelyssä paljon ja satotavoitteet ovat kahdeksan tonnin luokkaa hehtaarilta. Kaura ei sen sijaan ole Uppsalan seudulla erityisen suosittu viljelykasvi mm. toksiiniriskin ja vehnää heikomman satotason, mutta myös huonosti vetävän markkinan vuoksi. Alle 6000 kilon hehtaarisatoja pidetään Ruotsissa huonoina. Lövstan tilanhoitaja John Löfqvistin mukaan osa syyskylvöisten kasvien huonosta maineesta johtuu siitä, ettei viljelijöillä riitä keväällä kärsivällisyyttä odottaa uutta kasvua, vaan huonon näköiset kasvustot tuhotaan usein liian aikaisin.  

Muokkausten suhteen Lövstassa pyritään mahdollisimman matalaan muokkaukseen, vaikka märkien syksyjen jälkeen joudutaankin silloin tällöin turvautumaan kyntöön. Pellot ovat pääasiassa savimaita.

Tilojen välinen yhteistyö tuo kilpailuetua

Vierailimme myös kahdella perinteisemmällä perhetilalla. Andreas Eriksson viljelee omaa tilaansa tiiviissä yhteistyössä isänsä ja lankomiehensä viljatilojen kanssa. Kolmen tilan yhteensä 900 hehtaarin viljelytoimet hoidetaan sulassa sovussa samoilla koneilla. Maat ovat pääosin vuokrattuja, mutta tilojen välinen yhteistyö vähentää kilpailua ja pitää vuokratason kohtuullisena (200 €/ha). 

Eriksson panostaa ojitukseen jatkuvasti ja suosii kevytmuokkausta. Kylvösiemenen hän ostaa valmiiksi kunnostettuna, koska tilan oman siemenen ja sertifioidun siemenen hintaero on niin pieni (viime keväänä alle 90 €/tn). Viljelykierrolla (vehnä-ohra-rapsi-herne) tähdätään elintarvikelaatuisiin tuotteisiin ja matalaan tautipaineeseen. Lannoitteiden hinnasta hän ei suostu hermostumaan, koska hinnanvaihtelut nyt vain kuuluvat markkinatalouteen.

Noin puolet ruotsalaisista viljelijöistä on Lantmännenin osakkaita ja Erikssonkin toimii aktiivisesti tuottajaorganisaatiossa. Johtoajatuksena Erikssonilla on, ettei kaikkea kannata omistaa itse. Oikealla asenteella niin viljelijöiden järjestäytyminen kuin tilojen välinen yhteistyökin tuovat selvää kilpailuetua.

Saman ajatuksen jakavat myös serkukset Anders ja Mats Karlsson (Divagri Ab), jotka viljelevät kahdella tilalla yhteensä 600 hehtaarin alaa. Suorakylvöön vuodesta 2012 panostanut kaksikko nimeää ojituksesta ja maan kasvukunnosta huolehtimisen tärkeimmiksi asioiksi korkeita satotasoja tavoiteltaessa. Syysvehnä ja -rapsi ovat Divagrille tärkeitä viljelykasveja, mutta viljelyssä on myös kevätvehnää, -ohraa ja -rapsia sekä herneen ja timotein siementä. 

Kaikki vilja kuivataan ja kylvösiemen kunnostetaan pääosin omasta sadosta. Tilan erikoisuus on Väderstad Striphawk -kylvökone, jolla kylvetään 25 cm:n rivivälein. Suojaviljaan perustettava timotei kylvetään viljarivien väliin.

Kasvinviljelyneuvoja Line Strandin tärpit satotason nostoon

Brunnbyn peltopäivillä tapasimme Hushållningsskällskapetin kasvinviljelyneuvoja Line Strandin, joka piti meille opastetun kierroksen messualueella. Hänen mukaansa syyskylvöiset kasvit ovat Ruotsissa suosiossa korkean satopotentiaalinsa vuoksi. 40–60 % maan viljelyalasta onkin syysviljaa. Näistä tärkein on tietysti syysvehnä, joka kattaa yli puolet Ruotsin viljasadosta ja jonka keskimääräiset hehtaarisadot pyörivät jossakin seitsemän tonnin hujakoilla. Jaettu lannoitus on avain huippusatoon. Viimeisin lisälannoitus tulisi tehdä mahdollisimman myöhään, jotta valkuainen saadaan nousemaan. 

Öljykasveista tärkein on syysrapsi. Matalakasvuisten lajikkeiden talvenkestävyys on nykyisin melko hyvä, vaikka kasvusto saattaa näyttää talven jäljiltä kurjalta. Harvaakaan kasvustoa (esim. 30 kpl/m2) ei kannata lähteä suin päin rikkomaan, koska öljykasveilla on hämmästyttävä kompensointikyky. Aukkoisessa kasvustossa on erityisen tärkeää huolehtia rikkatorjunnasta, eikä lannoitustakaan voi unohtaa. Öljykasvien tuholaisista haastavimpia ovat rapsikuoriainen ja kaalikoi. Lämmin elokuu suosii kaalikoita ja aiheuttaa siten tuhoja syysöljykasveissa. Viileinä ja sateisina loppukesinä tuholaisongelmia on vähemmän.

Muiden vierailuisäntiemme tapaan myös Line Strand painotti toimivan ojituksen merkitystä. Ruotsissa peltojen ojitukseen on kertynyt suuri korjausvelka, eikä asiantuntijoita tai ammattitaitoisia tekijöitä meinaa löytyä. Vesitalouden hallinta on kuitenkin kiistaton perusta maan kasvukunnolle ja korkealle satotasolle. Toimiva ojitus vähentää myös viljelyn ympäristökuormitusta, kuten eroosiota, ravinnehuuhtoumia, denitrifikaatiota yms.

Mitä opimme?

Kateus hannuhanhia kohtaan on turhaa, koska ruotsalaiset painivat aivan samanlaisten haasteiden kanssa kuin suomalaiset kollegansa. Äärevät sääolosuhteet, kuten kuivuus tai liika vesi, syyskylvöisten kasvien talvituhot, öljykasvien tuholaiset, tukiviidakko ja lainsäädäntö ovat asioita, joiden kanssa on opittava pärjäämään. Maan kasvukuntoon ja syyskylvöisiin kasveihin panostaminen sekä tilojen välinen yhteistyö nousivat kuitenkin selvästi esiin, kun keskustelimme tilojen kannattavuudesta. Näillä opeilla voitaisiin varmasti Suomessakin tukevoittaa viljelyn taloudellista tukijalkaa ja parantaa kilpailukykyä. Yhteistyössä on voimaa.