Pienryhmät Katalonian auringossa

Lähdimme Espanjaan kahden vuoden koronaperuutusten jälkeen 30:n pienryhmäläisen kanssa oletuksenamme vahva ja temperamenttinen johtamiskulttuuri sekä kuumuus ja kuivuus rehuntuotannon kiusana. Vahvaa temperamenttia kohtasimme lähinnä Flamenco-showssa, mutta kuumuus ja kuivuus todellakin ohjasi toimintaa kaikilla vierailutiloilla. Espanja onkin vahva maatalousmaa, eikä pelkkää palmubeachia, hämmästeli moni.

Kataloniassa kuumuus ylittää +40–44 astetta kesällä ja talvella mennään alhaisimmillaan muutamaan pakkasasteeseen. Hedelmäyrityksissä talven kylmä jakso on elintärkeä, eikä talviolosuhteita harmitellut kukaan karjatilallisistakaan. Lypsyasemilla oli tuulettimia ja vesisuihkuja, jotta lämpöstressi lievenisi. Navetat olivat rakenteeltaan varjostavia, mutta ilma saatiin kiertämään seinättömyyden ja valtavan tuulettimien määrän avulla. Ilman kierto auttoi myös eläintautien hallinnassa.

Kasvukausi on pitkä ja on tavallista kylvää syksyllä yksivuotisia seoksia, esimerkiksi italianraiheinä-ruisvehnä-kaura-rehuvirna, ottaa niistä muutama säilörehusato helmi-huhtikuussa ja kylvää perään esimerkiksi maissit. Olette onnekkaita, kun tänään sataa, totesi yksi isännistä harvinaisena sadepäivänä. Suomalaiset ehkä kaipasivat enemmänkin Espanjan aurinkoa. Katalonian sademäärät jäävät jopa 300 milliin vuodessa.

Pyreneiden vuoriston lumien sulamisvedet ovat koko maatalouden elinehto. Sulamisvedet johdetaan massiivisen järjestelmän kautta tiloille ja karjatilat nauttivat kasteluvedestä hehtaarikohtaisella maksulla. 400 lehmän maitotilalla kastelutolppia oli kauttaaltaan halki peltojen, eikä kukaan valittanut, että piti kiertää rehunteossa tuhansia tolppia. Isommassa kokoluokassa 3800 lypsylehmän tilalla käytettiin jo massiivisempiakin sadetuskalustoja. Bussin ikkunasta katsellessa totuimme näkyyn, jossa pellot olivat täynnä tolppia. Osa tiloista oli jo aloittanut kastelun, jota tehtiin yleensä huhtikuusta syyskuulle saakka. Lietettä johdettiin kasteluveden sekaan, emmekä halunneet mennä pelloilla keltaisen suihkun alle. 20 päivää ennen rehuntekoa lietevedellä kastelu lopetettiin hygieniasyistä.

Espanjan rehuntuotanto perustuu sinimailaseen, yksivuotisiin seoksiin ja maissirehuun, jota tehtiin sekä tähkistä että lehtimassasta – molempia erikseen. Perehdyimme myös espanjalaisittainkin harvinaisempaan auringonkukan rehukäyttöön. Tilan isäntä oli brändännyt lihantuotantonsa toimimaan pelkästään oman tilan kasvattamilla rehuilla ja auringonkukkarehun avulla saatiin lisää hyviä rasvahappoja – Omega 3 -lihaa.

Sinimailanen oli monella tilalla ensisijaisesti myyntikasvi, josta korjattiin 7–8 satoa myytäväksi Kiinaan ja Saudi-Arabiaan. Sitä ei kannattanut syöttää itse, vaan myydä ja tuottaa itselle halvemmalla yksivuotiset säilörehut ja maissit. Mailasrehun hinta voi jopa nousta nykyisessä markkinatilanteessa.

Tuotantopanosten ostohintojen nousun takia oli päädytty tänä keväänä ruokkimaan normaalia enemmän oman tilan rehuilla, jonka vuoksi panostus kevään toiseen rehusatoon oli kova. Osa oli päätynyt korjaamaan vuoden kakkossadon raiheinäseoksilta jo etuajassa. Suomalaisin silmin tuntui hämmentävältä, että maaliskuun lopussa oli menossa toinen niitto. Kaiken kaikkiaan vaikutti, että katalonialaisten riippuvuus maailmantilanteesta oli pienempi, ja tilat luottivat omaan rehustukseensa. Investointeja ja laajennustoiveita rajoitti hankala lisämaan saanti ja kalliit hinnat peltojen vuokrauksissa, saati ostoissa. Vain kastelun piirissä olevat alueet kiinnostivat.

Ammattiylpeys ja usko oman maan maatalouteen oli Kataloniassa vahvaa. Vahva oli myös aktiivisen ryhmämme innostunut ote asioiden tutkimiseen ja selvittämiseen. Ammattiosuuksien ohella ehdimme perehtyä mm. tapas-ruokailujen saloihin, vierailla korkealla vuorella Montserrat-luostarin alueella, hämmästellä vahvaa läsnäoloa Flamenco-tanssissa Barcelonassa sekä kokea käsinkosketeltavaa yhteisöllisyyttä, kun saatiin tehdä tämä kaikki hyvässä porukassa. OLE!

Lisää matkan antia myöhemmissä artikkeleissa ja matkaraportissa.

Valtakunnallinen huippuosaaja, nurmi ja johtaminen

Matkan suunnittelukustannuksia tuki ProAgria Länsi-Suomen Aikaa On -hanke. Matkan vastuuhenkilöinä toimivat Anu Ellä ja Jarkko Storberg ProAgria Länsi-Suomesta sekä Johanna Vesa Farmimatkoilta.