Rehuntekoon vihdoinkin?

Olen kontannut nurmikasvustoissa viikkokausia eri puolella Suomea. Viimeisen viikon aikana on voinut olla seisoviltaankin, sillä nurmi on kasvanut jo varsin tuhdiksi läntisessä Suomessa ja vielä pystyssä olevissa kasvustoissa kiritään sittenkin jopa yli 70 sentin mittoihin.

Varhain keväällä kannattaa kontata ja varmistaa kasvutilanne tarkasti, että saa viime hetken nurmisuunnitelmat kuntoon!

Varhain keväällä on yleensä katsottu vehreitä englanninraiheinien, apiloiden ja timoteiden alkuja, mutta tänä keväänä piti samoilla viikoilla kaivaa vihreää esiin lyhyenkin kuloheinän seasta. Kun uskoa riitti, näytti kuitenkin siltä, että kaikki kasvit olivat hyvin nousemassa uuteen kesään. Nurmiryhmätiloilla kasvustot nousivat tiheinä ja elinvoimaisina, joskin hitaasti. Ongelma ei ollut niinkään talvi, vaan kevät.

Kylvöjälki paljastuu erityisen havainnollisesti varhain keväällä.

Keväällä koettiin monta hallakierrosta, jonka jäljet näkyvät nyt kasvustojen hurahdettua pidemmäksi. Hallan vioittamilla lohkoilla on mitattu 15-20 sentin pituuden alenemaa, jonka lisäksi kasviyksilöt ovat kapeampia. Lehdet heiluvat tuulessa pinkkeinä ja pahimmillaan lehtien kärkiä on kokonaan poikki. Myös kasvitauteja on iskenyt hallan pahiten kurittamille lohkoille.

Rikkakasvit innostuivat hitaasta keväästä ja erityisesti peltokanankaali on juhlinut tänä keväänä. SItä on ruiskutettu ja viime tingan tilanteissa kitketty säkkitolkulla pois monella tilalla.

Kasvilajistossa näkyy, että ylipäätään heikosti talvenkestävät lajikkeet kuten erityisen suurilehtiset apilat ovat kuolleet talven myötä. Sinimailanen on hyvin nousussa, kun se on saanut syksyllä lepoaikansa. Lyhyeksi syksyllä niitetyillä mailaslohkoilla on paljon aukkoja, josta seuraa selkeitä tuhoja. Varmoilla apilalajikkeilla ei ollut ongelmia.

Ärsyttävimpiä ovat apilamenetykset tilanteissa joissa ensimmäisen satovuoden nurmilla on nautittu mahtavista kasvustoista ja toista talvea ns. edullisemmat lajikkeet eivät ole kestäneetkään. Tällöin tilanne on yleensä havaittu siinä vaiheessa, kun varhainen lannoitus on jo tehty 30% apilapitoisuuden mukaisesti alennettuna. Mutta jaettu lannoitushan on muodikasta, ja jälkeenpäin lisätty typpi apilakuolemien takia on antanut hyvää kasvuvoimaa ja pelastanut tilanteen. Lisätyö ja lisäeurot kuitenkin ärsyttävät! Edullisinta olisi ollut luottaa Suomessa testattuihin lajikkeisiin ja panostaa kevätlannoituksessa ravinteiden tasapainoon, jonka typestä osa saadaan typensidonnan kautta.

Rehumailanen on ollut nurmipalkokasveista parhaassa kasvussa ja kestänyt sekä vähälumisen talven että hitaan ja kuivan kevään. Juurinystyrät alkoivat tänä vuonna punertua etelässäkin vasta toukokuun viimeisellä viikolla niin apiloilla kuin mailasillakin.

Natojen alkukesä on ollut viime vuoden tavoin erityisen vaisua. Englanninraiheinä ´Riikka´oli lähes kaikilla kymmenistä kiertämistäni tiloista rehevässä kasvussa ilman suurempia jurotuksia halloista lännestä ja etelästä Etelä-Pohjanmaalle ja Etelä-Savoon saakka. Tetraploideissa englanninraiheinissä sen sijaan näkyy paljon talvituhoja, paikoin ei yhtäkään kasvia jäljellä. Jääpoltteen kurittamilla painannealueilla ei toki kasva mikään kasvi, mutta onneksi nämä alueet ovat olleet pieniä. Keväällä timotei on kuitenkin aina kasvien ykkönen, eikä sen voimaa ja makua voita mikään. Jälkisatoja varten ja typensidontaan tarvitaan kuitenkin muitakin kasveja.

Talven nurmiryhmissä tartuttiin tiettyjen ravinteiden vajauksiin, kun tilakohtaiset keskisatotasot ovat olleet vuosittain yli 9000 kg ka/ha, osalla jopa 13 000 kg ka/ha. Monilla erityisen korkeasatoisilla tiloilla on testattu hivenongelmien korjaamista ruiskuttamalla jättäen ruiskuttamattomia siivuja. Näiden tuloksia tarkastellaan myöhemmin kesällä analyysien ja kasvustohavaintojen kautta.

Koska luonto on tarjonnut kasvuvoimaa myöhässä, ovat myös linnut ja peurat huomanneet nurmimestarien aikaansaannokset turhankin hyvin. Vitsauksena on ollut laiduntavat peuralaumat sekä joutsenet. Erityisesti nuoret ja vehreät timoteinurmet ovat olleet näiden mieleen. Tietävät mikä on herkullista, mutta täystiheällä kovasatoisella lohkolla ei isäntäväkeä miellytä esilaidunnus sontakikkareineen.

Joutsenet söivät kuvan lohkon ravintorikkaasta yläosasta 15 sentin verran hetkessä. Toisessa kuvassa peurojen laiduntamaa ensimmäisen satovuoden nurmea, joka oli syöty maan tasalle toukokuun lopulla.

Korjuuaikanäytteitä on kytätty porukalla ja ihmetelty D-arvojen jokseenkin epätyypillistä alueellista kehitystä. Pellot joissa kasvu oli silminnähden käynnissä viikkokausia ennen kylmempiä alueita, ovat suht samoissa mitoissa ja D-arvoissa nyt eri puolella Länsi-Suomea.

Nyt rehunteko on alkanut eteläisessä ja läntisessä Suomessa ja ensimmäiset ovat jo lannoittamassa kakkosniittoa varten siilot peitettynä. Turun saaristoalueet starttasivat ensin, sitten Loimaan seutu. Sastamalan ja Salon kulmauksilla hurisevat niittokoneet näinä päivinä urakalla ja timotein kehitys on nopeutunut myös pohjoisemmassa Satakunnassa. Turunkin suunnalla on tosin vielä kulmakuntia, joilla D-arvot pysyvät reilusti yli 700:ssa. Kun rehunteko on 1,5 viikkoa myöhässä viime vuosista, on nurmiryhmäläisillä havaittavissa hienoista malttamattomuutta päästä kesän huippuhommaan. Onneksi meillä on whatsapp, jossa voidaan jakaa tilannetietoja.

"Ollaan päästy 75 senttiin"

”Naapurit pitää varmaan entistä hullumpana, kun kaiket ehtoot konttaan pellolla kapula kädessä”

”Kyllä tommosest ruohomääräst isompikin isäntä konttaamaan alkaa”

(Kuva Turun seudulta 13.6.2017)

Kirjoittaja: Anu Ellä

Huippuasiantuntija, nurmi

ProAgria Länsi-Suomi

Kuvat: Anu Ellä ja nurmiryhmäläiset