Nurmiseoksia Sveitsissä

Länsi-Suomen nurmiryhmäläisten lokakuisella opintomatkalla perehdyimme sveitsiläiseen tyyliin tuottaa nurmea maito- ja lihakarjoille. Maatiloilla mieleen piirtyi erityisesti siisteys ja selkeys, jota reunustivat huikeat vuoristomaisemat.

Sveitsissä maatalousmaan osuus kaikesta maasta on 23% ja 70% maatalousmaasta on nurmea. Tämän lisäksi nurmea kasvaa myös alppilaitumilla. Nurmea näimmekin kaikkialla!

Kuvassa ohikulkunurmia matkalla Lausanneen sekä Saleve-vuorella, jossa teimme myös patikkaretken ihaillen aurinkoista sumua vuoristossa.

Sveitsissä tilakoko on tyypillisesti pieni ja merkittävä osa maatiloista sijaitsee kulttuurimaisemallisesti arvokkailla vuoristoalueilla, joka luo erityispiirteensä myös nurmiseosvalintoihin. Kun ollaan EU:n ulkopuolella, maidon hinta on korkea (esim. 51-53 snt/l), mutta samalla myös yleinen kustannustaso on korkea. Saksasta Sveitsiin matkatessa hintatason muutoksen todella huomasi myös matkalainen.

Yli 350 tonnia maitoa vuodessa tuottavat tilat ovat lähes yksinomaan alankoalueen tiloja. Vierailimme alueen suurimmilla tiloilla, mutta bussin ikkunasta näimme paljon myös muutaman lehmän kokoluokan karjoja laitumella.

Sveitsissä monipuolisten nurmisiemenseosten käytöllä on pitkät perinteet ja suurin osa nurmista kasvaa usean eri kasvilajin seosta. Viljelijä tekee seosvalinnan sadon käyttötarkoituksen, kasvuston kestoiän ja luonnonolosuhteiden mukaan. Kuivaa heinää käytetään varsin paljon, joka näkyy myös valmiiden seosten koostumuksissa.

Vuoristoisella alueella olosuhteet vaihtelevat nopeasti, joka lisää monipuolisen nurmiseoksen hyötyjä. Lämpimämmissä osissa Sveitsiä raiheinien osuus on suurempi ja kuivemmilla seuduilla seoksen valinnassa painottuu syväjuurisuus. Alueelle tyypillinen lämpötila vaikuttaa myös seoksen valintaan. Esimerkiksi italianraiheinää suositellaan vain alueille, joilla keskilämpötila on yli 8 astetta. Vastaavasti kasvupaikan sijainti korkeussuunnassa vaikuttaa seoksen valintaan. Paremmin kylmyyttä kestäviä englanninraiheiniäkin on vaikea saada menestymään yli 1000 metrin korkeudessa. 700 metrin kohdilla alkavat yleensä ongelmat ja seosvalikoima supistuu.

Optimaalinen kylvöajankohta on samoin alueellisesti hyvin erilainen -maaliskuulta syksyyn saakka. Nurmipalkokasveja ei suositella kylvettäväksi syksyllä, mutta niidenkin kylvö onnistuu vielä loppukesällä.

Sveitsissä nurmisiemenseossuositukset tulevat ADCF:ltä (Rehutuotannon kehittämisyhdistys), joka toimii tiiviissä yhteistyössä Agroscopen (Sveitsin maataloustutkimuslaitos) kanssa. Monipuolisten nurmisiemenseosten kauppa on standardisoitu jo vuodesta 1955 ja standardit tarkastetaan joka 4. vuosi. Agroscopella testataan uudet lajikkeet ja vain parhaat lajikkeet lisätään hyväksyttyjen rehukasvilajikkeiden listalle, joka päivitetään kahden vuoden välein. Suositeltavat siemenseokset perustuvat Agroscopen toteuttamiin koeruututuloksiin sekä yhteistyötilojen testituloksiin.

Kuva: Esimerkki seoksen rakentamisesta sveitsiläisittäin. Vastaavia seoskuvauksia löytyi lukuisia "liuskoja".

Kukin seostyyppi saa koodinumeron ja kirjainyhdistelmän, jonka perusteella tunnetaan sen kasvurytmi, suositeltu niittorytmi ja kasvupaikkavaatimus. Saadaan myös tieto seoksen soveltuvuudesta tuorerehuksi, esikuivatuksi säilörehuksi, paalirehuksi, kuivaksi heinäksi tai laitumille. Numero-kirjainyhdistelmän perusteella saadaan myös oletus nurmipalkokasvipitoisuudesta ja kuivuudenkestosta. Ympyrämäinen kuvio auttaa hahmottamaan, mitkä muut seokset ovat samantyyppisiä ominaisuuksiltaan. Valmiissa seoksissa löytyykin todella paljon monipuolisia vaihtoehtoja, joiden käyttö osana viljelyn suunnittelua vaikuttaa erittäin suunnitelmalliselta ja helpolta. Nurmiseoksen rooli osana nurmituotannon onnistumista on nostettu merkittäväksi.

Vierailemamme sveitsiläistilan ensimmäisen satovuoden nurmella kasvoi runsaasti apiloita (valko- alsikeapilaa) ja raiheiniä. Lähempi tarkastelu vaati heittäytymistä. Jälkimmäinen kuva: Päivi Kasvala

Osa seoksista rakentuu ns. pohjaseosten päälle. Pohjaseoksena käytetään italianraiheinä-alsikeapilaa tai heinäkauraa riippuen viljelyn intensiivisyydestä ja alueesta. Yleisin perusseos on useiden nurmiheinien ja valkoapilan seos, joka menestyy neljästä kuuteen vuotta. Nurmiheininä käytetään timoteita, englanninraiheiniä (noin 3 eri tähkimispäivän lajiketta/seos), natoja ja niittynurmikkaa.

