Nurmiryhmät Slovakiassa ja Tsekissä

Länsisuomalainen nurmiryhmäporukka lähti Slovakiaan ja Tsekkiin katsomaan, miten kuivuuden kanssa pärjätään suurilla kolhoositaustaisilla karjatiloilla. Perehdyimme rehuntuotannon ohella tilojen johtamiskulttuuriin.

Maatalous on Slovakiassa ja Tsekissä hyvin kaksijakoista, sillä pieni joukko jättitiloja hallitsee suurta osaa maatalousmaasta. Suuret perheviljelmät ovat harvinaisuus, mutta määrällisesti eniten on kuitenkin pientiloja. Tsekissä suuret tilat ovat tyypillisesti keskittyneet useampaan tuotantosuuntaan. Molemmissa maissa viljely perustuu valtavaan määrään erillisiä vuokrasopimuksia.

Slovakiassa tilalliset ja asiantuntijat kertoivat esimerkiksi uusien investointien rahoituksen olevan hyvin hankalaa, jonka vuoksi uusia navettoja rakennetaan todella vähän. Slovakiassa kommunismin jälkipotku näkyi muutenkin Tsekkiä selkeämmin. Nuoret, kouluttautuneet esimiehinä tiloilla työskentelevät ja maataloudesta innostuneet henkilöt kertoivat hakevansa uutta tietoa nimenomaan Tsekistä karjapuolelle. Nurmipuolelle uusia ideoita haetaan Tsekin ohella Italiasta, jossa ilmasto on muutaman askeleen edellä Slovakiaa. Maassa halutaan varautua kuivuusongelman lisääntymiseen entisestään ja Italiassa tätä on jo ratkaistu.

Vanhaa ja uutta vieretysten. Aktiiviset nurmiryhmäläiset muistavata tilavierailullakin venytellä kropan kuntoon.

First Farms -yhtiön koneasemalla kuulimme tanskalaisomisteisen yrityksen toiminnasta. Tanskalaisyhtiöllä oli 10 000 kpl vuokrasopimuksia ja niiden hallinnointiin tarvittiin oma tietokanta.

Nykypäivänä keskitilakoko on pienentynyt kolhoosiajoista ollen Slovakiassa 266 lehmää/tila ja Tsekissä 314 lehmää/tila. Vierailimme mm. koneasemalla, jossa viljelyalaa oli 9300 ha, josta rehukasveja 1600 ha: maissia, sinimailasta ja durraa. Tämä kasvikolmikko olikin Slovakiassa ja myös Tsekissä hyvin yleinen. Kuivuus on jokakesäinen ilmiö ja varminta on viljellä rehukasveja, jotka sen ankaran kuivuuden todella kestävät. Tsekkiin päin matkattuamme alkoi nurmi-apilaseosten osuus lisääntyä, vaikka sielläkin sadanta jää 400-700 mm:n vuodessa. Väkirehujen viljely itse säilörehujen ohella vähentää riippuvuutta ostorehujen hinnanvaihtelusta.

Sinimailasen rytmi oli mietitty hyvin tarkkaan jokaisessa vierailukohteessa. Niittokertoja oli alueesta riippuen 4-5 ja satoa saatiin noin 9000 kg ka/ha. Tärkeänä pidettiin erityisesti sitä, että mailanen ehtii kukkia kerran kasvukauden aikana ainakin kukinnan alkuvaiheeseen saakka. Yleensä tämä toteutui kolmannessa niitossa. Sinimailasen seassa oli kokeiltu myös pientä määrää nurmiheiniä kuten timoteita, mutta usein mailanen kasvoi puhdaskasvustona. Niittokorkeus pidettiin korkeana, jotta jälkikasvu lähti hyvin liikkeelle ja kruunu ei kärsinyt niin paljon niiton vioituksista. Kaliumia ei ollut tarvetta lannoittaa mailaselle, koska maat ovat tyypillisesti korkean kaliumin maita.

Tsekkiä on mainostettu laadukkaana nurmimaana, mutta aivan hillittömiä nurmia siellä ei osunut reittimme varrelle. Tyylikästä sinimailasta näkyi tiloilla edelleen, mutta paljon kasvoi myös lyhyellä parin vuoden viljelykierrossa olevia nurmi-apilaseoksia. Nurmet perustettiin usein kokoviljasäilörehussa, esimerkiksi herne-vehnäkasvustossa. Puna-apilan osuus oli 50%, mutta käytännössä toisen vuoden nurmilla näkyi vain parikymmentä prosenttia apiloita ja runsaasti timoteita ja rainataa, paikoin koiranheinääkin. Ensimmäisenä vuonna lannoitettiin niukasti typpeä ja sitten toisena kasvukautena reilummin. Paikallisia ongelmia oli mm. hierakka ja maata tonkivat villisiat. Ryhmämme halusi tutkia myös kasvien juuristoja, joka herätti hämmennystä paikallisissa.

