Saappaiden välissä talven säilörehut

Nurmi kasvaa nyt sitä vauhtia, että melkein joka päivä voi todeta, ettei missään ole tänä keväänä ollut niin pitkää nurmea. Tosin on tilojen nurmitaktiikoissa ja kasvustoissa varsin isojakin eroja. Toisen paras pelto voi ollakin jollekin toiselle viljelijälle se heikoin. Kilpailusta ei ole toki kysymys, vaan jokainen tila pyrkii löytämään riittävyys- ja laatutilanteen, jolla tuotetaan mahdollisimman edullisesti paljon maitoa tai lihaa. Jos katselee enimmäkseen omia peltojaan, voi tilanteeseen tottua, oli tilanne mikä hyvänsä.

Tällä viikolla olen kiertänyt Satakunnassa, Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa. Tilat joilla olen viikon sisällä kiertänyt, ovat olleet enimmäkseen nurmiryhmäläisiä, joiden keskisato on selvästi valtakunnan keskiarvoa korkeampi. Yli 10 000 kg ka/ha keskisadon tiloilla on tietysti sikäli raskasta kävellä kasvustojen läpi, kun tiukka kasvustomassa ottaa saappaaseen kiinni. Tällä viikolla on myös kastunut jalat, kun nurmi yltää jo saappaan varren yläpuolelle, 55 senttiin eilen torstaina. (Mutta tykkään kastuvista jaloista ja raskaista jalan nostoista rehevässä kasvustossa.)

Lähipäivinä starttaa ensimmäinen korjuu Länsi-Suomessa –keleistä riippuen. Monelle nurmen viljelijälle kevät on ollut hankala, märkä ja kylmä ja ärsyttävä. En muista koska olisin nähnyt niin paljon voikukkaa, hierakkaa ja kanankaalia pientareilla ja pelloilla. Jopa korkeasatoisilla lohkoilla on silmille hypännyt karmea hierakka- tai kanankaalimäärä monesti varsin yllättäen. Viime vuonna eräälläkin korkeasatoisella tilalla ei näkynyt hierakan hierakkaa ja tänä vuonna sitten arviolta miljoona yksilöä töröttämässä pystyssä yhdellä puolella hehtaarilla. Kuka haluaa jakaa hierakat lehmilleen ja kylvää ne ensi vuonna lietteen mukana koko peltoalalle?

Silti melkein jokaisen kiertämäni tilan kanssa olemme saaneet iloita uusista aiempaa selvästi paremmista perustetuista nurmista. Kasvuston alaosiin ei enää päivä paista eikä tuuli hulmuta timoteita. Koko kasvustomassa heiluu hitaasti muhkeana massana pellolla. Englanninraiheiniä on nyt aiempaa enemmän talven jäljiltä iloisesti spurtissa mukana, mutta kevätsadon muhkein on silti timotei. Loppukesällä samat pellot muuntautuvat säiden ja seokseen valittujen kasvien kasvurytmin mukaan, jolloin natojen, raiheinien ja typensitojien osuus lisääntyy. Ensi kesänä sama lohko on taas koostumukseltaan hieman erilainen. Ei käy tylsäksi.

50-55 -senttisiä tiheitä kasvustoja. Jos korjuuseen on vielä viisi päivää, lisääntyy satomassa melkein silmissä.

Täydennyskylvö on onnistunut erityisen hyvin tällaisena märkänä keväänä. Kuusi viikkoa kylvön jälkeen tarkastellut timoteit ovat nyt muutamien senttien mittaisia ja englanninraiheinät jopa 10-15 -senttisiä. Apiloitakin on tarttunut maihin hienosti. Parhaimmillaan täydennykset ovat onnistuneet lohkoilla, joissa on pintarakenne kunnossa. Isojakin aukkoja on saatu paikattua todella hienosti.

Yllä ensimmäisessä kuvassa suojaviljan oljen jättämien aukkojen täydennystä nurmiheinillä ja seuraavassa kuvassa samaan ongelmaan isketty täydentämällä ohraa ja nurmiheiniä. Molemmissa kuvissa kylvö tehty n. 6 viikkoa ennen kuvien ottoa. Loppukesällä olkien aukot ovat historiaa.

Läntinen sinimailasvillitys osoittaa pientä taantumisen merkkiä. Talvesta sinimailaset selvisivät täällä oikein kivasti, mutta samassa kasvustossa on tyypillisesti isohkoja aukkoalueita, ehkä viime loppukesän kuivuudessa vahvasti levinneiden mailasten varjostamia kohtia joista heinät ovat hiipuneet viime vuonna ja joissa mailaset eivät ole vielä täydessä vauhdissa. Typensidonta käynnistyi nyt hitaasti viileässä ja nurmiheinillekin sopiva lannoitus oli vaikeaa. Moni oli onnistunut apilakolmikolla (puna/alsike/valko) mailasta selvästi paremmin. Paras kevään ja kesän aikana näkemäni mailasnurmi oli kokonaan lannoittamaton ja koostui Karlu-rehumailasesta, jonka toverina oli myös eri apiloita ja nurmiheiniä.

Rehumailanen ´Karlu´ yhteistyössä apiloiden ja neljän heinän kanssa. 4.6 Satakunta. Ravinteet edellisvuoden perustamislannasta ja tämän vuoden typpi kokonaan typensitojakasveista.

Entistä konkreettisemmin pystyy miettimään säilörehusadon laadunkin muodostumista jo siinä alkukesän auringossa, kun katselee tulevaa säilörehua tarkasti. Vaikkapa eräällä mailaspellolla, jossa mukanani ollut lapsikin ymmärsi kysyä, että onkohan tämmöinen hyvän makuista niille lehmille. Lehmien raati ilmoitti viime talvena kyseisen lohkon paaleista, että kyllä kelpaa, saako tätä jostain lisää. Kuitenkin samat eläimet pyrkivät mailaspaalien edetessä syötössä lisäämään alusolkien syöntiä.

Jos on huomattu jo viime talvena, että vaikkapa kakkossato ei maistu, tai on liian vähän valkuaista tai sulavuutta tai kuitua, tai liikaa kaliumia tai mitä milloinkin, sitä on parasta miettiä tänä kesänä jo siinä ”rikospaikalla”, eikä vasta paperilla tai ruokintakustannuksia laskiessa talvella. Tässä se on se koko ruokinnallinen laatu ja maittavuus, koko ensi talveksi, saappaittemme välissä.

Kirjoittaja:

Anu Ellä

Nurmen huippuasiantuntija, ProAgria Länsi-Suomi

Kuvassa kolleegan kauniit saappaat ja savolaistilan kauniit apilat märän kevään jälkeisessä kirissä.