Kolmen vuoden viljelykiertoon yleisin vaihtoehto on monilajinen nurmiheinäseos höystettynä joko valkoapilalla, puna-apilalla tai sinimailasella. Kaksivuotiseksi seokseksi mielletään italianraiheinän ja useamman eri apilan seos. Yksivuotisia seoksia käytetään myös monella tilalla, ja tällöin pääkasvina on raiheinäseos persianapilan tai egyptinapilan kanssa. Nurmipalkokasvien osuus vaikutti käytännössä maltilliselta, esim. 25% koko seoksesta. Toisaalta seosesimerkeissä nurmipalkokasvien osuus saattoi olla jopa 50%.

Niittorytmi ja seos suunnitellaan yhteensopiviksi niin, että löytyy kullekin seokselle laadun ja määrän tasapaino. Eri seoksille on myös selkeät lannoitussuositukset, joissa korostuvat typen fosforin, kaliumin ja magnesiumin suositusmäärät. Magnesiumia ei ole Suomessa huomioitu yhtä selkeästi. Erityisen intensiivinen nurmikierto tarkoittaa Sveitsissä 5-6 niiton taktiikkaa ja ekstensiivinen 1-2 niittoa. Esimerkiksi sinimailasseoksille tehdään 4-5 niittoa vuodessa ja tiheimmän niiton seokset ovat vahvasti raiheinävaltaisia. Täydennyskylvöseoksena yleinen oli moniheinä-valkoapilaseos.

Laidunmailla joilla kierto oli pitkä, käytettiin myös rehukattaraa ja heinäkauroja. Pitkäikäisille nurmille suositeltiin suomalaisittain erikoisuutena myös heinänatoja, joiden kanssa oli villiyrttejä. Osalla tiloista Sveitsissä, Saksassa ja Ranskassa selvittelimme näiden toistuvasti mainittujen villiyrttien tarkempaa koostumusta, jos seoksessa oli esim. 20% yrttejä. Pellolla ilmeni, että yrtit olivat pääosin rikkakasveiksi luokittelemiamme kasveja.

Erikoinen löytö oli myös se, että tiettyjen juustojen valmistusprosessissa tarvitaan pieni määrä hienoa kuivaheinän pölyä ja näitä yrttejä, jotta juustojen maku ja reikien muodostuminen pysyvät samanlaisina kuin kautta aikojen. Paluumatkalla tätä mainostettiin jopa lentokoneen lehtisessä eksoottisena uutisena. Nurmihulluille tämä sopi, sillä vapaa-aika ja ammatillinen kiinnostus ovat lähellä toisiaan. Automaattilypsy ja säilörehu olisivat myös sveitsiläisille tiloille jonkinlainen uhka, ja ehkä rikkakasvien puuttuminenkin? Tiettyjen juustomerkkien tuottamisessa oli säilörehukielto ja kaikki heinämassa tehtiin kuivaksi heinäksi.

Lähde: Agroscope

Sveitsiläistä maataloutta (koonnut Anna Okkonen, Farmimatkat)

• Vuonna 1996 Sveitsissä oli 80.000 tilaa ja 2015 oli 53 000
• Kotieläintuotannon arvo yht 4,8 mrd CHF, josta maito 41,2%, naudanliha 29%, sika 17%, siipikarja+kananmunat 11,3%
• Eläintilat (38.800 kpl / 73%) muodostavat selvän enemmistön kokonaistilamäärästä ennen kasvitiloja (10.400 kpl / 20%) ja sekatiloja (3900 kpl / 7%)
• Viimeisten 20 vuoden aikana eläintilojen määrä vähentynyt n. 31%:lla, kasvitilojen määrä vähentynyt 28%:lla ja sekatilojen määrä 50%:lla
• Päätoimisia viljelijöitä on 45% kokonaistilamäärästä
• Keskimäärin 26,5 lypsylehmää/tila
• Keskimäärin 1,3 ey/ha
• Keskituotos v. 2015 oli (kaikki lehmät) 5830 kg. Tuse-lehmien 305pv oli 7500 kg ja poikimaväli 403 pv.
• Tilakoon kasvu on ollut Sveitsissä varsin maltillista. Tilakoko on noussut n. 14 ha:sta 20 hehtaariin 20 vuoden aikana.
• 13,1% kokonaismaatalousmaasta luomussa

Maatalousmaan käyttö Sveitsissä yht. 1,05 milj. ha (ilman alppilaitumia)

• 70,4% nurmia
• 13,7% viljaa
• 6,5% muut yksivuotiset kasvit / avomaan kasvikset
• 3% peruna ja sokerijuurikas
• 2,8% öljykasvit
• 2,3% pysyvät kasvustot
• 1,4% muu maatalousmaa

Sinimailasta erittäin kuivana heinänä sveitsiläistilalla

Lammaslaitumilla vuoristoseoksissa korostuu kestävyys

Kirjoittaja:

Anu Ellä, ProAgria Länsi-Suomi

Reissun järjestelyjä tuki Johtamalla aikaa -hanke.

Kiitokset runsaista taustatietojen selvityksistä ja heittäytymisestä kiperiin tilanteisiin Farmimatkojen Anna Okkoselle (kuvassa, poistamassa esteitä bussimatkamme varrella)

Mahtava reissuporukkamme paistattelee.