Monilla tiloista oli työntekijöitä esimerkiksi 50 henkilöä. Tiloilla työskenteli tuotannon ja käytännön tekijäporukan lisäksi oma agronomi, lakimies ja keittiöhenkilökunta. Tyypillistä oli selkeä pääjohtaja ja lisäksi useammassa eri hierarkiakerroksessa muita pomoja. Jokainen työntekijä teki tiettyä työprosessia sesongin mukaan päivästä toiseen mahdollisimman samalla tavalla, jolloin homma oli hallussa ilman jokapäiväistä setvimistä. Työntekijöillä oli myös nimikkotraktorit, joita he työssään käyttivät. 15 minuutin aamupalaveri esimerkiksi kasvinviljelypuolella käsitteli päivän poikkeamia.

Lypsyporukka teki vastaavasti päivästä toiseen samaa tiettyä työprosessia. Erikoisuutena suomalaisten mielestä oli erään 850 lehmän tilan lypsyporukka, jossa vanhat mummot polkivat pyörällä lypsylle päivästä toiseen moneen kertaan edestakaisin.

Tsekkiläisen maidontuotannon vahvuutena on alhainen tuotantokustannus, joka on keskimäärin 28,7 snt/kg. Toisaalta maidon hintakin on alhainen, joka pakottaa tilat pitämään tuotantokustannuksen alhaisena ja tuotostason korkeana. Vierailluilla tiloilla maidon keskituotos oli luokkaa 8500-10 000 kg. Moni myi maitonsa saksalaismeijerille paremman hinnan toivossa.

Reissuvihkoon kirjattiin ideat ja ihmetykset matkan edetessä!

Aktiivinen porukkamme pohti reissun loppumetreillä, mitä tällä kertaa eniten ihmettelimme ja mitä opimme. Lannan ja rehujen kulkureittien risteymiä ihmetteli moni, samoin vähättelevää asennetta nurmituotannon osalta. Moni totesi, että on mahtavaa voida arvostaa oman tilan tekemisiä nyt enemmän. Erityisesti slovakialainen verkkaisen oloinen työtahti jäi monen mieleen. Suomalainen kotieläintuotanto on laadultaan huippuluokkaa ja eläimiä kohdellaan erityisen hyvin. Hallitsemme myös nurmituotantomme monia muita maita monipuolisemmin.

Mietintään jäi, voisimmeko hyödyntää heidän Italiasta jalostamia kuivuudensietoideoita jatkossa Suomessa, kun ilmasto muuttuu meilläkin. Onko neljä niittoa jo lähivuosina todellisuutta nurmilla ja entäs maissi ja durra? Voisimmeko hyödyntää tsekkiläistä alhaisen tuotantokustannuksen ja korkean tuotostason yhdistelmän ideaa? Jäämme pohtimaan näitä nurmi- ja johtamisryhmissämme.

Kiitokset jälleen mahtavasta reissusta koko reissuporukalle ja erityisesti Farmimatkojen Annalle ja lännen Jarkolle!

Kirjoittaja: Anu Ellä, ProAgria Länsi-Suomi

Tsekin puolella panostettiin Slovakiaa enemmän lihan alkuperän arvostamiseen. Söimme lounasta laiduntavalla suoramyyntitilalla, joka kuvasi tarkkaan myös kuluttajille, mistä liha on peräisin.

Matka toteutettiin Aikaa On -hankkeen tuella.

Ryhmän valitsemien matkan tyylimestarien taidonnäyte tsekkiläisillanvietossa! Hyvä Leena &Timo!

MIkko (oikealla) valittiin reissun Heittäytyjäksi!

Prahassa kuljetettiin nurmivoittajia klassikkoautolla läpi kaupungin :) Kuvassa vasemmalla vuoden 2012 valtakunnalliset nurmivoittajat Päivi ja Markku Peltonen sekä vuoden nurmitilan Mäen maatilan isäntäväki Mirka Puhakka ja Simo Mäki. Vuoden nurmiryhmäläisen tittelin 2018 lännessä voitti Simo Mäki. ONNEA!