Ojitukseen panostamalla asiantuntijamme Samuli Seppäsen tilan haastava lohko on nykyään tilan parhaimpia

Lohkon eroosioherkkyyttä tarkasteltiin Rusle-mallin, salaojakarttojen, maalajiaineiston ja ilmakuvien avulla

KVVY - Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n Tiina Nuortimo etsi Seppäsen tilan lohkon ”Peltomaiden eroosioherkkyys”-aineistosta. Aineisto perustuu Rusle-malliin, joka kuvaa pintamaan keskimääräistä herkkyyttä vesieroosiolle. 

- Meillä aineistoa käytetään ennakkotarkastelun apuna, eli sen kautta voidaan paikantaa mahdollisia potentiaalisia eroosion ongelmakohtia, Nuortimo avaa aineiston käyttöä. 

Seppäsen tilan lohkolla tietyt alueet näyttäytyivät räikeän punaisina, joka tarkoittaa suurempaa riskiä eroosiolle. 

- Rusle -mallin merkkaamilla alueilla on selkeästi havaittavissa eroosiota sulamisvesien toimesta ja jyrkimpien kohtien kasvustot kärsivät usein kuivuudesta ja kuivina vuosina palavat pystyyn, toteaa Seppänen.

Seppänen katsoo huolestuneena vasemmassa laidassa kulkevan ojan reunan punaista väriä:

- Vesistökuormituksen riski on reunalla ilmeinen jyrkän rinteen takia, hän toteaa. 

Ojan reunassa on 1 m piennar. Se on tarkoitus säilyttää jatkossakin, vaikka uudet tukiehdot eivät niitä enää vaadi. Samulin mukaan muut punaiset alueet eivät ole niin suuria vesistökuormitusriskejä. Vesi kulkeutuu pois salaojien kautta ja kulkeutuminen hidastuu tasaisemmilla alueilla.

Eroosion vähentämiseksi lohkon muokkaamista on syksyllä pyritty välttämään. Lohkolla on käytetty maanparannuskuituja multavuuden parantamiseksi. Samalla maanparannuskuidut vähentävät vesistökuormitusta, kun maa-ainesta ei lähde liikkumaan veden mukana. 

- Suunnitelmissa on tehdä rinteiden päälle täsmäkäsittelyjä maanparannuskuiduilla, jotta poutivuutta saataisiin vähennettyä ja maa-aines sekä ravinteet pysymään paikoillaan, Samuli toteaa.

Toimiva ojitus mahdollistaa syyskasvien viljelyn Seppäsen lohkolla

Nuortimo tarkasteli Seppäsen lohkoa myös ilmakuvista sekä salaojakartan avulla. Ilmakuvien avulla voidaan paikantaa mm. märkyyden vaivaamat alueet sekä avouomien kunnostustarve. Lohkokohtaisen tarkastelun lähtökohtana on toimiva vesitalous. Maaperän terveyden sekä maanrakenteen ja kasvukunnon hoidossa kaikki lähtee toimivasta vesitaloudesta eli perus- ja paikalliskuivatuksesta. Kuivatuksen toimiessa oikein ylimääräinen vesi johdetaan pois, mutta vettä imeytyy kuivina kausina riittävästi kasvien käyttöön. Peruskuivatuksesta huolehtivien ojitusyhteisöjen aineistot saadaan alueelliselta ELY-keskukselta. Ojitusyhteisöjen sijaintia voi myös tarkastella Ojitusyhteisöt kartalla kansalaiskäyttöön suunnatusta online-karttapalvelusta. Salaojitussuunnitelmat ja mahdolliset suunnitelmakartat tarkastetaan Salaojayhdistyksen ylläpitämästä Salaojarekisteristä. Salaojasuunnitelmasta nähdään putkirakenteiden sijainti, asennustaso, kaltevuudet sekä alueen korkeussuhteet ja voidaan verrata näitä havaittuihin ongelmakohtiin lohkolla. Maalajitiedot katsotaan Geologian tutkimuskeskuksen Maankamara-palvelusta.

Samulin lohkosta pääosa on hietamoreenia, mutta maalaji vaihtelee lohkolla hienosta hiedasta hiuesaveen, joka luo oman haasteensa lohkon viljelytoimenpiteiden ajoittamiseen. Lohkolla on runsaasti rinteitä ja notkon pohjia, joihin vesi pakkautuu keväällä ja syksyllä. Toimivan ojituksen ansiosta vesi ei aiheuta ongelmia viljelylle. Myös syyskasvien viljely on lohkolla onnistunut. Lohko onkin yksi tilan parhaista lohkoista.

Eroosio on merkittävä maatalouden fosforikuormituksen aiheuttaja

Peltojen eroosioriskin arviointi on tärkeää maatalouden ympäristötoimenpiteiden suuntaamiseksi. Erityisen tärkeään on tiivistymäriskin ja pintavalunnan vähentäminen sekä imeyttämisen tehostaminen. Peltomaiden eroosioherkkyys-aineistoa on hyödynnetty Sääski-hankkeessa. On tärkeää kuitenkin muistaa, että eroosiomalli ei huomioi maanrakenteen ja vesitalouden rakenteiden toimivuutta, mutta toimii kuitenkin hyvänä lisätyökaluna. Hankkeessa tarkastellaan Sääskjärven ja Tallusjoen valuma-alueiden tilaa kokonaisvaltaisesti tavoitteena maan vesitalouden, hiilensidonnan, kasvukunnon parantaminen sekä vesistöön kohdistuvan kuormituksen vähentäminen. Peltomaiden eroosioherkkyysaineiston avulla on löydetty alueelta potentiaalisia ongelmakohtia, joita yksin peruskartta-, maalaji- ja satelliitti sekä ilmakuva-aineistoilla ei ole ollut yhtä helppo visuaalisesti havaita. Paikkatietotarkastelun avulla paikan päälle tehtäviä käyntejä ja neuvontaa on helpompi kohdistaa.

Mikä on Peltomaiden eroosioherkkyys-aineisto:

• Aineisto kuvaa peltojen pintamaan keskimääräistä herkkyyttä vesieroosiolle (kg/ha/v).
• Perustuu RUSLE (Revised Universal Soil Loss Equation) - malliin ja se kattaa lähes kaikki Suomen pellot 2×2 m tarkkuudella.
• Laskennassa on otettu huomioon sadannan (R), maaperän (K) ja rinteen pituuden (L), rinteen jyrkkyyden (S) vaikutus eroosioon, mutta kasvillisuutta tai ihmistoimia ei ole otettu huomioon
• Aineiston ovat tehneet Luonnonvarakeskus ja Timo Räsänen